Käyttäjän suorittava porras kirjoittamat vastaukset
-
Kannattaisi laittaa maastoon joen yllittämisen kieltävät kyltit vanhojen kulku-urien kohdalle suojelualueilla. Ely voisi hoitaa homman ,kun paikat tietää.
Mitä noihin vahinkoihin tulee , on uutisointi melkoisen ylimitoitettua niihin nähden. Jos uutisointiin käytetty energia olisi käytetty joen kunnostamiseen ja raakkujen akuuttiin pelastamiseen ,olisi ongelma hoidettu parissa minuutissa. Nyt on käytetty tehokasta aikaa ja voimavaroja pari viikkoa pelkkään taivasteluun. Fokus on lipsunut aivan väärään suuntaan. Ällistely ja pällistely vain hidastavat toimenpiteitä.
PS. On vähän kehaistava sen yrityksen toimintatapoja ,jossa viimeksi työskentelin. Kun oli ongelma ,se pyrittiin ratkaisemaan ja ratkaisiin viipymättä ja keskityttiin itse asiaan. Syyllisiä ei ensimmäisenä lähdetty etsimään ja pilaamaan työilmapiiriä. Virheetkin hyväksyttiin ,jos ne eivät olleet tahallisia ,mutta niistä otettiin opiksi. Samaa kaavaa olisi voitu varsin hyvin raakku-cacessakin käyttää.
Kaikki on suhteellista. Talvivaarassa levisi ympäristöön 2 tonnia nikkeliä . Harjavallassa valahti samaa tavaraa kerralla 66 tonnia (kaksi vuotta myöhemmin) suoraan jokeen tappaen valtavan määrän(= kaikki ) uhanalaisia raakkuja . Eipä leivottu jälkimmäisestä isoja otsikoita eikä julistettu tuomioita. Miksiköhän? Talvivaarasta kiristellään hampaita vieläkin.
Mikä kumma meitä suomalaisia riivaa ,kun haluamme ampua itseämme jalkaan nostamalla lähes olemattomat tuhot kohtuuttoman julkisuuden kohteeksi ja pilaamaan maineemme. Olisi rittänyt , että laitetaan paikat kuntoon ja tehdään asiat tulevaisuudessa paremmin . Toisaalla ammutaan trkoituksella valtavia patoja murskasi aiheuttaen järisyttävän suuria tuhoja sekä ihmisille ,että luonnolle. Eipä näitäkään tapahtumia kovin kauan tiedotusvälineissä vatuloida eikä itketä tapahtunutta ,vaikka käsillä on oikea katastrofi. Syyllistäkään ei saada tilille , vaikka se on tiedossa .(.. . taitaa muuten puhallella tuulta tuohon meidänkin myrskyymme vesilasissa ja sinisilmäiset suomalaiset vain hurraavat….)
…hah! Tuo Tolopaisen tekemä huomio on tosi valaiseva. Joki on niin täynnä raakkuja , että tila loppuu ,jos osaa yrittää siirtää vähänkin toiseen paikkaan!
Ei puhuta asenneongelmasta. Esim . Groupin ohjeistus on muuttunut niin ,että puuston on oltava riittävän kookasta ,jotta harvennus voidaan tehdä. Eli muutama vuosi enemmän on odoteltava tähän asti toteuteeseen verrattuna. Siinä ei auta marinat latvusten liiallisesta supistumisesta.Saattaa moni raivaamaton tai kevyesti raivattu puska mennä pahasti pilalle korjuuta odotellessa, mikäli ei tartuta ajoissa raivurin sarviin.
Ja mitä niihin taimikon seassa kasvaviin lehtipuihin tulee ,ne pilaavat enemmän allaan kasvavien puiden latvuksia verrattuna siihen ,kuinka paljon ne edistävät alaoksien karsiutumista. Mitä myöhempään korjuu viivästyy sitä surkeammaksi tilanne etenee kasvatettavien puiden kannalta.
Eihän mistään piittaamattomuudesta välttämättä ole kyse ,jos uran kohdalle ei ole merkitty raakkuja. Mennään yli siitä mistä aiemmillakin kerroilla, kun yli on jostakin mentävä. Kenenkään mieleen ei välttämättä ole edes juolahtanut , että käytäntöä on muutettava. Muutoksen jälkeen puillakin olisi ihan eri hinta ,kun kauppaa tehtäessä. 10-15 kilometrin lisäys reittisuunnitelmaan aiheuttaa melkoiset lisäkustannukset. Se hyvä puoli tapahtuneessa lienee,että jokea ei rasiteta vuosikymmeniin uudistamistoimenpiteiden jälkeen. Puita ei kelkota pitkään aikaan.
Yksi mielenkiintoinen asia on ,että joen ylittäminen olisi voitu estää tai keskeyttää ,mikäli urakanantaja olisi niin halunnut. Ajourat ja koneiden liikkeet ovat nähtävillä konttorilla reaaliajassa seurantajärjestelmän myötä . Vastuuta ei siurin surminkaan voi täten sälyttää pelkästään yrittäjää koskevaksi. Kun trafiikki kestää kaksi viikkoa on kulku-uran kohta karttapiirroksessa jo aika paksu.
Hehtaarikertymältään 20-30 motin kohteet eivät mene enää kaupaksi. Yhtiöt ovat myös muuttaneet käytäntöjään siten ,että harventamaan lähdetään vasta puiden ollessa riittävän kookkaita ja kertymän tarpeeksi suuri kannattavaa korjuuta ajatellen. Tähän johti myös seikka ,että suurin haloo huonosta korjuujäljestä johtui siitä ,että oli menty harventamaan liian pienirunkoisia kohteita. Puiden järeytymistä ensiharvennusta varten voi nopeuttaa ainoastaan raivaamalla.
Tämä raakkutapaus aiheuttaa varmasti sen ,että monta leimikkoa maassamme siirtyy edellä maintsemani 0-rajan väärälle puolelle ja tilannetta voi verrata tapahtumaan ,jossa pankkitilinomistaja huomaa tilinsä kadonneen taivaan tuuliin tai joutuneen jäädytetyksi. Enää ei onnistu suojeltujen purojen ylitys entiseen malliin siitä kohdasta ,jossa ylitys aiheuttaa mahdollisimman vähän haittaa. Vaarana on ,että puroja ei ole mahdollista ylittää lainkaan. Nythän on ollut käytäntönä ,että isännän kanssa sovitaan em tapauksissa ,että käytetään entisiä uria ja ylityspaikkoja ja homma on ollut sillä selvä.
Eikä ole kyse yhdestä välineestä. Voi mennä kerralla moto tai motoja ja useampi ajokone. On sen verran iso työmaa ,että talkooseen on osallistunut monta konetta ja kuljettajaa . Tämä yksi onneton on sitten otettu maalitauluksi ,joka on ties kaikkein vähiten voinut vaikuttaa tapahtuneeseen.
Joutuu sitten harventamaan neljä kertaa neuroottisesti ,kun jättää th:t tekemättä. Kummassakohan on enemmän vaivaa, tehdä th kunnolla vai harventaa kuvio neljä kertaa? Nykyään tuskin männiköitäkään enää kahta kertaa enempää harvennellaan.
Oksat muuten karisevat silläkin keinolla ,että puut kasvavat täysillä taimivaiheesta alkaen optimitiheydessä ja tasainen varjostus karsii alaoksat. Liian varovainen taimikonkäsittely tai hoidon laiminlyönti vain lisää puuston laadun epätasaisuutta ja altistaa puut lumi-ja tuulituhoille. Laiha ja pitkä runko ja suppea juuristo ovat huono yhdistelmä. Oksattomuudesta ei ole hyötyä ,jos puu kaatuu tuulessa tai katkeaa lumitaakan alla päreiksi.
