Käyttäjän suorittava porras kirjoittamat vastaukset
-
Kannattaa tutustua ensin siihen ,mitkä tavoitteet on annettu metsästäjille nykyisillä eväillä. Asetetut tavoitteet ovat olleet jo pitkän aikaa kunnianhimoisempia siihen nähden ,mitä metsästäjät kykenevät tai haluavat toteuttaa. Organisaatioiden viilaaminen on edellä mainitusta syystä täysin turhaa. Lupia kyllä saa riittävästi. On vain metsästäjistä kiinni ,paljonko he näkevät tarpeelliseksi ottaa. Eilen kelpasi suoraan 65% siitä lupamäärästä ,mitä tarjottiin. Lupapankkia paisutettiin ,että päästäisiin lähemmäs tarjottua määrää. Pari lupaa per seura on käytössä pankin kautta ,mikäli tarvetta ilmenee.
Valkohäntiin kohdistuva lupamäärä pidettiin ennallaan ,vaikka viime kaudella käytettin vain kolmannes tarjolla olleista luvista. Ilmassa oli jo ajatus pudottaa lupamäärää reilusti ,kun talviset havainnot ovat jääneet niukoiksi edellisiin vuosiin verrattuna. Saalismäärä on laskenut tasaisesti viimeiset vuodet ja on tällä hetkellä tasoltaan 0,7 yksilöä/ 1000ha. Valkohäntä ei ole ongelma ei siksi muodostu.
Tälläkin kertaa esittämäni asiat perustuvat suoraan tilastoista löytyviin lukuihin , ei vahvaan mutuun ,joka tuntuu olevan vallitseva suhtautuminen hirviasioihin tällä palstalla.
Hirvien määrä voi toki kasvaa nopeastikin , kun koirien käyttö vähenee ja metsästäjämäärä supistuu tämän seurauksena. Onneton petopolitiikka on jo johtanut hirvikannan tavoitekehyksen nostamiseen ylöspäin. Kohta koirat jäävät seurakoiriksi ja ohjaajat kotimiehiksi.
Selityksiä riittää. Aktiivisuus korvauksien hakemisessa on kuitenkin tähän asti seurannut varsin tiiviisti hirvikannan kehitystä. Luvut joista edellä mainitsin olivat peräisin luken suoraan tilastoista runsaan 30 vuoden ajalta. Ilmoitetaanko muka hirvikolareistakin laiskemmin ,kun ihmiset asuvat kaupungeissa eivätkä käy metsissään? Likenne on kasvanut koronan jälkeen ainakin yhtä vilkkaaksi ,kun ennenkin , mutta kolarien määrä on vähentynyt 60%:iin vuoteen 2018 verrattuna.
Yksittäisen ihmisen kohtaamis hirvivahinkoja en toki kiistä , mutta niitä ihmisiä ,joita vahinko on kohdannut on tällä hetkellä merkittävästi vähemmän verrattuna vuoteen 2018. Jotkut elävät edelleen tuossa ajassa välittämättä muutoksista siitä ajasta tähän päivään.
Paikkakunnan hirvimiehet pitivät eilen yhteisen palaverin. Käytiin läpi verotussuunnitelma mukaan lukien hirvivahingoista kertovat tilastot,jonka pohjalta luvat haettiin. Läheskään kaikki luvat eivät kelvanneet , mutta ylimääräiset päätyivät pankkiin , joka on nyt lupamäärältään neljänneksen edellisvuosia suurempi. Seurojen käyttöön suoraan pätynyt lupamäärä oli viimevuosien tasoa.
On tuotu harvemmin esille sitä kehityksen suuntaa ,että jaksollisen kavatuksen tulokset vain paranevat ,kun noudatetaan tuoreimpia kasvatussuosituksia. Ennen istuteltiin vielä avojuuritaimia muutama vuosi avohakkuun jälkeen muokkaamattomaan maahan . Th:tkin toteutettiin vuosia liian myöhään tai ei ollenkaan. Nyt korjataan sen ajan satoa ja tulokset pesevät puutteista huolimatta jk:n tulokset mennen tullen jo nyt.
Tänä päivänä istutetaan 1-2 vuotiaat taimet sopivasti (ei liikaa eikä liian vähän) muokattuun maahan jo hakkuuta seuraavana kesänä , varhaisperkaukset ja th:t tehdään viivyttelemättä heti ,kun ne on puuston kannalta paras tehdä ja tarvittaessa maan ravinnetilaa korjataan terveyslannoituksin. Näillä keinoilla jaksollisen kasvatuksen etumatka vain kasvaa. Siinä riittää jatkuvan kasvatuksen taantuvien harveikoiden omistajille hammastenkiristelyä ja ihmeteltävää.
Jk-hakkuu on käytännössä ”mission impossible”. Homma tuntuu alituiseen kaatuvan viimeistään motokuskin ammattitaidottomuuteen….metsänomistajan mielestä. Kun lopputulos ei tyydytä, käydään työn toteuttajan kimppuun. Hakemalla saa hakea tilanteita ,joissa kaikki osapuolet olisivat tyytyväisiä. Tästä voi päätellä ,että oikeaa hakkuutapaa ei tiedä Erkkikään. On vain sekalainen valikoima keskenään ristiriidassa olevia toiveita. Jaksollisen menetelmän kohdalla ei vastaavaa säätöä esiinny ,kun periaate on yksiselitteisen selkeä. Tyhmä motokuskikin sen ymmärtää….
Tukien väärinkäyttäjät kärsivät toki itse toilailuistaan metsien kasvun hidastumisen myötä. Yhteisiä varoja ei kuitenkaan ole syytä olla tyrkyttämässä hankkeisiin ,jotka eivät paranna tulosta.
Fiksu mo tekee hommat kunnolla ja ajallaan ja nauttii myöhemmin myös työnsä tuloksista. Tukikikkailija puolestaan ihmettelee puuttuvia motteja puukauppojen mittaustodistuksessa ja mahdollisesti tukkiläpimittaisten puiden lajisiirtymiä kuitutavaralajin puolelle ylitiheydessä kasvun seurauksena alentuneen laadun takia.
Pahimmillaan pääpuulaji on vaihtunut kokonaan matkalla taimikkovaiheesta enskaan. Männikön tilalla huojuu sankka lehtipuuviidakko ,josta metsää ei saada tekemälläkään. Näin käy monesti pienialaisille kohteille ,joiden nuoren metsän kunnostukselle ei ole saatu tekijöitä eikä pienelle kokopuumäärälle ostajaa. Tuohon tilanteeseen ei kannata tukien toivossa ajautua. Siis….ylimääräinen puuaines nurin riittävän pienenä ,niin työkustannus on kohtuullinen ja harmittaa vähemmän.
PS. Kokopuu= tavaralaji joka sisältää myös latvuksen.
