Käyttäjän suorittava porras kirjoittamat vastaukset
-
Perko on lähisukua trollille. Ei muuta.
Täytyy muistuttaa , että harvennusmallit toimivat optimaalisesti vain hoidetuissa metsissä. Riukuuntunutta tai puustoltaan liian harvaksi tai epätasaiseksi kehittynyttä metsää ei tahdo saada sopivaksi mitenkään.
Taimikkovaiheen ylitiheys tuottaa monestikin vain säiden vaikutuksille altista puustoa. Kun latvattomat ja samalla heikkojuuriset puut poistetaan harvennuksessa , jää jäljelle harvahko tuulille ja lumen vaikutuksille altis metsä. Nykyoloissa säänkestävyyteen kannattaa kiinnittää erityistä huomiota ja tarjota puille riittävä tila kehittyä sekä juuristoltaan ,että latvuksen osalta taimesta lähtien. Vapaata tilaa on löydyttävä vähintään pari metriä jokaisen taimen ympäriltä ja koivun kohdalta kolme. ”Varapuista” on monesti enemmän haittaa ,kun hyötyä varsinkin ,jos vara-/lisäpuuna toimii lehtipuu.
Keskisuomalaisessakin oli tarina ,jossa kevyen liikenteen väylän varrella kallellaan kasvaneen lahoavan haavan latvuksen katkaiseminen johti oikeustoimiin. Oli kuulemma liito-oravan käytäväpuu. Vieressä kasvaneet yhtä pitkät puut eivät tarkoitukseen kelvanneet. Päätöksen puun katkaisemisesta oli tehnyt puistoalueiden kunnostuksesta vastaava taho riskianalyysin perusteella. Haavan runko kasvoi vinossa ja oli reikiä täynnä kuin reikäjuusto. Runsaslukuiseksi todetulle liito-oravapopulaatiolle olisi suojelijoiden mukaan aiheutettu mittava vahinko ,kun rungosta poistettiin latva, joka katkottiin ,karsittiin ja vietiin pois. Yhtään ei pelottanut ,mitä vahinkoa ihmisen päälle rojahtava runko voisi aiheuttaa. Ihmisen henki näyttää olevan vähempiarvoinen seikka ,kuin se ,että liito-orava joutuu aloittamaan liitelynsä viereisen puun oksalta! Tekopökkelöksi jäi kuitenkin kelpo ”kerrostalonaihio” kolopesijöille.
Istutustiheys selviää hyvin vaikka katselisi tieltä ja näköala on jalkamiestä laajempi ,kun tarkkailee tilannetta korkeammalta pyörän selästä käsin . Otantakin kohtalaisen iso ,koska liikun usean paikkakunnan alueella ”vanhoja rikospaikkoja”(=työmaita) katsastamassa . Tulee hyvä mieli onnistuneita ja hyvin kasvavia uudistusaloja katsellessa.
Kun olen seuraillut esim. Finsilvan viimeaikaisia männyntaimikoita , en ole havainnut jätettävän syömävaraa. Äkkinäisestä taimikko voi vaikuttaa jopa harvahkolta varhaisperkauksen jälkeen. Lehtipuuta on jätetty vain aukkopaikkoihin. Kasvu on huimaa ,kun puut eivät karsiudu ennen aikojaan. Vähille hirvillekin riittää syötävää pelkissä sivuoksissa . Latvus on äkkiä ulottumattomissa.
Referoin ainoastaan tekstiä. Oma mielipiteeni on ,että sopivaan tiheyteen kannattaa pyrkiä jo varhaisperkauksen yhteydessä. Selviää vähemmällä työllä eikä kiire yllätä missään vaiheessa latvuksen liiallisen supistumisen vuoksi.
Grouppi tykkää kuituvoittoisista metsistä ja laatii suosituksensa sen perusteella.
Nuo suuret tiheydet koskivat tilannetta varhaisperkauksen jälkeen. Varsinaisen th:n tuloksena runkoluku on korkeintaan puolet eli 2000-2500 runkoa/hehtaari. Realismia olisi tiputtaa siitäkin 20% pois ,jotta enskan tekoon ei tulisi niin tulenpalava kiire. Sopiva tiheys antaa muutaman vuoden peelivaraa ,mutta ylitiheys ei vuottakaan.
Ja kuten edellä jo todettiinkin , pieniläpimittainen kuvio rajataan helposti jäämään muun puukaupan ulkopuolelle ominaisuuksiensa takia. Mitä ehtii tapahtua , kun seuraava puukauppa tehdään vasta 10 vuoden kuluttua? No…metsä on pilalla ja teollisuus saa reippaammin haluamaansa kuitupuuta eikä se tukkisaantokaan lopullisessa päätehakkuussa ole hääppöinen. Moni kuvittelee kasvattavansa tiheässä laatupuuta , mutta tulos on käytännössä päinvastainen puiden tilavuuden kehittyessä vain pituussuuntaan . Latvukseton puu ei liho.
