Käyttäjän suorittava porras kirjoittamat vastaukset
-
Visan esitys tulee kieltämättä mieleen . Ne tiheiköt ,joista hirviä löytyy , on hävitetty. Kun tähän lisätään kahden eri yhtiön harjoittama hakkuu-ja metsänhoitopolitiikka , on pakko vetää johtopäätös , että toiminnalla on vaikutusta hirvien viihtymiseen.
Puolet seuran pinta-alasta koostuu sellaisista tiluksista , joiden kuviokoko (aukot) on 5ha ja+ ja ,jotka hoidetaan taimikkovaiheessa intensiivisesti. Nyt on selkeä näyttö siitä ,että hirvi viihtyy siellä huonosti. Lupamäärämme on mitoitettu pinta-alaan perustuen siten ,että hirviä tulisi olla alueella 20kpl jahdin alkaessa. Tuskin on ollut ,kun havaintoja on kertynyt viidessä päivässä yksi päivää kohti. Oltu metsässä aamuhämäistä iltahämärään.
Se ,että on ollut paljon raivattavaa , kielii myös siitä ,että hirville on ollut runsaasti peitteistä maastoa piilopaikoiksi. Toinen tärkeä elementti hirvien viihtymisen kannalta on siis ollut olemassa. Kyseinen ympäristö imuroi hirviä kasaantumaan ko tienolle keskimääräistä suurempiin tiheyksiin. Ei ole kenenkään vika ,mutta hirvet viihtyvät tiheiköissä.
Meidän hirvialueilla on hoidettu aktiivisesti taimikoita. Ei ole tiheiköitä , mutta ei ole hirviäkään. Viitenä päivänä on nähty yksi hirvi/päivä eikä saaliiksi ole saatu ainuttakaan. Se päivän ainoa hirvikin on pinkonut aseen kantaman ulkopuolella tavoittamattomiin.
Kommentoin Antinjuntille ,että kyseessä oli pieni heitto ikärasistien suuntaan . Tosin nopeat ja hallitut ratkaisut ovat nykyisten vauhkojen juoksuhirvien kanssa tarpeen ,jos niitä on aikomus yleensä saada. Vielä ei ole saatu edes tähtäimeen.
Ampumisen harjoittelua ei ole varaa tehdä enää metsässä , vaan se on tehtävä radalla . Siellä selviävät rajat ,mihin pystyy ja mihin ei. Ne armeijan ajan unelmasuoritukset karisevat äkkiä mielestä , kun suoritukseen laitetaan vähän haasteita.
Toki vähemmälläkin harjoittelulla pärjää ,jos on hyville paikoille rakennetut kiinteät passipaikat ja saa ampua seisovaan hirveen. Meillä se ei onnistu. Tilanteet ovat haastavia ja väkeä vähän. Kiinteitä passipaikkoja ei edes ole. Harvoin ollaan passissa samassa kohtaa puolta tuntia pidempään. Maisema ja olosuhteet vaihtyvat tiheään päivän mittaan.
Vielä tuohon jälkipolven kinnostukseen metsästystä kohtaan. Kolme poikaa ja tytär ,joista kukaan ei ole kiinnostunut metsästyksestä. Aktiviteettejä heillä riittää muutenkin ihan tarpeeksi. Jokainen on ollut vuorollaan tutustumassa lajiin , mutta ei ole ottanut vähäisintäkään kipinää.
Totesin tuolla edellä , että pidetään taimikko vähemmän houkuttelevana sen aikaa , kun taimien latvat ovat hirvien ulottuvilla. Sen jälkeen voi vähän löysätä tahtia. Myöhemminkin syntyy vähän vesakkoa ja mäntyjen sivuoksat ja myöhemmin hakkuutähteet tuovat tarjolle vähintään sen määrän syötävää ,mitä taimikosta poistetaan raivauksissa. Monesti ajaudutaan tilanteeseen ,jossa raivaamattoman taimikon hirville sopiva ravinto kasvaa korkealla hirvien ulottumattomissa ja suuntaa hirven mielenkiinnon niihin alla kasvaviin istutettuihin tai kylvön tuloksena syntyneisiin männyntaimiin. Triconkin levittäminen käy siinä vaiheessa työlääksi tai mahdottomaksi.
140ärrä on sisäistänyt erinomaisesti ,mistä on kysymys. Ei sisäänheittotuotteita pieneen taimikkoon.
Niin…meilläkin jököttää edelleen nolla kastotilastossa . On lisäksi epäilyksiä ,että pari alueeltamme koiran saattelemana poistunutta otusta on tullut ammutuksi. Havaintoja yksi per päivä ja jahtipäiviä neljä .Pitäjän toisella nurkalla metsästävä seura on ollut yhden päivän metsällä. Kolme havaintoa ja kolme hirveä nurin eli kaikki nähdyt hirvet on ammuttu. Sitten onkin ollut hiljaista sillä suunnalla. Tasan eivät käy onnen lahjat.
Kärsivällisyys on koetuksella ,mikäli tuleva viikonloppukaan ei tuota tulosta. Yhden jos toisenkin ”kotirintamalta” on jo kuulunut huolestuttavia äänenpainoja ja esityksiä vaihtoehtoisista tavoista viettää viikonloppua. Jos palataan tälläkin kertaa metsältä tyhjin käsin , voi omakin kanta alkaa kallistua muiden vaihtoehtojen suuntaan.
Totean Visalle , että ei ole kyse huonomuistisuudesta , vaan siitä ,että kaikki eivät ole tahneet edes varhaisperkauksia ja ihmettelevät hirvien aiheuttamia vahinkoja. Ensiapuna olen suositellut riittävän aikaisin tehtyä varhaisperkausta. Toimenpiteen vaikutusta voi vahvistaa toistamalla raivauksen tarpeeksi ajoissa ,jotta uutta ongelmaa ei kehity. Toimenpide ei vaadi työpanosta päivää enempää hehtaaria kohti ,kun toimitaan ajoissa.
Epäilykseni Visan ajoituksia kohtaan johtuu puhtaasti siitä ,että bensaa palaa käsittelykertaa kohti hehtaarilla kolminkertainen määrä oikealla hetkellä tapahtuneeseen käsittelyyn verrattuna. Epäilyksiä vahvistaa käytettyjen tukin määrä nuoren metsän varttuessa harvennusikään . Jos ajoitukset ovat kunnossa , voidaan saada tuki vain kerran ,jos ei , tuki nostetaan kolme kertaa . Tällä systeemillä hirville on tarjolla mieluinen kattaus koko ajan.
Ja sitten tyhmä kysymys. Miksi kylvömänniköitä pitää roikottaa ylitiheinä monia vuosia?Ylitiheys merkitsee hirvien kannalta hyvin katettua ruokapöytää ja hyvää suojaa. Tiheässä kasvavat kasvukisassa stressaantuneet taimet eivät välttämättä tuota maistuvuutta heikentäviä haitta-aineita , joten ne vetävät puoleensa hirviå samaan tapaan ,kun lehtipuuvarvusto. Eikö ne kylvömännikötkin kannattaisi saattaa suositeltuun istutustiheyteen ensitilassa? Välttyisi hirviltä eikä tarvitsisi myöhemmin tapella kaatamalla kivitalonkorkuisia liian tiheässä kasvavia puita ketoon. Jos epäilee hirvituhoja on helppo levittää taimille tricoa niskaan. Sen jälkeen, kun taimien latvat ovat hirvien ulottumattomissa ,on hirven vierailusta vain hyötyä. Karsivat sivuoksia ja syövät kehittyvän vesakon matalaksi.
