Käyttäjän suorittava porras kirjoittamat vastaukset
-
Viime vuonna lupia/vhp/44 000ha 80 ,joista käytettiin 22,5. Vuonna 2024 lupamäärä 70.
….eli ei ongelmia sorkkaeläinten suhteen…
Jahas…ja ryssä on uutisten mukaan alkanut kouluttaa jo ihan yliopistotasolla tuhoamaan länsimainen yhteiskunta väkivalloin . Ydinasettakin pidetään käypäisenä työkaluna tähän tarkoitukseen. Siinä narinat lakkaa ,kun pommia pukkaa niskaan. Venäjä jatkaa poltetun maan taktiikkaa kohteena länsi. Ydinpommilla kärähtää kerralla isompikin pläntti.
Nyt alkaa jo olla esimerkiksi hirvien kohdalla se tilanne ,että naaraan ampunutta katsellaan ,kun halpaa makkaraa . Jos ei ole naaraita ,ei synny uroksiakaan.
Hirvikolarit ja peurakolarit paikkakunnallamme tähän mennessä nollassa lukuun ottamatta yhtä junnakohtaamista. Pienet sorkkaeläimet näyttävät vähentyneen lähes olemattomiin eli tasolle 20 vuotta sitten. Muutaman saaren haasteita ei kannata yleistää koko Suomeen.
Suojelukohteille on saatava raamit ympärille ja selvät merkinnät rajoille! On ollut hämnentävää seurata keskustelua ja kuskien syyllistämistä . Villin veikkaukseni mukaan suuri osa metsäkonekuskeista ei ole tiennyt ennen tätä tapausta raakuista yhtään mitään. Käsitystä vahvistaa hiljakkoin luontokuolutuksen saaneiden oppilaiden kommentit ,joissa haastatellut tunnustavat yhteen ääneen tietämättömyytensä. Eihän ne tiedä ,jos koulussakaan ei opeteta tai varmisteta ,että tieto menee perille. Mikä on niiden tiedon taso ,joita ei ole edes opetettu?
Ei siis ole lainkaan ihmeteltävä asia ,jos sanakäänteet kohtaamistilanteessa ovat jyrkkiä ,kun huippuasiantuntija rynnistää ohjeistamaan (ilman valtuuksia) täysin tietämätöntä toisen alan osaajaa ,jonka fokuksena sillä hetkellä on vain saada valmistettu puutavara mahdollisimman äkkiä varastolle valmiiksi tehtyjä raiteita myöten vailla aavistustakaan siitä ,mitä on tapahtunut. Tilanne ei parane yhtään , jos työtään tekevää nimitellään rikolliseksi. Työntekijän saamasta hakkuuohjeista puuttuu vain rasti tietystä ruudusta ja ollaan menossa aiemmin käytettyä reittiä leimikolta kartaan merkitylle varastolle.
Yrittäjän tehtäviin ei kuulu hakea kulkulupia eikä tehdä teitä. Nämä asiat on puut ostaneen tahon hoidettava ennen hakkuun aloittamista. Mielestäni vastuu siirtyy varsin selkeästi pois yrittäjän puolelta.
Jos on käynyt vielä niin ,että on vain ylimalkaisesti ilmoitettu joessa olevan suojeltavaa , ei tule mieleenkään käyttää entisistä poikkeavia reittejä joen ylittämiseen. On vain luotettava siihen ,että entiset reitit eivät ylitä vesistöä väärästä paikasta. Aika on kuitenkin tehnyt tepposet ja muokannut juuri niistä vanhoista urista raakkujen kannalta parhaat pesäpaikat.
Konekuskien tehtäviin tuskin kuuluu sukellella jokiin tutkimaan ,onko reitti selvä. Tehtävä kuuluu niille ,jotka homman osaavat ja joilla on sitä tarkoitusta varten välineet. Kaikki on oltava valmista siinä vaiheessa ,kun hakkuulupa annetaan.
Sertifikaatti on yleisohje kaikilla toimijoilla ja sitä tulee noudattaa. Se ,miksi ei ole noudatettu ,onkin mielenkiintoinen kysymys. Onko kyseessä hakkuun toteuttajan osaamattomuus vai onko mo kenties suostutellut motokuskin laajentamaan palstaa vetoamalla siihen ,että tilaa ei ole sertifioitu. On tosi kinkkinen tilanne ,jos on annettu suullinen vaatimus eikä ole mustaa valkoisella ,että näin on tehty. En olisi lainkaan yllättynyt ,jos metsänomistajallakin olisi osuutta suojavyöhykkeen kapenemiseen.
Omalla kohdallani siirsin vastuun muutoksista ostotoimihenkilölle. Suostuin poikkeamaan ohjeista vasta saatuani määräyksen esimieheltäni.
Jokeen levinnyt maa-aines tuskin oli pelkästään joen pohjasta peräisin. Väittäisin ,että valtaosa on tullut joentörmän jauhautumisen seurauksena. Tätä prosessia on sadekin voinut edesauttaa. Murheet olisivat olleet pieniä ,jos sitä ei olisi tapahtunut. Pelkkä pohjan möyhentäminen olisi tehnyt vain paremman ”pesän” raakuille tulevaisuutta ajatellen ,kuten oli ilmeisesti käynyt edellisten hakkuiden seurauksena syntyneiden puronylitysten kohdalla.
Sateet saattavat aiheuttaa ikäviä yllätyksiä hyvinkin suunniteltujen hakkuiden yhteydessä. Maa-aines pyrkii myötämäkeen raidetta pitkin sateen sattuessa ja sitä innokkaammin ,mitä enemmän vettä ryöppyää. Jopa padotkin voivat sortua.
Osuipa kohdalle ihan luonnonkin aiheuttama ”katastrofi”. Syöksyvirtauksen aiheuttaman metsään kohdistuneen muutaman hehtaarin täystuhon seurauksena viereiseen jokeen (leveys20 m) valuui valtavasti maa-ainesta. Vesi oli kuin suklaapuuroa vielä monta päivää tapahtuman jälkeen ,vaikka vesi virtasi kohtalaisen voimakkaasti. Pienen järven vesi pysyi sameana monta viikkoa ja veden ph-arvot notkahtivat rajusti. Siitäkin selvittiin ,kun jaksettiin odotella . Annettiin vain luonnon hoitaa.
