Käyttäjän suorittava porras kirjoittamat vastaukset
-
Mitäpä kovasta kasvusta ,jos tuote ei miellytä ostajaa. Jos onnistuu kauppoihin pääsemään , kahjo motokuski pilaa viimeistään koko homman. Hyvämaineiset ja osaavat kuskit nimittäin välttävät jk-hakkuita parhaansa mukaan. Heille riittää yllin kyllin aukkojakin , joista saanto on vuorossa 3-4-kertainen jatkuvan näpertelyyn verrattuna. Tosin kelirikkoaikaan ,kun töitä on niukemmin ,voi periaatteista vähän lipsua …
Yrittämisen ei tarvitse olla itsetarkoitus. Tärkeintä on ,että asiat tulee hoidettua ja siihen on riittävät resurssit. Ei kannata rimpuilla kehityksen kulkua vastaan ,kun lopulta lopputulos on nykykehityksen seurauksena kaikkien kannalta parempi . Vähemmän rukkasen jälkiä puissa ja toiminta tehokkaampaa ja tuottavampaa.
Energiabuumi on ohi menevä ilmiö eikä pelkästään sen varaan kannata paljoa panostaa saati laittaa kaikkia munia samaan koriin. Käy pian samoin ,kun turvehommissakin. Rautaa jää ruostumaan ympäri nurkkia toiminnan palattua normaalille tasolle.
Riittävän vahva alueyrittäjä ,jolla on lisäksi asiakkassuheita useaan toimijaan, on kestävämpi ratkaisu. Isoissa yrityksissä toimintoja ja kalustoa on helpompi mukauttaa tarpeen mukaan. Jos on vain yhden tyypin laitteet ja yksi asiakas on epäonnistumisen riski suuri.
Koneyrittämisen keskittymisestä kertovassa uutisessa mainittiin myös yrittäjille siirtyneiden metsäpään tehtävien lisääntyminen. Se on kaikki pois ”tuottavasta” työstä . Vielä muutamia vuosia sitten pomoja oli joka lähtöön ,mutta nyt nekin työt on siirretty yrittäjien harteille. Tähän vielä lisämausteeksi kasvanut normien ja säädösten verkosto ,joissa yrittäjä joutuu aikaansa kuluttamaan. Tähän muutokseen on vain vastattava ja ainoa keino on kasvattaa yritystä niin ,että on vara palkata riittävästi henkilöstöä tekemään säädetyt tehtävät .
Aliurakoitsijan olotilaan voi vaikuttaa työvoiman saatavuus. Tarjollahan on vain osa-aikaista työtä. Kuljettajat siirtyvät helposti töihin isompiin yrityksiin ,jotka pystyvät takaamaan tasaisemman työllisyyden.
Koko joukko yrittäjiäkin on lopettanut yrityksensä ja siirtynyt isompien yritysten työnkekijöiksi . Ainakin ne entiset yrittäjät ovat olleet ratkaisuunsa tyytyväisiä ,joita olen tavannut. Perustelleet ratkaisuaan sillä ,että voivat keskittyä oleelliseen eikä tarvitse revetä joka suuntaan. Ansiotasokin on monella parantunut eikä tarvitse rehkiä aika-ajoin 24/7 ja seisottaa välillä konetta puomit suorina ison osan vuotta.
Palataan vielä siihen puun kysyntään. Jk-savotat eivät ole kovin kysyttyjä. Jaksottaisen metsän etupainoiset jk-menetelmää valmistelevat reippaat harvennukset toki ostajia ,mutta sen jälkeen kysyntä laantuu ,kun saanto vähenee . Toinen kierros voikin muodostua jo avohakkuuksi , kun taimettumista ei tapahdu. Heinää palstalla kasvaa siitäkin edestä.
…ja todellakin jk-väki on rajannut suurimmat ostajakadidaatit ,paskapaperintuottajat, asiakassuhteidensa ulkopuolelle pelkästään periaatteen vuoksi ,joten puulle on normaalia vähemmän kysyntää. Sahat puolestaan ostavat mieluummin puut aukoista ,kun harvennuksista. Jaksottainen menetelmä on turvallisempi vaihtoehto ,jos on aikomus saada myös ”hyvin kasvaneet” puut kaupaksi.
Byrokratia ei vähene. Kaikki korjuuseen liittyvä sälytetään yrittäjän harteille leimikoiden suunnittelusta ja ketjutuksesta lähtien. Yksin tai pienellä miehityksellä liian iso osa ajasta kuluu kokonaan muuhun kun puiden käsittelyyn. Myös hakkuiden omavalvonta kuuluu samaan pakettiin. Korjuuesimieskin on yrittäjän palkkalistoilla ja eturivin yritykset kouluttavat jopa itse työntekijänsä.
Aukkokohdilta ei todellakaan tule rahaa. Se tiedetään. Jk:ssa aukkokohtia tulee lisää ja aukot vain kasvavat harsinnan edetessä. Kun taimia ei synny , käy näin. Kaiken lisäksi aukkokohdat jäävät myös pysyviksi . Jaksollisen kasvatustavan aukkoon syntyy aina uusi metsä ,kun noudattaa käyttöohjeita. Jos ei noudata , tulos jää yhtä huonoksi ,kun jk-tapauksessa. On täysin omistajansa osaamisesta ja työhaluista kiinni ,miten metsä tuottaa.
Ottavat mielellään nohevan tekijän vastaan isommissa yrityksissä. Tuolloin on mahdollista keskittyä olennaiseen ja osaava porukka toisaalla hoitaa juoksevat asiat. Yksin yrittämisestä tulee helposti väkisin yrittämisä eikä mistään tule oikein mitään. Nykyinen kehityksen suunta on ihan oikea.
Yhtään ei tunnu jk:n kannattajia huolestuttavan paljaan maan osuuden kasvaminen heikon taimettumisen vuoksi maillaan. Aukkoon syntyy aina uusi metsä ja kaadetun puun tilalle istutetaan neljä. Jk:n kaadetun puu tilalle ei välttämättä kasva ensimmäistäkään. Ei edes lähitienoolle ennen kun mahdollinen metsäpalo polttaa kuntan ja tarjoaa sopivan kasvualustan tulevalle metsälle. Muokkaushan ei kuulu jk:n toimenpidekuvioihin. Jos maata ei muokata ,ei kasva taimiakaan.
Yhtenä yllätyksenä saattaa ilmetä jk-puun heikko kysyntä. Sitä ostetaan vain tilanteissa ,joissa puuta on yleisesti niukasti tarjolla. Myös ostavia asiakkaita on vähemmän tarjolla ,kun jk-fanit ovat käytännössä kommenteillaan rajanneet ”paskapaperifirmat” epäsopivina kumppaneina kauppatoimintojensa ulkopuolelle.
Mistä löytyy sitten urakoitsijoitakaan hoitamaan jk-hakkuita ,kun hakkuut on toteutettu omistajan mielihaluista poiketen tai ”ammattitaidoton” motokuski on pilannut suuren unelman. Puuta on kertynyt niukasti ja kasvamaan on jäänyt vain vähäpuinen rääseikkö. Tuskin monikaan yrittäjä haluaa sotkea näppejään toivottomissa olosuhteissa ja kärsiä lopun ikäänsä mainehaittaa siitä ,että on moiseen savottaan sotkeutunut. Mielikuva jk:n erinomaisuudesta asuu valitettavasti usein vain omistajansa korvien välissä.
