Käyttäjän suorittava porras kirjoittamat vastaukset

Noita”ampujia” on riittäyt tähän asti ,mutta saaliin saamisen osoittauduttua työlääksi , on keksitty muita harrastuksia ja joskus jopa huomattavan kalliilla hankittu tarvikearsenaali jäänyt vaille käyttöä. Keskimäärin kolme vuotta ,jos sitäkään on pinna kestänyt.

Kuriositeettina mainittakoon ,että porukastamme on poistunut kahdeksan henkilöä joko menehtymisen tai muun syyn takia neljän vuoden sisällä ja kaksi on tullut tilalle. Seuran alueelta ei yhtään. Pienriista kyllä kiinnostaa , mutta hirvihommiin ei haluta sitoutua.

Halukkaita metsästäjiä saattaa vielä löytyä jotenkuten etelän väkirikkaissa kunnissa ,joihin pohjoisemmassa aiemmin metsästäneet ovat hakeutuneet työn perässä. Tilanne on toinen siellä , missä jäljellä on kohta vain eläkeläisiä . Toiminta hiipui väkisin , kun on keskityttävä vain elintoimintojen ylläpitämiseen.

Iäkäs metsästäjä ei hanki enää koiraakaan entisen tilalle miettiessään viisaasti ,pystyykö lemmikistään huolehtimaan. Nyt nuoremmatkin jättävät koirahaaveet mielestään katseltuaan viikottain tiedotusvälineistä  petojen raatelemien lemmikkien kuvia.

Koiran korvaavia vastaavantehoisia apuvälineitä metsästykseen ei ole eikä tule. Ei sinakaan sitä määrää ,että sillä olisi jotain merkitystä hirvikannan hallitsemisessa kokonaisuutena. Jossakin tapauksessa saalisvarmuuden kasvattamiseen voi löytyä uusia mahdollisuuksia. Se ,että jotain mullistavaa ja nopeavaikutteista keinoa löytyisi , on toiveajattelua. Kannattaa pitää mielessä ,että hirvikanta tuplautuu kolmessa vuodessa , jos metsästystoiminta loppuu eikä korvaavaa saada tilalle.

Tässä keskustelussa on mainittu muutamaan kertaan Multian vaatimaton pyyntilupien käyttöaste viime kaudelta. Tarkemmin tuntematta tilannetta heitän kysymyksen , johtuuko tilanne pelkästään metsästäjien tahdosta , vai kyvystä suoriutua savotasta? Vähäväkisessä, syrjäisessä ja pinta-alaltaan laajassa pitäjässä tämä jälkimmäinenkin on varteenotettava vaihtoehto. Kun harrastajamäärä vähenee tarpeeksi., kyvykkyys kärsii ja tulokset sen myötä.

Pari päivää jahtia takana ja saaliina vain raitista ilmaa . Kaksi lähiseuraa pääsivät sentään lihan makuun.

Riistakameroissa ,joita seuroilla on tänä päivänä käytössään useita, ei näy vasoja. Koiran eteen onnekkaasti osuva mulli painelee pysähtymättä paikkanunnalta toiselle väistellen tyylikkäästi harvat passiketjut. Vielä parikymmentä vuotta sitten saatiin parhaina päivinä saalista saman verran ,kun nyt koko kaudella jouluun mennessä. Viime kaudella vietimme useita viikonloppuja maastossa ilman saalista.

Kun jututettiin parin naapuriseuran metsästäjiä , viesti oli edellisen kaltainen kaikilla. Miesvahvuuksia vertailtaessa kolme seuraa metsästi tahollaan 5-6 hengen miehityksellä ja ihmetteli , mihin väki jahtimailta on kaikonnut. Meilläkin niin ohut organisaatio , että korona-ajan jälkeen ei ole edes peijaisia järjestetty. Se aika on ohi ,jolloin metsästäjien vaimot loihtivat kyläläisille pitopöydän. Vapaaehtoisia ei siltä puolelta löydy. Lihaa toki maanomistajille jaetaan kaatopalojen lisäksi maanomistajalistan mukaan kullekin vuorollaan. Näin muuttuu maailma.