Käyttäjän suorittava porras kirjoittamat vastaukset
-
En valitettavasti asu u-kakkosella ,enkä ole ollut keskusteluissa metsästäjien kanssa. Katselen vain tilastoista , mitä on tapahtunut. Historiallisen suuret kaatomäärät lähimenneisyydessä ja saalisvarmuuden romahtaminen , voivat saada metsästäjien keskuudessa monenlaisia ajatuksia mieleen. Se on ihan normaalia. Vähän sama ,kun moottorilämpöjen varoitusvalon syttyminen kojetaulussa. On vähennettävä kierroksia ja tarvittaessa pysähdyttävä tarkastelemaan tilannetta.
Kun metsästyksessä painetaan jarrua koko hirvitalousalueella , ei kyse ole sattumasta tai salaliitosta. Löytyy taatusti porukoita ,jotka eivät jarruttele ,jos metsästettävää riittää. Nyt näyttää vallitsevan yksimielisyys siitä ,että ei riitä . Ei ainakaan metsästyskaudella. Virkamiesten laatimille olosuhteisiin sopimattomille tavoitteille viitataan kintaalla. Tuskin Gla:kaan jatkaa ajamista autolla, joka keittää ,jos virkamies kehottaa painamaan kaasua.
Jos jossakin metsästäjät eivät kerro mahdollisuudesta vähentää hirvivahinkoja metsänhoidollisin keinoin , ei ole minun päätettävissäni. Oma kantani perustuu pitkäsikaisiin kokemuksiin.
Sain eilen jälleen vahvistuksia omiin näkemyksiini. Uusi ”vasaporukka” oli ilmaantunut jälleen paikkaan , joka täyttää korkeimman asteen todenmäköisyyden hirvituhoille. 70-senttinen raivaamaton männyntaimikko ,jossa kasvoi vähintään 5-kertainen määrä mäntyihin verrattuna kaksimetristä koivuvesakkoa, pajuja ja haapoja höystenä. Lähellä hyvät juomapaikat ja vihreää heinää viereisessä pellossa rauhallisella paikalla kaukana asutuksesta..
..mutta eipä ole ollut merkkejä hirvistä laajoilla ajallaan hoidetuilla taimikkoalueilla em paikan ympäristössä. Sinne ei hirvet jää asustelemaan. Jäljet johtavat suoraan naapurin vesakkoa puskevaan taimikkoon.
Toimimaton petolainsäädäntö on johtanut siihen , että huonosti käytyäytyvien pyssyssnkareiden teot hyväksytään siltä osin , kun ne tähtäävät haittaa aiheuttaneiden petojen vähentämiseen. He tekevät mielellään sen likaisen työn ja sivussa vähän muutakin ,joista jälkimmäinen tekeminen kävisi hyvin hankalaksi ,mikäli petoasioita olisi mahdollista hoitaa joustavammin. Kun lait saadaan täyttämään taso ,jonka kansa hyväksyy , epäeettisesti toimivista varsinaisista rikollisista tulee hylkiöitä eikä rikoksia katsella läpi sormien.
Hirvivahingoista keskusteltaessa on muistettava , että ne eivät lopu viranomaispäätöksillä. Voivat toki vähentyä johonkin rajaan asti ,mutta eivät loppua kokonaan. Luonto ja ihmisten erilainen ajattelu pitävät siitä huolen.
En tunne ketään metsästäjää ,joka haluaisi kasvattaa hirvikantaa tolkuttomasti. Suurin toive ,että metsästettävää on kutakuinkin riittävästi tulevinakin vuosina ,jotta harrastukseen kannattaa panostaa. Se ,että saalistilasto joidenkin kohdalla näyttää nollaa vuodesta toiseen tai ,että saaliin jahtaaminen vie kohtuuttomasti aikaa , johtaa ihmisen helposti muiden harrastusten pariin. Harrastuksen vetovoima muuttuu pakovoimaksi ,kun odotukset eivät täyty.
Alentuneen kiinnostuksen metsästystä kohtaan käyttää hirvi tehokkaana lisääntyjänä aina hyväkseen. Kannattaakin pitää mielessä tuo Ruotsissa tehty tutkimus ,jossa 8 hirveä lisääntyi suotuisissa olosuhteissa viidessä vuodessa 60 yksilön laumaksi. Sama tapahtuu pienemmässä mittakaavassa ,kun metsäsyspaine syystä tai toisesta laskee. Ogelmaksi asia muodostuu silloin ,kun metsästäjien suorituskyky ei enää riitä väen vähentymisen seurauksena.
Ongelmia syntyy myös silloin ,kun ei ole tarpeeksi silmäpareja tekemään havaintoja hirvistä. Kuluu helposti vuosia ennen , kun haitallinen kehitys hirvien määrässä havaitaan. Vastaava ilmiö johti hirvikannan räjähtämiseen neljännesvuosisata sitten. Tuolloin ei tunnettu edes tarvetta tarkkailla tilannetta ,kun koettiin ,että hirviä on vähän liian voimakkaan metsästyksen seurauksena. Viisi vuotta myödemmin oli jo paljon -kaksi kertaa nykyinen määrä. Seurannan herpaantumisen seurauksia korjaillaan vieläkin.
Gla lukee valikoivasti. Hoitamaton taimikko on ympärivuotinen ruokintapaikka hirville. Naapurin puolella sijaitsevasta tai omasta huonolle hoidolle jääneestä taimikosta vaietaan visusti,mutta lähistöllä nököttävä pyyntitarkoitukseen viritetty ruokintapaikka luetaan alituiseen metsästäjien kuolemansynniksi.
Edellisellä sivulla Gla epäili väitteitä jenkkilän hirvitiheyksistä. Esittämäni perustui tutkimukseen hirvikannan vaihtelusta luonnonolosuhteissa ilman ihmisen vaikutusta. Tarpeet tutkimukseen oli kerätty sadan vuoden ajalta Isle Royale-nimiseltä luonnontilaiselta saarelta USA:n ja Kanadan rajalta. Kasvillisuuteen olivat vaikuttaneet vain metsäpalot (3/200v) ja hirvikantaa olivat säädelleet pedot 10%:n vuosivauhdilla . Vanhuus tappoi hirvistä puolet.
Saari on kooltaan 55000ha ja mantereelle matkaa 21 km. Olosuhteet vastaavat Etelä-Suomen rannikkoseutujen olosuhteita.
Hirvikannan kokoon on vaikuttanut eniten ravinto. Runsaimmillasn sitä on ollut tarjolla metsäpalojen jälkeen.(vrt suomalaisen avohakkuun jälkeinen tilanne) Tuolloin hirvien määrä on noussut huippuajanjaksolla keskim.34 yksilöön/1000ha. Max 44/1000. Sopivan ravinnon vähennyttyä on hirvikanta pudonnut alimmillaan 7:ään hirveen/1000 ha. Sadan vuoden jaksolla hirviä on esiintynyt ihmisten puuttumatta tilanteeseen keskimäärin 19/1000. Tämä on siis se luonnollinen olotila.
Hyvissä olosuhteissa Ruotsissa toteutetussa tutkimuksessa hirvet ovat lisääntyneet viidessä vuodessa kahdeksasta yksilöstä kuusikymmenpäiseksi tokaksi!
Ravinnolla on siis väliä eikä ihminen pysty millään kaikissa olosuhteissa hallitsemaan täysin hirvikannan kehitystä. Hirvelle mieluissn ravinnon määrään voi kuitenkin jokainen metsänomistaja tahollaan vaikuttaa.
Hirven ”ruokintapaikka” on se hoitamaton taimikko. Sen syntymiseen ei metsästäjillä ole osaa eikä arpaa. Vastaa käytännössä moninverroin valkohäntien pyyntiruokintaa. Seuramme alueella hoitamattomat rääseiköt ovat vähentyneet radikaalisti. Samalla ovat vähentyneet myös paikat ,joista saadaan varma hirvihaukku alulle. Havaintoja on kertynyt tähän mennessä vain puolet päivää kohden verrattuna muihin syksyihin. Tästä on ”kiittäminen” yhtiöiden tekemien varhaisperkausten suurta määrää kuluvan vuoden aikana. Ei jää sataan hehtaariin tänä vuonna. Riistakamerat nuolukivillä ovat lähes turhan panttina ,kun kuvattavat loistavat poissaolollaan. Mutta….ympäröivillä alueilla riistaa on ”normaalisti”, paikoin jopa runsaasti ,mutta siellä ei olekaan oltu niin aktiivisesti taimikoiden kimpussa. Sen puolen ovat hoitaneet hirvet.
Gla:n kannattaa myös päivittää tuo talviruokintakäsite. Sitä suositellaan nykyisin käytettäväksi mahdollisimman vähän. Ympärivuotista herkkupistettä ei ole suositeltavaa järjestää. Pyynnin edistäminen on päätavoite.
Kaikki on suhteellista. Rapakon takana hirvikanta vaihtelee 6-30 yksilön välillä/1000ha alueilla joilla on runsas susikanta ja joilla ei metsästetä lainkaan. Minimitaso se 6/1000 yli sadan vuoden aikana. Susikaan ei pudota luontaista kantaa tuon alemmas. Neljä tuhannella on vielä aivan maltillinen määrä varsinkin ,kun alueella(Uu2) huseeraa kolme susilaumaa.
PS. Näytti täällä keskemmälläkin lupien käyttöaste olevan yhdellä paikkakunnalla maltillinen 20% (viime kauden ka50%) , vaikka muualla liikutaan 50%:n paremmalla puolella tähän aikaan vuotta. Valkohäntiä on kaadettu ennätyksellisen vähän koko maakunnassa. Ilves hoitaa jo sen puolen.
