Käyttäjän suorittava porras kirjoittamat vastaukset
-
Jk= Jatkuva ongelma
En ajanut ,mutta firmassa oli sellainen. Taru jäi lyhyeksi. Ei jatkoon.
Oli Tapani ja Hannu myrskyt peräkkäin. Kummankin jäljiltä keräilin tuhopuita. Lähimmät omalta tontilta.
Ajosta muodostuu kannattamatonta ,jos tuotokset moton suhteen eivät ole tasapainossa. Kannattavuuden saa kuralle myös motokuski ,joka ajattelee vain itseään viskellen kepit minne sattuu kehuskellen samalla ,miten valtavan määrän saa puuta kumolleen. Mottikiima on paha tauti .Sujuvalla yhteispelillä ketjun saa tuottamaan. Työ on tehtävä niin ,että myös ketjun seuraavan lenkin on hyvä jatkaa ja tehdä tulosta. Tämä on hyvä muistaa myös siinä vaiheessa ,kun metsää kunnostetaan hakkuuta varten. Mikäli tämä unohtuu ,saattaa olla vaikeaa saada seuraavaa työvaihetta toteuttavan henkilön motivaatio ja asenne säilymään tuotoksesta ja työn laadusta puhumattakaan.
…kirjoittaa Maakansa ja jatkaa…
1980-luvun puolivälissä korjattiin puuta kolmen hengen porukalla tahtia 3000 mottia/vuosi maataloustraktoreilla. Alkuvaiheessa kaadoin savotan puut ja käsittelin ylijäreät, toinen kaveri hoiteli prosessoinnin ja kolmas saatteli puut varastolle. Auttelin molempia, kun olin saanut leimikon nurin ja perehdyn samalla konehommiin. Kaatolaitteen tulo traktorin puomin päähän ohjasi pysyvästi koneen puikkoihin.
Traktorit vaihtuivat kaikilla muotoihin. Työkaverit hommasivat motoketjut tahollaan ja minä jatkoin yli 30 vuotta harjoituksia moton kopissa. Mittaritunteja vuotta kohti kertyi vähintään 1500. Nyt ”kolmen kopla” on tukevasti eläkkeellä ja konehommat siirtyneet innokkaammille.
Käytetyn traktorin hintaan vaikuttaa renkaiden kuluneisuus ja kosmeettiset poikkeamat ulkomuodossa. Metsäkäyttö käy kyllä ilmi asiantuntevalle ostajalle.
Sitten on vielä näitä pikku juttuja ,joita kannokko ja paksut oksat aiheuttavat. Esimerkiksi eräässä Valmetin tuotteessa peräöljysuodatin on niin ottavalla paikalla että katastrofin ainekset ovat aina läsnä metsässä liikuttaessa. Kävi nimittäin erään testiajossa olleen yksilön kohdalla niin ,että ko suodattimeen tuli pienen pieni vekki ja peräöljyt katosivat vähin äänin maastoon. Sitten oli ääntä ,kun vahinko huomattiin. Traktori autokuljetukseen ja vaihdeloota vaihtoon. Onneksi kyseessä oli tehtaan proto. Öljysuodattinen muodonmuutokseen kyllä reagoitiin ,mutta tehtaan kaverit ajoivat traktorin sivukalttoon paikkaan ja vaihtoivat ainoastaan suodattimen. Unohtivat kuitenkin tarkistaa peräöljyjen tason. Ajettiin sen jälkeen pari pidempää siirtoajoa ,joista viimeinen jäi vajaaksi ,kun perä hirtti kiinni. Vastaavia pikkuyllätyksiä on metsässä aina tarjolla huonosti suojatuille maataloustraktoreille. Tahtovat jäiset raipat löytää tiensä hyvänkin suojauksen läpi. Moottoritilasta löytyy runsaasti herkkää tavaraa vahingon kohteeksi.
Omistaja ajaa…juu. Ajaa ,koska ei ole varaa palkata kuskia ja töitä on niukasti.
Noita pieniä vermeitä on kohtalaisen helppo hankkia ,mutta niistä ei tahdo päästä kuivin jaloin eroon. Asia selviää ,kun hankinta alkaa kaduttaa. Kamppeista ei saa käypää hintaa , vaikka kuinka kehuisi ,että peli on melkein kun uusii…väritkin vielä ,kun tehtaan jäljiltä . Traktorin kohdalla olen kuullut monen kertovan arvonalenemasta . Traktorin mennessä vaihtoon ei kannata hiiskua sanaakaan ,että sitä on käytetty metsässä. Vaihtoarvo romahtaa kunnolla.
Eino- ja Mantamyrsky puuttuvat listasta. Manta vuonna 1986 ja Eino 2013. Kun tähän vielä lisätään vähintään kerran kymmenessä vuodessa esiintyvät lumituhot ,alkaa metsätuhoja ja lahoavaa puuainesta olla reilusti ”yli kylkien”. Lahopuu ei ole niukkuusartikkeli. Joka muuta väittää , ei ole käynyt metsässä.
Taitaa puukaupan suurimmat ongelmat muodostua tietämättömistä tai vainoharhaisista isännistä.