Käyttäjän suorittava porras kirjoittamat vastaukset
-
Hakkuukulttuuri kehittyy. Koneisiin kehitellään hakkuuavustimia kuljettajien päätöstenteon tueksi. Toimivatko peitteisissä kohteissa, onkin jo eri asia. Sekin on mielenkiintoista nähdä , antaako ”kone” eri ohjeet verrattuna Jalkasen teeseihin. Siinä onkin isäntä ihmeissään ohjekirjansa kanssa ,kun kuski tekeekin harvennusta tekoälyn esittämällä tavalla eikä suostu tutkiskelemaan Jalkasen metsänkäsittelyeeposta.
Nyt loppui sudelta koulu Sumiaisissa. Oli käynyt pitkin syksyä lampaita teurastamassa ja pahimmillaan viikon jokaisena päivänä. 29 lammasta piti kuiten joutua ”hukkaan” ennen, kun poikkeuslupa suden eliminoimiseen irtosi. Nyt hukan maallinen taival päättyi lehtitietojen mukaan työnsä ääreen lampolan seinustalle eikä kenelläkään liene otsaa väittää ,että kyseessä on väärä yksilö.
Lupa suden tappamiseksi tulisi myöntää automaattisesti vahingon tapahduttua. Ei ole tarpeen antaa pedon tappaa koko katrasta ennen, kun lupa heltiää. Ei se peto muuksi muutu päästyään verenmakuun. Vuorokauden sisällä vahingosta ”rikospaikalla” henki pois ja harmi loppuu siihen.
Seurojen säännöt vaatisivat monin paikoin varmasti päivittämistä. Metsästysmahdollisuuden sitominen maan omistamiseen on mennyttä aikaa. Meidänkään seuran hirvijahtiin ei löytyisi enää yhtään metsästäjää, jos jäsenyyden edellytyksenä olisi, että omistaa maata seuran alueella. Toiminta olisi hiipunut jo aikoja sitten.
Paikallisten maanomistajien 1950- luvulla muodostama hirviporukka rekisteröitiin seuraksi 1980- luvun lopulla. Toimenpide edellytti sääntöjen laatimista. Nissä ei ollut vaatimusta omistaa maata jäsenyyden ehtona. Se oli ilmeisen hyvä ratkaisu , koska maanomistajat eivät ole olleet riittävässä määrin kiinnostuneita liittymään mukaan toimintaan.
Kolmekymmentä vuotta myöhemmin oltiin taas uuden edessä. Toiminnan osoittaessa hiipumisen merkkejä kaksi metsästysseuraa liittyi isompaan kolmanteen. Me siinä mukana. Sääntöjä virtaviivaistettiin siinäkin vaiheessa.
Toiminta sai lisää virtaa. Tämäkään ei näytä riittäneen. Hirvijaos ,joka silloin perustettiin , on kuihtunut kooltaan puoleen muutamassa vuodessa. Harrastus on menettänyt vetovoimansa ja kohta joukkueen toimintakykykin on vaarassa.
Jos tämä koskisi ainoastaan omaa seuraa , olisi kyse paikallisesta ongelmasta. Sama tauti vaivaa muitakin lähialueen seuroja. Siksi asiasta on keskusteltava laajemmin, varsinkin , koska ei olla ihan syrjäkylillä. Mikä on tilanne loitommalla niukemman väestöpohjan alueilla? Hirvet eivät kaadu ajatuksen voimalla. Onnistunut jahti edellyttää fyysistä läsnäoloa ja aktiivista toimintaa.
PS. Makaroville on todettava ,että olin armeijassa kakkosluokan ampuja. Lahjattoman on pakko harjoitella ja se on tuottanut tulosta. Päivän kunto metsästystilanteessa on kuitenkin se ,joka ratkaisee.😊
Ihan kainosti kyselen Makarovilta , paljonko pisteitä saat ampuessasi radalla liikkuvaan hirveen? Vielä toissa syksynä sain reilusti yli 90 pinnaa ja tänä syksynäkin parilaukaukset samaan juoksuun kohtuullisiin numeroihin. Voi jäädä nämäkin jutut monelta nuoremmalta haaveeksi.
Lupasin viisikymppisen vuosi sitten hänlle ,joka voittaa paremmalla tuloksella pitäjän mestaruuden. Ei ole tarvinnut rahapussia avata ,kun voittajan tulokset ovat olleet eri kymmenellä. Tosin tiedän senkin ,että aina ei vain osu ,mutta siitä ei tällä iällä oteta suurempia paineita. Koeteaan ampua seuraavalla kerralla paremmin. Jos ei muuten ,niin nuorempien kiusaksi.
On täälläkin käynyt nuorempaa porukkaa kääntymässä ,mutta todettuaan salot kitsaiksi antamaan elämyksiä ovat hävinneet muihin harrastuksiin miltei samantien. Jäljelle jäävät ne ,joiden vaatimustaso ei ole niin korkea . Eikä ne hirvet siitä mihinkään lisäänny laski niitä sitten iältään vanhempi tai nuorempi.
Saattaa monelta kokemattomalta jäädä selväkin hirvi havaitsematta. Tästä pieni esimerkki muutaman vuoden takaa. Nuorempi kaveri arvuutteli vanhemmalle jahtimiehelle(80v) ,että mahtaakohan tuolla metsän reunassa olla hirvi. Vanhempi totesi ,että pian se selviää , nosti kiväärin poskelle ja ampui. Seuraavaksi lähtivät porukalla tarkastamaan tilannetta lähemmin. Siellä metsän reunassa makasi hirvi tyylikkäästi kumollaan odottamassa jatkotoimenpiteitä. Jäi muuten veteraanin viimeiseksi saaliiksi. Oli seuraavana syksynä jo paremmilla metsästysmailla.
Makaroville on vielä kerran todettava ,että saalistilastossa on 0 kahden viikonlopun jälkeen . Vastaavaa saa hakea seuran historiasta vuodelta 1972 asti ,jolloin yhden hirven saalistamiseen kului aikaa joulukuulle saakka. Hirviä tosin oli ihan kohtalaisesti , mutta pyyntimenetelmät olivat vaatimattomat. Osaamisesta kiinni ,että homma kesti niin kauan.
Paikkakuntakohtaisesti saalista on saatu tähän mennessä hieman alle yksi otus metsästyspäivää kohti. Muillakaan ei siis metsästys etene kovin vauhdikkaasti. Jahtipäiviä kertyy runsaasti , mikäli aiotaan kaataa kaikki lupien mahdollistamat hirvet.
Meidän seurueen saama lupamäärä edellyttää aluella olevan liki 20 hirveä. Havaintoja pitäisi kertyä noilla lukemilla päivää kohti enemmän ,kun yksi. Tarkkaan ottaen metsästystä ei voisi edes aloittaa , koska jäävän kannankin pitäisi olla yli 10 yksilöä. Tätä määrää alueelta kahden viikon kokemusten perusteella tuskin löytyy.
Aika pieniä on murheet . Jenkkilässä vähän kaurista suurempia valkohäntiä pyörii ihmisten pihoissa laumoittain. Rohkeimmat köpöttelevät sisälle ja vasat lepäilevät päiväunilla talojen seinustoilla. Syövät kädestä ja leikkivä tenavien kanssa . Tiedä sitten ,kuinka laajaa narinaa kysiset söpöliinit aiheuttavat sosiaalisessa mediassa ja kuinka laajasti niitä vaaditaan hävitettäväksi.
