Käyttäjän suorittava porras kirjoittamat vastaukset
-
Noista hoitorästeistä on todettava ,että tähän asti puolet uudistusaloista on jätetty hoitamatta tai hoidettu puutteellisesti. Se on asia ,joka vaatii korjausta. Täällä intetään hirvivien määrästä ,joka on saatu puolitettua ja ihmisten asettamien tavoitteiden tasolle Hoitorästejä ei jostakin syystä ole onnistuttu edes vähenemään ,saati puolittumaan.
Muutamat suhtautuvat hirviin yhtä sivistymättömästi ,kun uudisasukkaat aikanaan jenkkilässä biisoneihin. Kaikki pitäisi tappaa pois ihmisen tieltä. Siinä on täälläkin miltei onnistuttu , mutta onneksi järki on voittanut. On kuitenkin pidettävä mielessä , että näissä olosuhteissa hirvien määrä olisi moninkertainen ilman rajoittavia toimia. Metsästyskin on vapaaehtoista. Ei mikään velvollisuus . Hoitorästit ei metsästämällä korjaudu.
Totean Gla:lle ,että alkuperäinen kiinnostukseni koko tähän palstaan sai alkunsa mimenomaan noista alituiseen kohtaamistani rästikohteista. Niistä mainitseminen ei ole jäänyt viiteen kertaan. Ne olivat esillä jo huomattavasti ennemmin ,kun Gla alkoi osallistua keskusteluihin .
Lisäsin aikanaan keskusteluun kannusteeksi vähentää hirvivahingon mahdollisuutta ,kun lisätään panostusta taimikonhoitoon. Sen ovat fiksuimmat tehneetkin ja samalla parantaneet toimintansa tuottavuutta. Vahingotkin ovat todistetusti vähentyneet heidän kohdallaan varsinkin silloin ,kun toimenpiteiden ajoitus ja voimakkuus on suositusten mukainen. Valitettavasti varsinaiset juurisyyt puuston alkukasvatuksen epäonnistumisiin on mieluisti sotkettu hirvieläinten jalkoihin ja kaikki laiminlyönnit ja väärät valinnat luetaan hirvien ”ansioksi”.
Tuolla edellä Anneli viittasi jälleen kerran vanhentuneisiin tilastoihin hirvikannan vaikutuksista. 2010-vuosikymmenen loppupuolen tilanne oli vielä kokonaan eri verrattuna tähän päivään puhumattakaan vuosituhannen vaihteen tilanteesta , joka edelleen kaivetaan esille kasvattamaan tunnekuohuja hirviä vastaan.
Vähemmän laitetaan painoa sille tosiasialle ,että kuusta on istutettu myös sen vuoksi ,että sen tuottama taloudellinen tulos on parempi mäntyyn verrattuna kantohintojen erojen tasoittumisen myötä. Lisäksi kuusi selviytyy kasvuun huonommallakin hoidolla. Suurin osa pilalle menneistä männiköistä on tuhoutunut etukasvuisen vesakon varjostuksen seurauksena. Hirvi on vahinkojen suhteen ollut sivuroolissa. Nykyisillä tiheyksillä jo kaukana marginaalissa.
Asioiden uutisoinnillakin on merkitystä. Metsänhoidon laiminlyöntien seuraukset on helpompi pistää viattoman luontokappaleen piikkiin verrattuna siihen ,että varsinaiseen ongelmaan-tekemättömyyteen- puututtaisiin . Alituinen hirvien syyllistäminen johtaa vain virheellisiin valintoihin. Kuusta istutetaan yksipuolisen uutisoinnin seurauksena sinnekin ,missä muutkin vaihtoehdot tulisivat kyseeseen.
Ruotsissa on jo alettu markkinoida voimakkaasti mäntyä uudistusaloille. Milloin Suomessa alkaa vastaava kampanja? Onhan jo moneen kertaan todettu ,että männyn osuus on supistunut liikaa ja vahinkoja syntyy ,kun hirvien ruokailupaine kohdistuu pienemmälle alalle. Ruotsissa ei arastella ,vaikka hirvikanta on Suomeen verrattuna kaksinkertainen.
Hirvikanta tulee jatkossa kasvamaan petojen metsästykselle aiheuttamien hankaluuksien vuoksi. Petovaraa jätetään eikä kaikkialla voida enää nykyisellään pitää riittävää metsästyspainetta yllä harrastuksen muuttuessa epämielekkääksi . Syrjäisissä maaseutupitäjissä metsästäjä alkaa olla uhanalainen laji. Hirvivahinkojen torjunta tulee jäämään entistä enemmän metsänomistajan harteille.
Nyt on Gla:kin hyvä sauma aloittaa jahtihommat. Tilaa seuroissa on ja aseden hankinnassa on ostajan markkinat.
Täytyy vielä kertoa Gla:lle , että maaseudun hirviporukat pienenevät koko ajan eikä käytössä ole välttämättä yhtä koiraa enempää. Se on lorun loppu ,kun koirasta aika jättää ,eikä uutta saada tilalle.
Viihtyvyys heikkenee kummasti ,kun nämä ”muutamat” eivät tuo koiriaan petojen syötäviksi. Koiranohjaajat ovat sitoutuneimpia harrastajia ja pitävät porukat toimintakykyisinä. Nyt koiria ei hankita enää entiseen tahtiin petojen vallatessa metsästysmaat.
Metsästäjien kaupungistuminen ja ikääntyminen asettavat myös omat reunaehtonsa koiran hankkimiselle. Yli kuusikymppinen miettii kaksi kertaa ,onko fiksua hankkia enää koiraa . Kun hankinta jää tekemättä , vaihtuu harrastuskin vähemmän sitovaan samantein ja se ysikolmonenkin jää tarpeettomaksi.
Montakohan ysikolmosta on myynnissä juuri tuon koirasta luopumisen takia tai koirametsästyksen käydessä mahdottomaksi? Koiranohjaajat käyttävät yleisimmin juuri noita järeitä kaliibereja . Voi tulla kokonaisia seurojakin tiensä päähän , kun koiranohjaajat lyövät hanskat naulaan eikä uusia halukkaita löydy tilalle.
Kuten Mmk edellä totesi ,metsästys ilman koiraa ei oikein tunnu metsästykseltä. Tulostakaan ei synny. Kun koiran aiheuttama pitovoima harrastuksen parissa loppuu , voi hirvikannan hallinta jäädä tulevaisuudessa haaveeksi. Pedot tekevät mitä tekevät ,mutta eivät riitä rajoittamaan yksinään hirvikannan kasvua.
Ei niitä taimia reheville paikoille tule ilman ,että avohakataan ja tehdään taimille kasvupaikka. Visan kokemukset eivät ole ainutkertaisia , vaan sääntö , kun yritetään mahdottomia.
Iät ja ajat on käytetty luontaista uudistamista siellä ,missä se on uskottu mahdolliseksi. Näissäkin tapauksissa onnistumisprosentti jää 60:een. Eoäonnistumisen mahdollisuus kasvaa ,kun siirrytään yrittämään reheville maille. Lopputulemana on tuulen kaatamat suojuspuut ja sakea heinikko emmemmin tai myöhemmin. Sen jälkeen riittää töitä ja vaivaa uudistushommissa.
Voimakas muokkaus ja heinäntorjunta on tarpeen ,mikäli aiotaan saada uusi kasvu alulle. Varat uudistamiseen on kaiveltava hakkuutulojen niukkuudesta johtuen ”toisten housujen taskusta”. Siinä toteutuu se pahin painajainen ,josta jk-uskoon hurahtaneet varoittavat. Tässä tuleekin näkyviin se eri menetelmien selvä ero. Jaksollisen kasvattaja ottaa uudistuskulut päätehakkuutuloista , mutta jatkuvaan sortunut joutuu pahimmillaan käyttämään vierasta pääomaa ,jotta saa uutta kasvua aikaan rääseikön tultua tiensä päähän. Ennen valtiolta sai hommaan edes ilmaiset taimet . Nyt ei saada niitäkään.
Tuskin osallani kärttyisyys lisääntyy. On sen verran jo kertynyt mukavuudenhalua syksyn keleissä kärvistellessä. Emäntä on jo vuosikymmeniä johdatellut ajatuksiani toistamalla joka syksy ,että sinähän et enää tänä syksynä ilmeisesti (toivottavasti) ole lähdössä metsälle….. Toiveen toteutuminen on hyvin lähellä. Luontokappaleita on mukavampi seurailla niiden ollessa elossa vailla mitään sitoumuksia.
Pula-aika ja metsästäjäkato näkyy kaupassa. Jos hirvilupia on puolet vähemmän eikä karhuja voi metsästää laikaan ,isot kaliiberit päätyvät kiertoon.
Minullakin hirvikortti katkolla. Ei ole mahdottomuus , että lupa jää hankkimatta ja ainokainen 308 taotaan auroiksi. Pedot kuulemma pitävät hirvikannan tasapainossa. Tuskin kuitenkaan korvaavat hirvien mahdollisesti aiheuttamia taimikkovahinkoja.
