Käyttäjän suorittava porras kirjoittamat vastaukset
-
Avartaa kummasti ajattelua ,kun jk-tilan perintövero napsahtaa aikanaan maksuun. Mutta sehän on perikunnan ongelma se. Prosentit eivät kelpaa niissäkään tapauksissa maksuvälineiksi.
Se kaveri varmasti nukkuukin suksilla.
Tuo viisi tonnia vuodessa kyllä näkyy yleiskunnossa, kun kolmella tonnillakin olo paranee kummasti.
Laihdutuslääkkeeksi pyöräilystä ei vielä näillä kilometreillä suuremmin ole. 800 kilsaa viime elokuussa näkyi jo hetkellisesti vyötärölläkin. Pakkaskausi ja vähemmän liikuntaa keskitalvella toi muutaman kilon takaisin.
On suuri joukko ihmisiä ,jotka eivät pysty erinäisten vaivojen vuoksi kävelemään saati juoksemaan. Näille – jos tasapainoaisti on kunnossa – sopii liikuntamuodoksi pyöräily ja uinti. Itse harrastan pääasiassa ensimmäistä ja kesäisin leppoisaa soutelua useita kertoja viikossa.
Kaikessa liikunnassa pätee sama perussääntö. Varovasti alkuun ja maltilla lisätehoa harjoitukseen sitä mukaa ,kun elimistö sallii. Jos alkuinnostuksessa vetelee itsensä hapoille henkisesti ja fyysisesti ,loppuu harrastus varsin nopsaan.
Pidän pyöräilyä ja talvisin hiihtoa itselleni sopivimpina vaihtoehtoina. Liikunta on mielekästä ,kun maisemat vaihtuvat nopeammassa tempossa ja on mahdollista tutustua uusiin maisemiin tarvitsematta käyttää autoa. Neljässä tunnissa ehtii polkupyörälläkin pistäytyä jo aika kaukana. Kun jokaisen reissun kohdistaa eri suuntaan , ei harrastus käy yksitoikkoiseksi. Liikkuminen ei maistu puulta ,kun lenkeillä on usein uutta nähtävää .
Eka lenkin ei tarvitse toki kestää neljää tuntia. Puolikin tuntia voi olla riittävä määrä. Kun kilometrejä alkaa olla tuhansia takana , ei kahdeksan tuntiakaan pyörän selässä ole ylivoimainen urakka. Toki vähempikin riittää. Pääasia ,että liikunnasta tulee hyvä mieli ja harrastetaan säännöllisesti. Alussa asetin tavoitteeksi 70 kilometriä viikossa ,mutta jossakin vaiheessa lukuun ilmestyi ykkönen eteen. Nyt en enää laske kilometrejä. Mennään mamman kanssa niitä matkoja ,jotka tuntuvat hetkeen sopivilta ja yritetään etsiä uusia kohteita.
Jaksollisessakin käytetään luontaista uudistamista siellä ,missä sen tiedetään onnistuvan. Onnistumisprosentti jää kuitenkin selvästi jälkeen istutetuista tai kylvetyistä kohteista lukeman ollessa 60%:n tietämillä. Jk:ta puolestaan tarjotaan yleismenetelmäksi jopa sinne ,missä uudistuminen on kokemuksien perusteella tuomittu epäonnistumaan. Eli ei mitään järkeä koko hommassa.
Välillä tuntuu siltä ,että jk:ta puolustavat konkurssin partaalla olevat ja metsänsä vajaatuottoiseksi hakanneet henkilöt pitääkseen valheellista tilannekuvaa yllä pankin vaatiessa omiaan. Pankissa kyllä kuitenkin tiedetään , mikä on jk-tilan ja jaksottaisen tilan vakuusarvojen erotus. Konkurssia voi kenties pitkittää ,mutta lisälainoja ei jk-tilalle heru . Vakuudet on hankittava muualta.
Tyhmä kysymys? Kumpi onkaan oikeasti peitteisempi jatkuvan ,vai jaksollisen metsä? Jälkimmäisessä tuotetaan lähes tuplamäärä puuta samassa ajassa ja avoin vaihe kestää vain sen ajan ,kun uudet taimet on istutettu aukkoon. Taimetkin 1-2-vuotiaita , joten siinäkin voitetaan parhaimmillaan yksi- kaksi kasvukautta ,kun istutus tehdään avohakkuuta seuraavana kesänä. Jatkuvassa taimettuminen kestää vuosia , jos sitä joka paikkaan yleensä tapahtuu . Peitteisyys on vain silmänlumetta. Tasaisempi peitteisyys kiertoajan kuluessa toteutuu vain jaksottaisen menetelmän kohdalla.
Perkolle:
Älä puhu soopaa! Laitetaan rinnakkain sadan hehtaarin tilat ,joissa toisella harrastellaan jk:ta ja toisella toimitaan jaksottaisen menetelmän mukaan. Ollaan jokseenkin eri planeetalla tulojen ja tuloksen suhteen. Kun lisäksi tarjotaan tiloja myyntiin vapaille markkinoille , selviää kyllä , kumpi kiinnostaa enemmän ihmisiä ,jotka osaavat laskea.
Suurimmat saavutukseni urheilun saralla ovat ,että olen saanut kaikki lapseni pysyvästi urheiluharrastusten pariin. Yhteinen nimittäjä kaikilla ainakin jossakin vaiheessa jalkapallo. Pojilla lisäksi jääkiekko ja salibändy. Yksi pojista harrastaa nykyisin seikkailulajeja ja tytär surffaa päivittäin toisella puolella maapalloa työnteon lomassa. Kaikki pitävät omalla tavallaan kunnostaan hyvää huolta.
Omat lajini olivat lento-ja pesäpallo. Aktiivisen lenkkeilyn sivutuotteina tuli aikanaan maatalousoppilaitosten välisissä kisoissa ykkös ja kakkostilat 1500 metrillä alle neljän ja puolen minuutin ajoilla. Cooperissa taittui 3750 metriä.
Nyt noihin aikoihin pääsemiseksi tarvitaan polkupyörä ja silläkin saa sotkea ihan riivatusti ,että matka taittuu alle 3min/kilometri. Soratiellä on tyydyttävä siihen ,että joutuu varaamaan kolmenkympin trippiin puolitoista tuntia aikaa… ja kyllähän se 94 pojoa(4+6) hirvitauluun viime kesänä lämmittää vielä kummasti mieltä..
