Käyttäjän suorittava porras kirjoittamat vastaukset
-
Hirvet eivät lue lajeja ja asetuksia. Ko jutussa vedottiin tilanteeseen 5-8 vuotta sitten. Paljon on tapahtunut siitä ajasta. Monin paikoin hirvien jäljet ovat kadonneet kokonaan. Kumma muuten ,että metsästäjien tarjoama ilmainen triconlevityspalvelu kelvannut isännälle. Harvinaista vastaantuloa porukalta.
Lakien mulkkaamisella ei tässä tilanteessa voiteta mitään. Jos nykyisetkään luvat eivät käy kaupaksi ,eivät lakimuutosetkaan voi tuoda muutosta tilanteeseen. Kukin seura tahollaan päättää siitä ,milloin jahti on ohi omien havaintojensa perusteella. Kannattaa muistaa sekin ,että värkeissä on varaa kiristää tarpeen vaatiessa jo nyt , kun pankkilupia on tarjolla noin 20% enemmän ,kun kannan laskennallinen tavoite edellyttää.
Meillä liikkumavaraa on 30% ylöspäin. Jos kanta näyttää huolestuttavan suurelta , vasapainotteinen jahti käyntiin! Yhdellä pyyntiluvalla voi kaataa kaksi vasaa. Tällä keinolla kantaa saadaan nopeasti alas ihan ilman pykälien nikkarointia. Jos vasoja ei löydy arvioitua määrää, tuskin löytyy aikuisiakaan. Silloin ei käytetä kaikkia myönnettyjäkään lupia.
No oletkos myynyt erikseen hehtaarin tai parin palstoja? Valtaosalla keskiverto metsänomistajista kuviokoko liikkuu noissa lukemissa. Infrakaan ei ole läheskään kaikilla niin houkuttelevassa kunnossa , kun Visalla.
Käsittelen tätä energiapuuasiaa puhtaasti kokonaistaloudellisessa mielessä koko toimintaketju huomioiden. Pyrin myös kokemuksieni perusteella kertomaan mielestäni parhaiten toimivista malleista metsän kasvatuksessa. Metsää omistaneena ja satoja palstoja kolunneena osaan kyllä katsoa tilannetta useammalta eri kantilta. Energiapuukaan ei ole kirosana ,jos kaikki leikissä mukana olevat saavat tekemisistään kohtuullisen korvauksen. Se ,että teetetään itselle kuuluvat rästityöt toisilla , ei oikein tunnu hyvältä. Tämä ei toimisi missään työyhteisössä. Metsäpuolella siitä on jopa maksettu. Tosin kehityksen suunta näyttää muuttuneen parempaan suuntaan, kun tukimuotoja kehitetään. Tukien leikkaaminen puolestaan ohjaa kustannustehokkaampaan ja oikea-aikaiseen toimintaan.
Visan tyytyväisyys perustuu vain siihen ,että ostotoimari näkee silmissään kangastuksena sen 650 mottia hehtaarilla kasvavan kuusikon ja nuolee vaikka varpaat saadakseen siitä kaupat. Antaa kuitenkin muiden tehdä varsinaisen palveluksen. On aivan toinen tilanne omistaa 20 ha metsää ja tarjota parin hehtaarin nmk-savottaa myyntiin . Voi päästä kohde huonoon kuntoon ennen kun puusto on tarpeeksi kookasta ja kertymä riittävä, jotta kaupat syntyy . Joka kylällä ei myöskään asu elmäntapayrittäjää , joka hoitelee korjuun vain pyhän hengen voimalla.
Muitakin idikaattoreita hirvien määrän suhteen löytyy. Neljä vuotta sitten hirviä kaadettiin enemmän ja saalistiheys metästyspäivää kohden paikkakunnalla 0,75. Kuluneella kaudella enää 0,50 . Monilla useita viikonloppuja ilman saalista. Metsästyspäiviä keskimäärin 13/seurue. Max 17. Naapurikunnassa vain puolet pyyntiluvista käytettiin.
Lupapalaverissa/12 seurueelle vain 70% tarjolla olleista luvista kelpasi suoraan. Loput päätyivät pankkiin. Sitä osataan käyttää tarvittaessa. Viime kaudella käytettiin yksi lupa vahinkoperusteisesti.
Hirvitiheyksissä tuntuu olevan isoja eroja jopa paikkakunnan sisällä . Jos lauma asettuu toistuvasti samoille kulmille ,voi syntyä täysin virheellinen kuva elukoitten kokonaismäärästä. Olihan niitä täälläkin pahimpina aikoina yhdellä talvehtimisalueella jopa 200/1000 ha . Vaan ei ole enää.
Kysynpä muuten sitäkin ,moniko on valmis kärvistelemään kahdeksan viikonloppua syksyssä hirvipassissa? Jos tuntuu haastavalta ,voi miettiä sitä ,miksi kaikkia pyyntilupia ei nykytiheyksillä käytetä. Lupia on tarjolla , mutta kaikkien käyttämiseen eivät resurssit enää riitä olivatpa riistaneuvostojen jäsenet asiasta mitä mieltä tahaansa. Petojen lisääntyessä resurssit vain vähenevät. Vanha kaarti lopettaa eikä eläköityvän koiran tilalle hankita uutta.
Toimenpiteeseen saatu metkatuki pyhittää keinot. Ei kantokäsittelyä ja risukasat peitelty miten sattuu. Maannousema leviää ja pistiäiset pörrää! Kaikki hyvin!
…..sitten vielä jotkut kaipaavat kantokäsittelyn raivaukseenkin. Ei toteudu ennakkoraivauksissakaan , kun raivaaja yrittää pysyä moton edellä ja aluskasvoksen kannot ovat kymmensenttisiä.
Kun raivaukset tehdään sormenvahvuiseen kasvustoon ,kaikilta edellä mainituilta huolilta voi välttyä. Ylimääräisestä työstä puhumattakaan. Motokin pääsee töihin aikanaan metsään ,jossa kantokäisttely onnistuu.
Raivaaja voisi ottaa laskimen esille ja laskea ,montako 10-20 litran varpua pitäisi saada tunnissa pinkkaan ,jotta moton 100€/tunti on ansaittu. Kyseessä on siis vasta hakkuu. Lähikuljetus, tiestön ylläpito ja haketus aiheuuttavat myös omat kustannuksensa sen 10-20 litran rillikan taipaleella poltettavaksi. Väitätkö , että homma voisi jotenkin olla kannattavaa tekijöilleen?
Energiahommia aloittaessani työ tehtiin tuntikorvauksella. Ei tarvinnut monesti risuihin kajota. Valtava parku syntyikin tilanteessa ,kun hommista laitettiin kustannustason edellytyämä lasku niille maanomistajille ,joiden risuista saama tulo ei riittänytkään kattamaan työkustannuksia. Eihän siinä olisi ollu mitään järkeä , että metsän hoitohommien viivästyminen olisi maksatettu yrittäjällä. Homma loppuu äkkiä ,jos tulos on pakkasella.
Urakkaan siirtymisen myötä tilanne karkasi käsistä. Yrittäjästä tuli maksumies laiminlyöntien seurauksia korjailtaessa. Tässä oli syy ,miksi aikanaan energiavehkeistä luovuttiin. Akseli pyöri hitaammin ,kun vekseli.
Nyt viimeistään on ryhtiliikkeen paikka siinä suhteessa ,että mo:n tulee vastata kokonaisuudessaan mh-töiden kustannuksista ,koska vain hän voi vaikuttaa siihen ,milloin työt toteutetaan. Jos tehdään ajoissa ,maksaa vähemmän, jos tehdään myöhään ,maksaa enemmän ja kustannus kohdistuu työn teettäjään. Ei siihen ,että kasvaneet kulut otetaan työn toteuttajan selkänahasta.
Minä olen hakannut harvennuksia ja myös energiapuita 870:llä ja 1070:llä. Niillä pystyi tekemään kapeat ajourat . Alkuvaiheessa ollessani vielä vähemmän kokenut ajomiehet toivat ”terveisiä”- kolhimiaan kokopuita juurineen varastolle. Viesti meni perille. Tein sellaiset urat ,että ajokonekin mahtui kulkemaan.
Opin senkin ,että urat on tehtävä lopulliseen leveyteensä jo siinä vaiheessa ,kun ne ensimmäisen käsittelyn yhteydessä tehdään. Viimeisin muistuts asiasta tuli talvella eläkkeelle jäämisen kynnyksellä. Jouduin ajelemaan talviharvennukselle pikku Jontikoilla ja tehdyn ja ajetun enskakuvion läpi. Ura oli tosiaan se kolmemetrinen ja lisäksi mutkainen. Tekemäällä mutkaisen uran motokuski sai uran vaikuttamaan vielä kapeammalta. Kun lähdin suunnistamaan omalle palstalle ko kuvion läpi , ura osoittautui metrin liian kapeaksi ja mutkaisuudesta johtuen ahtaus korostui. Tarpeelliset puut poistettuani lopputuloksena oli keskimääräisesti 5,5 mertiä leveä ura.Ei ollut valinnan varaa jättää puita lähemmäs toisiaan. Tätä taustaa vasten 4,5 metrinen ura ei ole lainkaan paha ,kun sitä voidaan käyttää kaikilla vehkeillä,joita käytetään metsän kiertoajan kuluessa.
PS. 1070 lyhyellä puomilla varustettuna ei ollut häävi vehje energiapuuhakkuussa. Aina oli puut liian kaukana.
