Käyttäjän suorittava porras kirjoittamat vastaukset
-
Kävimme muutama viikko sitten retkellä Luhangassa. Perinnekylän naapurissa oli juuri tapahtunut susihyökkäys. Lammaskatras koki kovia . Korpilahdella ja Jämsässä sudet hyökkäsivät vastikään hevosten kimppuun ja ajokoira löydettiin riekaleina susien jäljiltä…viiko sitten kolme sutta ahdisteli valkohäntäpeuraa tässä aivan lähellä.
Voin sanoa ,että koira ei ole varmuudella turvassa susilta missään kolkassa Keski-Suomea. Jo pari vuotta sitten porukkamme jahtivouti tuijotti sutta simästä silmään avatessaan talonsa ulko-oven. Tämä tapahtui tiiviisti rakennetulla kylällä ,jossa oli useita taloja vierivieressä. Hukkan seikkailusta saatiin videotallennekin.
Sudet todennäköisesti pitävät hirviäkin liikkeellä. Hirvikolareiden määrä on kasvanut kolmanneksella verrattuna vastaavaan aikaan viime vuonna. Kolarit tuskin vähenevät , koska pyyntilupia jää käyttämättä hankalan petotilanteen vuoksi.
Onko kuvien vastaanottaminen lopetettu, vai onvatko lähetetyt kuvat menneet roskapostin joukkoon?
Mieluummin tarjotaan susille vihtavuoren sertiä ,vaan kun ei le lupa.
Olan toive toteutuu muutaman vuoden sisällä ,kun hirvien kannanhoidollinen metsästys käy mahdottomaksi. On jo vahvoja viitteitä siitä , että moni koira ohjaajineen jää tänä syksynä tauolle määräämättömäksi ajaksi. Susien suojelijoiden toive toteutuu. Ovat riekkuneet ja syyllistäneet metsästäjiä välinpitämättömiksi ,kun altistavat koiransa susille. Vastataan huutoon eikä altisteta ja pysytään kotona. Lemmikkiä ja perheenjäsentä on mukavampi katsella elävänä ,kun kuolleena.
Voitaisi miettiä ,milloin pidetään ”hiljainen vikonloppu” koirien muistoksi. Samalla otettaisiin osaa omistajien suureen suruun. Pysytään pois metsästä ja järjestetään nuotiotapahtumia liikenneväylien varsille.
Pistäydyin juuri hiljakkoin turvetuotannosta poistetulla suolla…tai oikeastaan osittain käytöstä poistetulla. Paikallinen rajanaapurina oleva yksityinen jatkaa toimintaa ja olisi ostanut Neovankin alueen. Ei ollut kaupan.
Ihmettelin kovasti , kun varmuusvarastoksi kuvittelemaani aumaa oltiin hajottamassa levälleen.
Kaikki turvetuotannossa käytössä olleet putkistot poistetaan ja ojia pannaan tukkoon. On varmaa ,että tulevaisuudessa ylimääräinen vesi ja sen mukana irtoava humus päätyvät alapuoliseen vesistöön ,kun valutuskenttiä ei ole. Olisi ollut fiksumpaa edes käyttää suo loppuun , koska se sijaitsee 20 kilometrin etäisyydellä käyttöpaikasta ,joka alunperin suunniteltiin ”turvevetoiseksi” . Onneksi kyläläisille jäi mahtava kylätie , jonka harjuja leikattiin ,laaksoja tasattiin ja tie levitettiin mittoihin ,jotka mahdollistavat jopa kolmen rekka-auton ajamisen rinnakkain. Alemman vesistön äärellä ei välttämättä olla yhtä tyytyväisiä , kun kura karkaa ojia pitkin suoraan sinne.
Kummastuksen aiheet evät lopu tähän. Kuluneena kesänä huomattavasti kauempana sijaitsevilla soilla nostettiin turvetta ”putket punaisina” ja koneita näytti olevan töissä enemmän ,kun koskaan tähän mennessä.
Hakkuukultturi on kehittynyt kovaa vauhtia ja oikeaan suuntaan. Niin kovaa ,että kaikkien metsänomistajien käsityskyky ei ole pysynyt mukana. Asenneilmasto on samalla tasolla ,kun metsässä elettäisiin vielä hevoskautta. Ymmärrys ei yllä omaa napaa kauemmas.
Taitaa hitrvikanta kääntyä jyrkkään nousuun ,kun koirien käyttäminen käy liian riskialttiiksi. Moni miettii jo vakavasti, kannattaako uutta koiraa hankkia vanhan tilalle saati sellaisen tilalle ,joka on tullut syödyksi.
Raadelluista koirista alkaa olla kuvia eri puolilta Suomea. Missään ”sesse” ei ole täysin turvassa. Tämä johtaa siihen ,että koiria voidaan treenata vain tiukassa asehenkilöiden ympäröimässä motissa ,jos sielläkään. Ennakkoharjoittelu jää näinollen pakostakin vähiin. Koiran käyttökuntoon saamiseen menee helposti koko jahdin alkukausi , ja kun koira on kunnossa ( edellyttäen , että on hengissä) , alkaa peliväsymys vaivata osaa metsästäjistä . Tämän seurauksena entistä useampi hirvi säilyttää henkensä ja lupien käyttöaste laskee.
Kerrataan vielä ,että koira ja koiranohjaaja ovat se liima ,joka pitää seuruetoiminnan hengissä ja edesauttaa hirvikannan hallintaa. Nyt tämä liima neutraloituu kovaa vauhtia. Ollaanko siihen valmiita? Edessä on yhden ongelman lisäksi toinen eli yhteensä kaksi. Hallitsemattomasti lisääntyvät hirvet ja pedot. Toiseen ei kyetä enää vaikuttamaan eikä toiseen ole edes lupa vaikuttaa.
Miksi olisi pitänyt ryhtyä?
Ranen arvailut päihteistä eivät natsaa minun perillisteni kohdalla. Yksi heistä taistelee ammattinsa puolesta jopa niitä vastaan.
Tuskin tyttärenikään olisi saanut pysyvää oleskelulupaa Australiaan ,jos olisi pienimpiäkään viitteitä huumeista. Kaksi ammattitutkintoa Suomessa ja yksi Australiassa ei kovin epävakaalta persoonalta onnistu. Varmaan korkeimman riskin päihteiden suhteen muodosti teiniajan kolmen kuukauden työharjoittelujakso Malagassa . Silloinen askeettinen hyvin kurinalainen urheiluharrastus piti tiukasti oikealla tiellä. Sekin laji päättyi hänen tavoittelemaansa suomenmestaruuteen ,josta siirryttiin sujuvasti vesielementtiin , kun mahdollisuus myöhemmin avautui toisella mantereella.
Nyt tyttäreni hoitaa työnsä ja asiansa englanniksi ,joita oppimaan hän lähti ensin Lontooseen ja myöhemmin Australiaan. Nyt pääomana on opittu kieli , kolme ammattitutkintoa ja paljon ystäviä ympäri maailmaa. Ei tarvitse sitten keinutuolissa pohtia kokeilemattomia mahdollisuuksia ja elämättä jäänyttä elämää.