Käyttäjän suorittava porras kirjoittamat vastaukset
-
Jos ei ole kytköksiä isoihin toimijoihin (traktoriyrittäjä on kirosana), ei ole paljoa töitäkään. Sen puoleen traktorimies saa nukkua yöllä rauhassa ja välillä päivälläkin,kun ei ole töitä tarjolla. Voi nukuttaa mikäli vehkeet on hankittu myymällä perämetsiä. Jos velalla, voi uni olla rauhatonta.
Tästä itselläkin riittävä kokemus 1980-luvulta ,jonka jälkeen taakse ei ole ollut tarvetta vikuilla ,kun työtä on ollut tarpeeksi tarjolla kehittyneemmillä menetelmillä.
Sille ei voi mitään ,jos joku metsänomistaja on pudonnut kehityksen kelkasta. Mo ei ole mikään maailman napa vaan pieni osa kokonaisuutta ,jonka on sopeuduttava siihen ,mitä kehitys tuo mukanaan. Hänelle ,joka ei seuraa aikaansa , on tarjolla vain murusia. Katteettomat odotukset eivät lompsaa lihota. Jk on vain yksi tapa köyhtyä.
Vänkäri tuli hyvinkin tutuksi ,kun kaadoin aikanaan traktorimotolle puita 40 vuotta sitten. Viimeksi tarvittiin vänkäriä ,tunkkia, viputaljaa ja venevinssiä lähipuistossa. Niiden avulla puut ovat kaatuneet haluttuun suuntaan periaatteella ,jossa kaato (suuntaus) on ensimmäinen siirtelymuoto jatkotoimenpiteitä varten.
PS. Huvittavaa ,että siirryin aikanaan (lähes 40 vuotta sitten)varsin juohevasti vänkärikaudesta motokauteen. Tosin, kuten esimerkiksi Erkki Lähde ja Lauri Vaara hännystelijöineen. Heidän kuningasajatuksensa oli 40 vuotta takaperin (vänkärikaudella) , että metsä kasvatetaan peitteisenä ja puut korjataan jatkossa traktorilla. Sama ajatusjumi tuntuu vaivaavan muutamia palstalaisia edelleen.
Venäjän miestappiot ovat tähän mennessä yksi ukko valloitettua hehtaaria kohti ja ”parhaimmillaan” 1500 henkeä päivässä. Joko maa on kallista tai ihmisen arvo Venäjällä halpa. Olisiko suomalainen valmis kuolemaan hehtaarin maapalasen tähden?
Näyttää siltä ,että viimeinenkin inkkari on jättänyt kanootin…
Jk:ssa ”myymättömän” puun ongelma on tuttu. Kauppa käy huonosti ja alhaisen yleisen kysynnän aikaan ei lainkaan. Jos rahan tarve yllättää sillä hetkellä on tyydyttävä kiristämään vyötä ja hampaita.
Kokonainen petosukupolvi on kesytetty ruokkimalla ,hyysäämällä ja kädettömyydellä.Ihmisarkuus paranee kummasti ,kun hukka saa hauleja nahkaansa. Ei tule lyijymyrkytystäkään ,kun käyttää terästä. Petojen hätistelyyn/torjuntaan käypäiset välineet löytyy lähes joka torpasta. Käyttö tarpeen mukaan.
Jatka ihmettelyä ,mutta lakkaa kirjoittamasta soopaa.
Tuttavapiirissä samoja kokemuksia. Hybridit kieltätyneet yhteistyöstä toistuvasti vanhemmiten. On kuulemma ”jäänyt huollossa joku toiminto nollaamatta”. Kuitenkin kyseessä merkki akun kennon orastavasta oikosulusta , josta seurauksena kallis remontti. Mitä kalliimpi auto ,sitä kalliimpi remontti.
Petojen kohtelusta on tehtävä tasa-arvokysymys. Jos peto ei ole uhka maaseudulla , ei se voi olla uhka asutuskeskuksessakaan. Koti-ja laidunnettavien eläintenkin kohdalla on noudatettava yhtenäisiä periaatteita. Naudat ja lampaat ovat vähintään yhtä arvokkaita ,kun porotkin. Suhtautuminen petovahinkoihinkin ja niiden torjuntaan on oltava yhtenäistä.
Epätasa-arvon varsinainen ”kukkanen” ilmeni tilanteessa , jossa suden näkeminen luonnonpuistossa johti soittamaan hätänumeroon ja sen seurauksena poliisin tekemiin jatkotoimenpiteisiin. Tasa-arvon vuoksi voisi hätäkeskuksia ohjeistaa laittamaan petoilmoitulset mappi ö:hön paikasta riippumatta ,koska pedot eivät ole uhanneet ihmisiä vuosikymmeniin. Jos peto ei uhkaa ihmistä maatilan pihalla ,ei uhka ole ilmeinen taajamassakaan ,saati kansallispuistoja, joka on petojen luontaista elinpiiriä.
Liian pehmeät olosuhteet ovat varmaan yleisin keskeytyksen syy. Myös puutavaralajien kysynnän vaihtelu on ohjannut korjaamaan vain osan leimikon puista varsinkin kesäaikaan. Mänty kelpaa , kuusi ei ja päinvastoin.
Harmillisempia tekijän kannalta ovat tilanteet ,joissa edessä on raivaamaton kohde tai jopa selkeä taimikko. Tehdään se mitä on järkevää ja poistutaan paikalta.