Käyttäjän suorittava porras kirjoittamat vastaukset
-
Kalle ilmeisesti kalastelee lisäpisteitä Kremlistä ontoilla väittämillään.
Pienaukot vasta hllmöläisen hommaa ovat. Jokainen on havainnut ,miten heikosti taimet kehittyvät aukkojen reunoillakin reunametsän varjostuksen seurauksena. Pienaukko on käytännössä kokonaan varjostuksen piirissä. Osa mahdollisesti pienaukkoihin syntyvistä taimista kuolee kokonaan ja osa kituu niin kauan ,kun isompi puusto ympäriltä poistetaan. Puustopääoma ei kehity läheskään siinä suhteessa ,kun varsinaisen avohakkuun tuloksena isommilla kuvioilla. Tosin pienaukkokin saattaa vaikuttaa lupaavalta , jos siihen syntyy taaja kuusentureikko. Taimet eivät kuitenkaan viru eikä vanu ilman hoitotoimenpiteitä ja kasvu jää niistäkin huolimatta varjostuksen seurauksena vaatimattomaksi.
Valon määrällä on valtava vaikutus kasvuun. Varjostuksen vaikutus tulee kokemattomille yllätyksenä. Varjostuksen merkityksestä on olemassa toisaalla mitattua tietoakin esm. aurinkovoimaloiden tuotoksista siinä vaiheessa ,kun laitteet jäävät varjoon. Iso puu jossakin vaiheessa päivää auringon edessä pudottaa tehoja sillä hetkellä merkittävästi. Saman kokee se pieni taimikin varjostuksen seurauksena. Yhteyttäminen kärsii ja kasvu hidastuu.
Näitä epäonnistuneita tapauksia tosin erottaa se seikka ,että jk on mennyt persilleen ,vaikka on toimittu menetelmän edellyttämällä tavalla. Jaksottaisen epäonnistumiset johtuvat puolestaan pääosin osaamattomuudesta ja tekemättömyydesä. Kun ohjeita noudatetaan jaksollinen tuottaa parempaa tulosta. Jk ei oikeasti tuota , vaikka tekisi mitä . Ainakin näyttö onnistumisesta loistaa poissaolollaan.
Totta kai ammattilainen pyrkii tekemään aina työnsä hyvin. Tahtoo vain olla niin ,että isommat yritykset pystyvät takaamaan tasaisemman työllisyyden ja paremman pakkatason ,joten parhaat tekijät ohjautuvat luonnollisesti niiden palvelukseen. Kyvyttömiä ei puolestaan kauaa niissä firmoissa katsella.
Mitä tulee vielä tuohon vanhempaan kalustoon , on niillä työskenteleminen haastavaa. Välystä ja vuotoja siellä ja täällä. Ohjaamokin usein suoranainen terveysriski. Pölyinen ja homeinen. Sitten on myöhäistä rypistellä ,kun on altistunut tarpeeksi ja sairastuu pysyvästi allergiaan ja hengityselinsairauteen. Kuulonsakin on moni menettänyt vanhassa ja meluisassa ohjaamossa.
Aika ihmeellisiä nämä väitteet jk:n paremmasta tuottavuudesta tuntuvat olevan ,kun monesti tasaikäistä metsää laitetaan jo sen ikäisenä aukoksi ,jossa jk-puu on ehtinyt vasta taimen mittoihin ( 1-1,5 metriä). Sitten on jännitettävä(seuraava sukupolvi jännittää) kasvaako puu tukin mittoihin ,vai ehtiikö kuusipora tuhota sadon sitä ennen. Puun korkea biologinen ikä altistaa kaikille tuhoille
Ja näinhän se ammattimaisesti hoidetussa metsässä menee ,että kuusikko nurin 45-55 vuoden iässä ja männiköt 60-70 vuotiaina. Jk:n tuotokset ovat valmiita vasta yli sadan vuoden iässä ,jos Luoja suo ja hehtaariltakin niitä kertyy kapoalemääräisesti jaksottaisen menetelmän tuotosta vähemmän.
Jk- tilan isäntä ei käytännössä pysty myymään koskaan puita ,jotka ovat saaneet alkunsa hänen elinaikanaan ( ellei myy kuitupuina) . Jaksottaisella puolelle isäntä pääsee myymän elinaikanaan koko sadon ,jonka on nuoruusvuosinaan istuttanut tai kylvänyt .
Kun voimalaitosten puunkäyttö puolittuu ,kuten on jo moinin paikoin käynyt, on pelkkään energiapuuhakkuuseen erikoistuneen yrittäjän peli pelattu.
Osaavia kuskeja on vanhojen romujen ohjaamoon mahdotonta löytää. Työllistyvät paremmin ja mukavammin isommissa yrityksissä. Jos liikeideana on toimia vanhalla kalustolla , on käytännössä oltava valmis tekemään kaikki itse.
Ja mitä tulee siihen työn laatuun ,on ympäri vuoden työtä tekevän jälki taatusti osa-aikaisen suoritusta parempi.
Totean mmk:lle , että se paras kuski laitetaan sinne ,missä hän tekee parasta tulosta eli aukkoa hakkaamaan ,jos niitä on tarjolla. Hiljaisempana aikana osaavimmalle voidaan toki tarjota muitakin kohteita ja vähemmän osaavat pääsevät lomalle. Sattuuko tämä hiljainen jakso sopivaan aikaan jk-hakkuun onnistumisen kannalta ,on kokonaan eri asia.
On syytä muistaa sekin ,että mo:n liika optimismi jk:n kohdalla voi johtaa siihen ,että hakkuun lopputulos ei miellytäkään. Mainehaitta työn toteuttajan kohdalla on varma , kun metsästä ei löydykään kuviteltua puumäärää eikä jäljellä ole riittävästi kasvatuskelpoista puuta hakkuiden jälkeen.
Tuskin tapaus ”Konnevesikään” on eduksi millekään osapuolelle. Viisaimmat ovat ottaneet opiksi ,mutta näyttää näitä päätä seinään hakkaavia vieläkin riittävän. Mennään laput silmillä ,kun ravihevonen. Ei nähdä ,mitä ympärillä tapahtuu. Eikä edes haluta nähdä. Metsänkasvatus on vain osa suurempaa kokonaisuutta , jossa eri osapuolten tarpeet on otettava huomioon. Puutavaraa tarvitsevat määrittävät kuitenkin lopulta sen ,mitä ostavat ja millä ehdoilla. Huonosti kokonaisuuteen sopivan tuotteen markkinarako on kapea ja joissakin tapauksissa olematon. Poimintahakkuut kuuluvat tähän joukkoon. Toki reippaan yläharvennuksen puut kelpaavat ,mutta onko ostaja kiinnostunut enää tulemaan toiselle kierrokselle vähäpuiselle ja taimettomalle kohteelle puita poimimaan ,kun ei ole enää mitä ottaa saatika jättää.
