Käyttäjän suorittava porras kirjoittamat vastaukset
-
No eipä mahdu pehmeisiin korjuuolosuhteisiin varusteltu Fox 3,5 merin uralle. Metrin levyiset telat joka telissä ja leveys 3,7 metriä . Ajokone kyseisillä varusteilla samaa luokkaa . Näillä mentiin viisi vuotta suot ja kivikot kesät talvet . Talvella tarvittiin uriin hiukan luistovaraa . Ei niinkään moton ,vaan ajokoneen takia, joka oli käännöksissä ja sivukaltevissa paikoissa vähä omapäinen. Onneksi oli se 11 metrin puomivarustus. Olisi muuten jäänyt monta pehmeämpää kohtaa harventamatta. 8 merin ulottumalla tämä ongelma oli esillä vähän väliä,kun puille ei ulotu eikä lähelle pääse.
Kapeat ajourat aiheuttavat tappioita ,mikäli ei oteta huomioon nykykaluston vaatimuksia. Sinä aikana ,kun olen tehnyt konetöitä metsässä ,on niiden leveys kasvanut metrin ja telastot tulleet yleiseen käyttöön. Ajokoneessa käytetään teloja yleisemmin motoihin verrattuna. Niiden avulla laajennetaan korjuumahdollisuuksia vuodenaikojen ja maaston kantavuuden suhteen. Kesällä korjataan perinteisiä talvikohteita ja kovan maan kohteiden ohella pehmeämpiäkin kohtia , jos niitä tilalla sattuu olemaan. Varusteet valitaan haastavamman palstan ominaisuuksien perusteella. Kapoiset urat ovat historiaa .
Mikähän mahtaa olla todellisuudessa nmk-kohteilta kertyvä energiapuun määrä? Metsähakkeeksi päätyy tällä hetkellä vähemmän puuta ,kun kotitalouksien polttopuiksi. Toisaalta on ollut selvä suuntaus kasvattaa energiapuuhakkuita varsinaisissa kasvatusmetsissä . Tämä on luonnollisesti kaventanut pienikokoisen kokopuun markkinoita entisestään ,kun kuitupuusta ja huonolaatuisista tukeista saadaan enemmän ja kustannustehokkaammin poltettavaa materiaalia . Avauksen otsikossa ollaan selvästi oikeilla jäljillä. Tämän päivän uutinen puunkäytöstä eri tarkoituksiin vahvistaa tätä näkemystä entisestään. Risuilla ei lämmitetä.
Tarinassa tulisi pidättäytyä Perkon käyttämissä prosenteissa ,jotta ei mentäisi liikesalaisuksia koskeviin tietoihin.
Yksinkeraisimmillaan määritellään kummankin omistamien metsätilojen arvo/puustopääoma 50 vuotta sitten ja tänä päivänä ja tulojen suhde menoihin vastaavalla ajanjaksolla hehtaaria kohden laskettuna. Luonnollisesti tarina syntyy sitten siitä ,miten temppu on tehty.
Kasvatustapojen erosta on väännetty mielestäni tarpeeksi mutu-pohjalta. Metsä-lehti voisi ottaa nyt asian syvällisempään käsittelyyn laatimalla jutun eri kasvatustapojen parhaiden osaajien käytännön kokemusten perusteella. Perko paskoo jo tässä vaiheessa housuunsa ,mutta Kettusen Arvo ja Visa sitä tuskin tekevät. Näiden herrojen kokemukset olisi mukava saada näytille Lehden palstalle. Arvolla on ylisukupolvinen kokemus jk-sta ja asiat dokumentoituna puolen vuosisadan ajalta ja Visan kohdalla lienee sama tilanne.
…siis juttua tekemään. Uskon ,että syntyy mielenkiintoinen tarina.
Pikkukoneet sulkeutuvat pois myös siksi ,että enskakohteillakin on monesti myös järeämpiä puita poistettavana. Motin karvaiset ylispuukoivut ja männyt ovat tekemätön paikka pikkukinnereille. Puun ympäristö on kuin taistelutannet pikkukoneen jäljiltä. Tälläkin palstalla moni on kertonut jättävänsä etukasvuiset koivut kasvamaan poistettavaksi ensiharvennuksen yhteydessä.
Keskikokoinen kone on korjuuseen sopivin vaihtoehto. Kaikkia puita voi tehdä ja tarvittaessa eritellä kysynnän niin vaatiessa puiden latvuksetkin energiakäyttöön. Kunnon ranka on puusta voitava kuitenkin erottaa ennen sitä . Pienemmät nurin raivaussahalla.
