Käyttäjän suorittava porras kirjoittamat vastaukset
-
Tukien väärinkäyttäjät kärsivät toki itse toilailuistaan metsien kasvun hidastumisen myötä. Yhteisiä varoja ei kuitenkaan ole syytä olla tyrkyttämässä hankkeisiin ,jotka eivät paranna tulosta.
Fiksu mo tekee hommat kunnolla ja ajallaan ja nauttii myöhemmin myös työnsä tuloksista. Tukikikkailija puolestaan ihmettelee puuttuvia motteja puukauppojen mittaustodistuksessa ja mahdollisesti tukkiläpimittaisten puiden lajisiirtymiä kuitutavaralajin puolelle ylitiheydessä kasvun seurauksena alentuneen laadun takia.
Pahimmillaan pääpuulaji on vaihtunut kokonaan matkalla taimikkovaiheesta enskaan. Männikön tilalla huojuu sankka lehtipuuviidakko ,josta metsää ei saada tekemälläkään. Näin käy monesti pienialaisille kohteille ,joiden nuoren metsän kunnostukselle ei ole saatu tekijöitä eikä pienelle kokopuumäärälle ostajaa. Tuohon tilanteeseen ei kannata tukien toivossa ajautua. Siis….ylimääräinen puuaines nurin riittävän pienenä ,niin työkustannus on kohtuullinen ja harmittaa vähemmän.
PS. Kokopuu= tavaralaji joka sisältää myös latvuksen.
Oma suhtautumiseni metsätalouteen kohdistuviin tukiin ei perustu kateuteen. Kritiikki kohdistuu siihen , että tuet ovat johtaneet töiden viivästymiseen ja uusavuttomuuteen niidenkin kohdalla ,joilla olisi ollut kyky tehdä työt kustannustehokkaasti oikeaan aikaan ja riittävällä voimakkuudella.
On edelleen mahdollista raivailla taimikot vain vättävään kuntoon ja käyttää saman kuvion taimikonhoitoihin tukea kolmekin kertaa. Tämä vaihtoehto valitaan monesti vain ,jotta saataisin enemmän tukea . Ei siksi ,että taimikko kehittyisi nopeammin ja pienemmillä kustannuksilla.
Ne tahot ,jotka eivät saa tukea, toimivat oikeaan aikaan ja kustannustehokkaasti , jonka seurauksena taimikot ovat kauttaaltaan paremmassa kunnossa.
Taimikon varhaishoidon tuki on liikahdus parempaan suuntaan ,mutta vastaavasti pienpuun korjuutuki olisi pitänyt poistaa kokonaan ,jotta se ei olisi kannustimena tuottaa taimikossa kasvua hidastavaa ja puston laatua heikentävää pienpuuta ,joka ei ole edes energiapuuna lopullisen käyttäjän kannalta paras vaihtoehto.
Energiantuottajat ovat jo pitkään valittaneet kokopuun huonoa soveltuvuutta poltettavaksi. Ongelma on korostunut ,kun kokopuun käyttöä rajoittaa turpeenkäytön alasajo. Ilman turvetta kattilat kuluvat nopeammin puhki kokopuuta käytettäessä.
Onneksi rankamittoihin kasvanut puuaines kelpaa sekä kuiduksi ,että energiaksi. Sen vuoksi olisikin jo kaikkien toimien tavoitteena oltava puuston nopeampi järeytyminen käyttökelpoisempaan muotoon. Tuet eivät saa olla vaikuttamassa päinvastaiseen suuntaan.
Reima kehottaa tarkastelemaan metsätaloutta pitkällä aikavälillä . No tarkastellaan sitten . Metsiemme puustopääoma on saatu voimakkaista hakkuista huolimatta jaksottaiseen kasvatuksen siirtymisen myötä tuplaantumaan . Tämän seurauksena on saatu lisää myytävää, samoin puuta jalostavaa teollisuutta. Jos olisimme pitäytyneet harsintataloudessa, moni ei saisi metsistään edes polttopuita . Puulla olisi vähemmän kysyntää ja hintakin sen mukainen.
Jos keskustellaan kuitupuun hinnasta , hinta vastaa ”vanhojen hyvien aikojen” hintatasoa ,kun tarkastellaan hehtaarikohtaista tuloa. Tulo voi olla nykyisi jopa merkittävästi suurempi kehittyneiden kasvatusmenetelmien tuloksena syntyneen suuremman puumäärän ansiosta. Yksikköhinta laskee ,kun tuotetaan tehokkaasti ja enemmän . Jos verrataan esimerkiksi viljan hintakehitystä vuosikymmenien kuluessa , puu on pärjännyt kehityksessä varsin hyvin.
RR voisi kertoa keinot siihen ,miten Venäjän aiheuttama vaje puuraaka-aineen suhteen korvattaisiin jatkuvan kasvatuksen kohteilta nykyolosuhteissa ,jos menetemä olisi edelleen laajasti käytössä. Ei nimittäin riittäisi työvoima eikä koneet eikä kellotaulussa tunnit saamaan riittävästi kasalle materiaalia korvaamaan vajetta.
Jos olisimme pitäytyneet yleisemmin metsätaloudessa hevosaikakaudenaikaisissa harsintahakkuissa ,olisimme edelleen metsätalouden kehitysmaa ja pohtisimme maailman menoa päreen valossa. Tämän ”jatkuvan ” kannattajat päättäväisesti unohtavat. Kyllä sitä määrääkin tarvitaan prosenttien ohella. Jk:ssa sitä kertyy vain puolet jaksottaiseen verrattuna.
Mutta…..kun jk-metsästä ei löydykään enää kasvun taantumisen vuoksi tarpeeksi puuta(60-70 mottia/ha) on edessä silläkin puolella avohakkuu, maan muokkaus, istutus ja monin verroin työläämpi taimikonhoitorumba verrattuna jaksollisen uudistamiseen verrattuna. ”Heinäpelto” on tunnetusti hankala uudistettava. Viimeinen tilinpuista koluu pahimmillaan uudistusttoimenpiteisiin ja työtä piisaa naapurillekin jakaa.
Onhan täällä väläytetty sitäkin mahdollisuutta ,että jätetään laikkuja istuttamatta ja annetaan lehtipuille mahdollisuus täydentää taimikko luontaisesti. Muutama säästöraudus aukkoon ,niin taimettuminen onnistuu varmasti. Jätetään 10-15% lakuista istuttamatta. Näin riittävä lehtipuusekoitus on turvattu ja taimet ovat myöhemmin sopivassa tiheydessä. Pitää vain olla kanttia raivata liiat pois.
Pitää muistaa taimien välisistä etäisyyksistä keskusteltaessa,että ”vähän” on lehtipuun kohdalla kolme metriä. Jos lehtipuu jää suositustiheydessä olevien havupuun taimien sekaan (etäisyys tuolloin 1-1,5 metriä) vahingoiittuvat ympärillä olevat taimet varmasti. Pahimmillaan neljästä nuoresta puusta menee latvus pilalle ja tukkiosuus supistuu laadun alenemän vuoksi myöhemmin. Sekin on syytä pitää mielessä , että taimikon tavoitetiheys on alempi ,kun seassa on lehtipuuta. Työ kannattaa tehdä metsän hyväksi eikä niin ,että palstalle maksettaisiin mahdollisimman monta kertaa metkaa.
