Käyttäjän suorittava porras kirjoittamat vastaukset
-
Miten sijoituksen tuotto voi kasvaa ,kun pääomaa syödään? Laita nyt niitä lukuja jk-tilan käyvästä arvosta jaksolliseen verrattuna. Ei pitäisi olla vaikea rasti.
Mitenkäs Perko selittää sen ,että puustopääoma on saatu tuplattua 70 vuodessa jaksottaiseen kasvatukseen siirtymisen myötä huolimatta siitä ,että metsästä hakataan jo lähes kolminkertainen määrä puuta verrattuna aikaan 70 vuotta sitten. Olisikohan jatkuvan keplottelun porukalla jotain rakenteellisia vikoja laskukaavoissa. Ainakin riskit epäonnistua on sivuutettu kokonaan.
Olisi hyvä saada myös verrokkitietoa näytille siitä ,mikä on markkinahintojen ero niiden tilojen välillä ,joista toisella on harrastettu keplottelukasvstusta ja toisella jaksottaista 70 vuoden ajan.
Esitän tarkentavana kysymyksenä ,että mistä luulet maksajia löytyvän ,kun porukat pienenevät ja kustannukset lankeavat harvempien maksettaviksi? Kustannusten kasvaessa metsästäjäkato vain kiihtyy. Alkaa useimpien varat kulua jo pelkkiin pakollisiin elämisen menoihin.
En pitäisi kaukaa haettuna sitäkään ajatusta, että metsänomistajat joutuvat kohta jopa maksamaan siitä ,että joku yleensä suostuu hirviä metsästämään. Ongelma ei välttämättä ilmene suurten asutuskeskusten läheisyydessä, mutta alkaa olla ajankohtainen muualla Suomessa. Jos pedot lisääntyvät nykyiseen tahtiin , metsästäjiä ei saa jahtiin rahallakaan.
Tuo tilan myyminen ja sen yhteydessä ilmikäyvä tilan todellinen arvo on jk:een suuntautuneille ikävä yllätys. Tarjouksia tuskin satelee ovista ja ikkunoista. Tilan hintakin on aivan eri ,mitä jaksottaisen tiloista maksetaan. Kuvitelmat jk:n hyvistä tuotoista haihtuvat avaruuteen ,kun käykin ilmi ,että tuottojen sijaan onkin syöty vastaava määrä pääomaa.
Jk-tilan kunnostaminen tuottavaksi kestää kymmeniä vuosia. Siitä on omakohtaistakin kokemusta. Kokemukset tosin palkittiin kohtuullisesti myydessäni tilan. On saanut asua neljännesvuosisadan mieleisellä paikalla talossa ,jonka rakentamiseen ei taravittu vierasta pääomaa lainkaan. Tämä siis nelikymppisenä. Jk-tilan hinnalla ei olisi saanut asuttavakseen edes hyvää käytettyä taloa. Sopivasta sijainnista puhumattakaan. Työllä toisen palveluksessa on lisäksi pystynyt ansaitsemaan eläkkeen ,jolla tulee kohtuullisesti toimeen.
Maastullin sivuilta voi lukea esimerkin jk:n haasteista. Korjuuta venytetään viimeiseen asti ,jos yrittäjille on samaan aikaan muita töitä tarjolla. Kojuu venähtää helposti kelirikkokauteen asti ,jolloin leimikolle viimein tullaan. Tällöin muita kohteita ei enää ole tarjolla raskaalle kalustolle ,jolla työ on toteutettava. Raiteet maaperään syntyvät viimeistään lähikuljetuksen rämpiessä sohjoisessa maastossa.
Edellä viitattiin konekuskien ammattitaitoon ,kun jk:hakkuun tulokset eivät miellytä. Voi olla vähän perääkin. Ne ammattitaitoisimmat varovat jk-kohteita ,kun ruttoa ,koska tunnistavat korjuun riskit. Tämän takia varovat mainehaittaa ,joka mahdollisesta epäonnistumisesta seuraa. Kumma kyllä jk:n valinneet tuntuvat olevan varmoja osaamisestaan ,vaikka tulokset kertovat ihan muuta.
Puustopääoman tuplautuminen metsienkäytön lisääntymisestä huolimatta yleisestä harsinnasta luopumisen jälkeen on aika vahva näyttö jaksollisen paremmuudesta. Sitä tosiasiaa eivät Perkon ja jovainin venkoilut pysty kumoamaan .
Jaksollisessa menetelmässä oikein toteutettuna ei tunneta elefanttiheinikkoa. Jatkuvan harveikoissa käsite on hyvinkin tuttu. Perko siis tietää varsin hyvin ,mistä puhuu. Sijainti vain ei osunut kohdalleen.
Tuo 70 mottia/ha on osapuilleen se määrä puuta ,mitä on kertynyt jk:n finaalivaiheen hakkuista siinä vaihessa ,kun mo on tullut järkiinsä ja uudistanut kohteen. Sitteen ovat alkaneet muokkaukset ,istutukset ,heinäykset ja raivaaminen , joista Perko ihan aiheesta varoittaa. Ne on nimittäin tehtävä jk-hankkeiden kariuduttua raskaimman jälkeen ja pitkän kaavan kautta. Laiha kantorahatulo pakollisesta päätehakkuustakaan ei kauaa lämmitä.
