Käyttäjän suorittava porras kirjoittamat vastaukset
-
Synkkiä pilviä näyttää kertyvän jk-uskovaisten taivaalle. Sahat ja sellufirmat rajoittavat toimintaansa heikon markkinatilanteen takia. Näin käy myös raaka-aineen hankinnan suhteen. Ensimmäisenä rajoitetaan ostoja ”haastavien” asiakkaiden kohdalla ja nämä jk-ihmiset ja heidän palstansa edusvat sen listan terävintä kärkeä. Tarvittava materiaali saadaan kevyesti aukoista.
Ennen oli ”järjen vastaisesti”niin ,että tilarajan ylittäminen aiheutti taloudellisesti pienemmän sanktion verrattuna tilan sisäiseen kuvionrajan ylittämiseen. Jos ei nauhoja ja paksulla piirretty raja ,voi tulla pieniä heittoja. Näin varsinkin työmailla ,joilla raivaus on puutteellinen ja työskennellään pimeässä. ”Lonkalta” sutaistut rajapiirrokset voivat toisaalta olla paljonkin ristiriidassa paikallisten olosuhteiden kanssa.
Mistähän Nostokoukku moiseen on päätynyt. Kerroin kokemuksen elävästä elämästä. En luota huipputekniikkaan täysin , koska vikoja ja häiriöitä on esiintynyt. Esimerkiksi hakkuukone on kadonnut evästauon aikana kartalta ja löytynyt karttaa zuumailemalla jostakin satojen kilometrien päästä Itä-Suomesta. Eikä ole jäänyt yhteen kertaan.Suurin ” loikka” ulottui Kanarialle. (Tuon loikan jälkeen meni antenni vaihtoon) Mitä tulee edellä mainitsemaani rajalinjaan ,ajoin vanhaa uraa myöhemmin eri vehkeellä ja se piirteli reitin ihan oikeaan paikkaan. Rajapyykkikin näytti olevan siinä missä pitääkin tarkistettuani asian myöhemmin oman kännykän gepsillä. Sitä mahdollisuutta ei ollut vielä silloin ,kun havaitsin aikanaan poikkeaman.
Kyllähän Väpä ihan aiheesta kyselee. Noilla spekseillä voisi kyllä tekijänkin julkistaa. Epärehellisyydelle ei saa antaa tilaa. Itse ainakin olen koettanut kertoa mahdollisista vahingoista mahdollisimman nopeasti ja sopia asiat viipymättä,jotta luottamus säilyy. Vahinkoja sattuu ,mutta niitä ei kannata pahentaa salaamalla tapahtumat. Yleensä kaikki on korjattavissa ja korvattavissa .
Ehkä olisi syytä herätä tähän päivään.(kädettömiä toki tämäkään ei auta). Jos Perkon isä joutui uudistamaan loppuunhakatukn jk-palstan joskus 60-luvun alussa työläästi, oltiin ihan eri tilanteessa ,kun tänään. Varmasti kirveli ,kun aukko oli viimeinen vaihtoehto ja uudistaminen tapahtui muokkaamattomaan maahan käyttäen avojuuritaimia ja kuokkaa. Jaksottaisen alku tyrehtyi helposti heinikkoon ja vatukkoin. Osa vakuustalletusrahoistakin jäi saamatta ,kun ei ollut esittää vakiintunutta taimikkoa. Kaikki jatkuvan seuraukset sälytettiin myöhemmin jaksottaisen synneiksi.
Epäonnisuneet (lähes aina) jatkuvan yritelmät ovat todella hankalia ja työläitä uudistaa ,kun se aika koittaa. Tulotkin ovat ”pitkissä puissa”. Tätä ei kukaan kiistä. Jaksottaisen puolella ei vastaavia ongelmia enää juurikaan nykypäivinä ole ,kunhan noudattaa menetelmän käyttöohjeita. Luulisi kuitenkin kiinnostavan ,että 100 ha:n jaksottaisella tilalla on jatkuvasti lähes puolet enemmän myytävää ,kun vastaavankokoisella jatkuvan kasvatuksen tilalla 1,5:n hehtaarin vuosittain tehtävistä aukoista huolimatta. Puusta saa paremman hinnan ja ostajavaihtoehtojakin on runsaasti. Jk-tilan puille ei välttämättä löydy ensimmäistäkään.
Finsiva (130 000) ha käyttää jaksottaista menetelmää ,koska se tuottaa parhaan tuloksen. Samoin tekee Timppa. Kun laitetaan 100ha:n jatkuvan kasvatuksen ja jaksottaisen menetelmän tilat vertailuun ,löytyy jatkuvan tilalta enemmän ”paljasta pintaa”=aukkoa (tosin pieniä ,mutta paljon) verrattuna jaksottaisen tilaan . Kun vielä kerrataan ,että jaksottaisen menetelmän metsissä puut ovat samanikäisinä huomattavasti jatkuvan puustoa kookkaampia ja pinta-alaan suhteutettuna jatkuvassa on isoja puita vähemmän ,kannattaa Perkon tarkistaa laskentakaavansa. Mitään perusteita jatkuvan paremmalle tuotolle ei löydy.
Voisi aloittaa tutustumalla moton työkarttaan ja urapiirroksiin. Näin voidaan ainakin tekniset virheet löytää tai sulkea pois. Tietojen pitäisi löytyä arkistosta tarkastusta varten ainakin isommilla toimijoilla.
Omalle kohdalleni on muutaman kerran sattunut tilanne ,että geps on piirtänyt uraraitaa 20 metriä naapurin puolelle . Raja oli selkeästi merkitty ja pyykit näkyvissä. Sama toistui ajaessani avattua uraa takaisin. Jos rajalinja ei olisi ollut selvästi näkyvissä ,olisi yksi kaista jäänyt hakkaamatta. Vastaava voi tapahtua myös käänteisesti. Kannattaa siis ottaa asioista selvää asianomaisilta. Ovat voineet olla autuaan tietämättömiä virheestä.
Kysymykseen , tuliko puuta enemmän tai vähemmän verrattuna kauppakirjan arvioon , odottelen edelleenkin vastausta.
Miksi kehua menetelmää ,jonka avulla tuotettu puu käy huonosti kaupaksi ,kantohinta on reilusti alempi , metsän uudistuminen epävarmaa ja puusto reilusti pienempää ,kun jaksottaisen menetelmän puut samanikäisinä ?
Lisäksi puustopääoma supistuu koko ajan. Kun vihdoin todetaan , että homma ei toimi ,tehdään aukko heinäiseen ja aukkoiseen jätemetsään. Hammasta kiristellen maksetaan uudistuskulut olemattomasta puutilistä ja aloitetaan se tamppaus ,jota todellakin siinä vaiheessa riittää. Jaksollisella puolella ne hommat hoituvat tyhjäkäynnillä jatkuvan kasvatuksen jälkien parsimiseen verrattuna.
Ymmärrän hyvin sen katkeruuden ,jonka rääseikön pakollinen uudistaminen aiheuttaa. Katkeruutta riittää jaettavaksi isältä pojalle ,kuten muutaman nimimerkin kirjoituksista käy ilmi. Periaatteesta ei vain haluta tinkiä. Oppiminen virheistä näyttää olevan tuntematon käsite. Rupla kiinnostaa enemmän ,kun euro.
