Käyttäjän suorittava porras kirjoittamat vastaukset
-
Systemaattista järsimistä ja laajempia tuhoja en minäkään ole todennut kuusikoissa ,vaikka olen käditellyt 35 vuoden aikana suurimmaksi osaksi kuusikoita. Uroshirvi on jossakin hionut sarviaan naarmuttaen puun tai pari. Paikat ,joissa näkyy merkkejä hammastelusta , mahtuvat yhden käden sormiin. Muutama naarmuttunut runko ,jotka voi jättää hyvin säästöpuiksi ja muutama niiden ympäriltä lisäksi. Pelkästään hirven vaurioittamista puista ei olisi saanut edes täysimääräistä säästöpuuryhmää .
Puu Hastelijalle on todettava , että porukka on ohentunut juuri sieltä nuoremmasta päästä , kun ei ole tapahtumia ja homma kestää. Oppia saamassa on mukana kaveri ,joka hankki metsästyskortin ,mutta ikää vähän ja ruumiinrakenne vielä heiveröinen käyttämään asetta. Kertoili harrastavansa monipuolisesti nuoria miehenalkuja kiinnostavia harrastuksia alamäkipyörilystä lähtien. Vaikutti viikonlopulla tympääntyneeltä , kun ei ehtinyt viiteen päivään nähdä yhtään hirveä . Jäipä sitten kuudentena muiden harrastusten pariin. Saa nähdä ilmestyykö enää palelemaan meidän muiden seuraksi myöhemmin syksyllä. Minä ainakin hänen asemassaan keksisin muuta tekemistä . Sen verran hiljaista näillä jahtimailla tällä hetkellä on. Luken arvio hirvien määrästä tuntuu alkusyksyn kokemusten perusteella utopistiselta.
Tässä kohtaa olen Visan kansssa täsmälleen samaa mieltä. Kuusikkoa ei välttämättä tarvitse raivata sitä kahtakaan kertaa , kun ollaan ajoissa liikkeellä ja ,että tarve ratkaisee raivauskertojen määrän. Vaikeuskertoin saadaan kyllä kasvamaan ,jos venyttämällä toimenpideaikataulua kuvitellaan , että selvitään vähemmällä työllä.
Melkein hävettää kertoa , että aikoinaan omistamissani kuusentaimikoissa tuo 1 1/2 kertaa raivausta riitti tyrehdyttämään vesakon . Kyseessä oli rehevä maapohja. Muutama vuosi viimeisen käsittelyn jälkeen ei varttuvassa kuusikossa kasvanut piipan piippaa ylimääräistä lehtipuuta eikä kasva nytkään. Tämä siitä huolimatta , että taimet istutettiin aukkoon tuohon aikaan vuotta myöhemmin nykyiseen verrattuna ja aukot äestettiin.
Joukkue koostuu näljästä ruuhkavuosia elävästä nuoremmasta henkilöstä ja parista eläkeläisestä ,jotka harrastavat vuosi kerrallaan-periaatteella. Lisäksi on eletty käsittelytilojen suhteen kierolaisina sen runsaan 50 vuoden ajan , jonka olen ollut mukana. Ei siis ole varoja eikä varmaa paikkaa ,mihin sen kylmiön sijoittaa. Lisäksi kaikki energia kuluu metsästykseen ja saaliinkäsittelyyn.
Jokainen hoitelee oman saalisosuutensa parhaaksi katsomallaan tavalla. Omalla kohdalla on todettava , että ”komentajan” kommenteista päätellen lihaa on jo riittävästi ,vaikka kiintiöstä on käytetty vasta neljännes. Jahtiin on kuitenkin kulunut samaisen ”komentajan ” mielestä jo tähän mennessä aivan liikaa aikaa….että näillä mennään , päivä kerrallaan….nyt pussittamaan lihaa pakasteeseen. Eilen kului kuusi tuntia ruhojen kimpussa.
Jos/kun porukat pienenevät ,aletaan ajatella resurssipulan edetessää , että metsästetään vain sen verran ,kun jaksetaan ja pakastimeen mahtuu tavaraa. Tämä tuli eilen mieleen ,kun katseli kavereiden naamoja ja kuunteli ajatuksia hirviä paloiteltaessa. Amppeereita on kulunut runsaasti tyhjän pyytämiseen ja kun saalista vihdoin saadaan , huomataan kuinka haastavaa se on saada pienellä porukalla pakastuskelpoiseksi rankan työpäivän jälkeen ja vielä edelleen pakasteeseen asti.
Meillä ei ainakaan tällä hetkellä mielellään pyydetä sitä suurinta sonnia tai naarasta. Mikäli osuu kohdalle ,toivotetaan hyvää matkaa ja pitkää ikää. Minkä pienempi, sen prempi ja mieluiten laiha vasa. Niiden kanssa pärjää vähemmilläkin resursseilla.
Vielä muutama vuosi sitten yksi aikuinen hirvi tuli paloiteltua tunnissa . Näillä resursseilla aikaa kuluu kolme. Sama kerroin pätee myös saalin saamisen suhteen. Ennen vähintään hirvi päivässä ja nyt joka kolmas päivä….keskimäärin. Mahdollisesti kasvavaan lupamäärään on enää mahdoton reagoida ,kun nykyisen määrän pyytämiseenkin loppuu aika ja resurssit kesken. Intokin alkaa osoittaa hiipumisen merkkejä.
