Käyttäjän suorittava porras kirjoittamat vastaukset
-
Onhan täysin naurettavaa väittää ,että vähemmän hitaammin kasvavia puita hehtaarilla tuottaa enemmän ,kun verrataan jaksottaiseen menetelmään.
Kannattaa mitata myös lustojen määrä hetkellisesti syntyvien paksumpien lustojen lisäksi . Jk:ssa taimettuminenkin tapahtuu kuten elokuvissa. Ilmestyvät jostakin . Samaan aikaan niitä jää kuitenkin ilmestymättä laajemmassa mitassa , kun heinää ja muu ryönä valtaavat tilan kaadetun puun ympäristössä. Jaksottaisella puolella kaadetun puun tilalle laitetaan neljä uutta heti päätehakkuuta seuraavalla kasvukaudella, eikä niiden varttumista 1,5 metrin pituiseksi tarvitse odotella 40-50 vuotta ,kuten on odotettava jk-tilalla. Siinä vaiheessa jaksottaista metsää laitetaan jo uudemman kerran aukoksi.
Pystykarsittujen puiden säästämisen varmistamiseksi ei tarvita mitään erityisohjeita. Jos näkyvyyttä on riittävästi ja karsittavat puut valittu oikein , ei pitäisi olla ongelmia. Joitakin karsittuja runkoja tosin saattaa joutua poistamaan uralta, mutta se on olosuhteiden sanelemaa. Yksittäisiä puita ei kierrellä.
Ihmettelin 1970-luvulla ”serlan ” mailla valkoisia täpliä nuorten mäntyjen kupessa. Syyksi merkkeihin osoittautui pystykarsinta. Parhaat yksilöt oli karsittu ja merkattu. Jäivät odottamaan hetkeä ,jolloin niiden oli määrä päätyä arvokkaaksi oksattomaksi sahatavaraksi. Taisi kuitenkin käydä niin ,että männä ja toissa suvena kyseiset puut hakattiin ja päätyivät sellukattilaan. Näin muuttuu maailma ja tavoitteet. Nyt tunnustavat jo laajemminkin ,että huippulaadulle ei ole enää juurikaan kysyntää. Työ meni hukkaan ,kun pässin toimet uuhen teurastuksen edellä.
Pystykarsintaan on uhrattu aivan liikaa aikaa ja rahaa. Ääriesimerkkinä oli joskus kohdalleni osunut ensiharvennus ,jossa kaikki männyt oli karsittu jokikistä ”hierinpuuta”myöten. Eikä tässä kaikki. Palstan oli vallannut”laatua parantava” lähes läpitunkematon aluskasvuskuusikko, joka oli jo haitannut mäntyjen kehitystä.
Pystykarsinta noissa olosuhteissa on vaatinut varmasti aikaa ja kuluttanut hermoja. Lisää hermoja koetteli varmasti hakkuujälkikin. Metsä oli kuin tykistökeskityksen jäljiltä kovalla pakkasella toteutetun harvennuksen seurauksena. Puuvalinnatkaan eivät aina osuneet kohdalleen liiallisen peitteisyyden vuoksi. Parempaa ainesta sujahteli kuitukasaan ja ne”hierinpuut” jäivät varttumaan. Aluskasvos peitti näkyvyyden runkojen tyviosan suhteen lähes täysin.
Metsän kannalta oikea-aikainen raivaus olisi tuottanut pystykarsintaan verrattuna moninkertaisen hyödyn. Puut olisivat kasvaneet paremmin ja harventaja olisi voinut tehdä parempia valintoja.
Pystykarsinnasta käytettiin jo yli 35 vuotta sitten nimitystä ”petoskarsinta”. Monessa tapauksessa työmuoto osoittautui nimensä veroiseksi ja viimeisten tietojen mukaan jopa täysin turhaksi toimenpiteeksi….mutta aikansa kutakin.
Mittaus….
Perko on elvistellyt kannoista näkemillään lustojen paksuuksilla ja kehunut sen perusteella puidensa kasvavan huimasti. On vain käynyt niin ,että hän on sortunut tässäkin väärään menetelmään. Lustojen vahvuus mitataan rinnan korkeudelta otetuista kairausnäytteistä. Jokainen vähänkin mittauksiin perehtynyt ymmärtää , että ero mittauspisteiden tuottamien arvojen välillä on valtava. Jk-runkojen kasvuluvutkin on mitattava rinnan korkeudelta ,jotta tulokset ovat keskenään vertailukelpoiset.
Sitten toiseen asiaan. Ensiharvennuksia väitetään tehtävän jaksottaisella puolella vasta 60 vuotta vanhoissa metsissä. Tämähän on aivan naurettava väite ,mutta väittämä pohjautuukin jk-metsien puiden ikään ja kokoon. Siellä 60-vuotias puu on vasta kooltaan samaa luokkaa ,kun jaksottaisen ensiharvennusrungot 20 vuoden ikäisinä. Syystä siitä ,että luontaiset taimet jurovat vuosikymmeniä saavuttaakseen edes 1,5 metrin pituuden ja kasvavat hitaasti senkin jälkeen ,kun ovat vapautuneet isompien runkojen varjostuksesta.
Kun näitä asioita vähän ynnäilee ,tuntuu varsin ihmeelliseltä ,miten joku voi uskoa näiden jk-apostolien satuja menetelmänsä taloudellisuudesta. Nopea kierto takaa kuitenkin parhaan tuloksen. Jk:ssa edetään koko ajan käsijarru päällä.
Aika lapsellista oli kysymysten asettelu ,mutta on annettava anteeksi ,kun kyse oli opiskelijasta. Totesin jk:n käyttökelpoiseksi ainoastaan luonnonsuojelullisista syistä. Muissa olosuhteissa sen harrastaminen on tarpeetonta ja tuottaa huonomman taloudellisen tuloksen jaksolliseen menetelmään verrattuna. Ei herunut yhtään sympatiapisteitä tästä osoitteesta.
Kannattaa Perkonkin kysyä itseltään ,paljonko euroja irtoaa jk-metsän 50-vuotiaasta puusta ,joka on päässyt vasta kasvussaan alkuun. Samaan aikaan jaksollisesti puita kasvattanut laittaa metsän sileäksi. Puusto kooltaan jaksollisella puolella viisikymppisenä keskimäärin 900-litraista. Perko ei ehdi nähdä eläissään sen oman viisikymppisen jk-taimen kehittymistä tukkipuuksi. Se saattaa olla kaadettavissa vasta vuonna 2070-luvulla tai myöhemmin.
…tarkennetaan vielä ,että se Perkon iältään viisikymppinen puu on vasta 9 metriä pitkä. Lustojen määrää ja paksuutta joutuu tutkiskelemaan mikroskoopilla . Suurennuslasi ei riitä iän ja kasvun määrittämiseen.
Nuo ”pitkät odotukset” perustuvat puhtaasti jk -metsien taimien kehittymiseen tukkipuiksi. Varjossa tai ylitiheässä taimipuskassa jurova taimi aloittaa varsinaisen kasvunsa vasta 40-50 vuoden iässä. Jaksottaisen puut ovat korjattavissa tukkipuina jo tuossa vaiheessa. Tämä fakta menee perkolaisilta yli hilseen. Jankuttavat vain ,että aukko on ikuinen ja maapohja mahona vuosikymmeniä. Askelmerkit taimien kasvuaikatauluun ovat kuitenkin peräisin omista jk-yritelmistä . Kasvu taimesta korjuukelpoiseksi tukkipuuksi kestää jk- metsissä 100-120 vuotta yksittäisen puun kohdalla. Jaksottaisella menetelmällä tuotetaan tuossa ajassa kaksi satoa ja puutavaraa 1000-1200 kuutiota hehtaarilta, parhaimmillaan 1500. Jatkuvan kasvatuksen keinoin ei päästä edes puoleen edellä kerrotusta vastaavana aikana.
Perko voisi muuten laittaa kuvan metsästään korjattujen puiden kannoista ja niiden lustoista. Väitän ,että lustojen määrä ei pysähdy sataan.
Pukkalan plogit on luettu ja sisällöltään kevyiksi havaittu. Tulos ei parane ,vaikka kuinka pitkiä runoja kirjoitettaisiin. Runot ovat runoja. Faktat loistavat poissaolollaan.
Taimettuminen on jk:n suurin ongelma. Jonnekin syntyy jopa liikaa taimia , suurempaan osaan maapohjista ei lainkaan ilman avustavia toimia.
Liiat taimet pitäisi poistaa ja reikiin tulisi saada taimia. Näitä hommia huoltovapaata jk-menetelmää puolustavat kädettömät harvoin tekevät. Tekemättömyyden seuraukset paljastuvat näille jk-uskovaisille vasta siinä vaiheessa ,kun puustoa on liian vähän harsittavaksi ja on pakko tehdä aukko.
Kun on tehty aukko pilalle harsittuun heinää kasvavaan metsään , alkaa valtava jaksottaisen menetelmän taakaksi luettu heinikon tamppaus ja risukon raivaus. Työ on luonnollisesti haastavaa siinä vaiheessa ,kun heinää on paljon ja vesakon raivaus jää vastenmielisyydestään johtuen toteutettavaksi liian myöhään , jos edes silloin. Näin menetellen saadaan jaksottainen näyttämään heikommalta vaihtoehdolta. Käytännössä ollaan vain paikkaamassa jk-menetelmän tuottamia virheitä.
Seuraukset on syytä kantaa pystyssä päin , kuten he, jotka ovat pystyneet siirtymään aikanaan jk:sta jaksottaisen menetelmän käyttöön ja oppineet siitä. He , jotka ovat vaihtaneet menetelmää , eivät ole katuneet. Jk:n kannattajat jaksavat vain kitistä pystymättä vaihtamaan parempaan vaihtoehtoon.
PS. Mitä korjuukustannuksiin tulee , ne määräytyvät työmenekin perusteella ja sen vuoksi harsinta on kalliimpaa. Poistettavaa runkoa kohti on tehtävä enemmän työtä niin hakkuussa kun lähikuljetuksessakin alhaisen kertymän vuoksi. Asia kyllä selviää sokeallekin ,jos sama määrä puuta korjataan tuntityönä sekä aukolta ,että harsintakohteelta. Valitettavasti jk-kohteiden hakkuita subventoidaan aukkohakkuun puolelta ,kun ei kehdata laskuttaa työstä(reilusti alempi kantohinta) todellisia työkustannuksia vastaavaa hintaa.
