Käyttäjän suorittava porras kirjoittamat vastaukset
-
Ostajan kannalta jk -metsä ei ole haluttu kohde. Ostavat ,jos muuta ei ole tarjolla ja maksavat ,mitä parhaaksi katsovat. Kunnon aukko kiinnostaa aina ja sen puista saatava hinta on aivan eri suuruusluokkaa keräilytalousmetsiin verrattuna. Ei se jk-paska puheista parane. Sopii joillekin harrastelijoille ,mutta taloudellisuudesta puhuminen jk-n kohdalla on vain itsensä pettämistä eikä muuksi muutu.
Onko niin ,että nämä ahdistelutraumat puretaan tuöpaikalla työtovereihin, vaikka pitäisi ottaa yhteyttä viranomaisiin? Sama koskee oikeita ongelmia työpaikalla. Valitetaan jostakin muusta jolkekin toiselle ja itse ongelma jää pulsistumaan kehittyäkseen myöhemmin oikeaksi kriisiksi , esimerkkinä tämä sotesotku . Sitäkin oli siunaamassa keskenään eripurainen naisviisikko.
Onneksi on enemmän myönteisiä tapauksia enkä henkilökohtaisesti ole kokenut naisten taholta suuria ongelmia. Se vain on pidettävä visusti mielessä ,että ei ole kenenkään puolella tai ketään isommin vastaan. Muuten ollaan nopeasti ”kahden rintaman sodassa”, joka ei taatusti ole mikään miellyttävä vaihtoehto .
Kuulemani mukaan naisvaltaisilla työpaikoilla johtavassa asemassa olevien miesten tai kollegojen tehokasta työaikaa kuluu runsaasti naispuolisten työntekijöiden välien selvittelyssä. Ensin tulee yksi valittamaan toisesta ja hetken kuluttua tämä toinen rientää valittamaan edellisestä. Elämä on jatkuvaa säätämistä. Jopa eläkkeelle pyritään edellä mainitusta syystä niin pian ,kun mahdollista. Näin kertoi kohtaamani johtaja ja totesi ,että päivääkään ei ole kaduttanut.
Jk metsän taimi lähtee varsinaiseen kasvuun vasta nelikymppisenä ja metrin-puolentoista mittaisena ,kun varjostava puu läheisyydestä lähtee. Tuossa iässä jaksollisesta korjataan jo toista satoa ja ensimmäiset rungot ovat tukkimitoissa. On varsin outoa pitää taloudellisesti parempana menetelmää ,jossa myyntikelpoinen tukkipuu on iältään 100-120 vuotta. Jaksollisessa puu ”kypsyy” käyttökelpoiseksi puolessa ajassa jk-puihin verrattuna.
Nykyinen lainsäädäntö on pelkkää sanahelinää. Vahinkoja aiheuttaneen pedon välitön poistaminenkin tutkitaan vakavana rikoksena ja prosessi voi kestää kauan. Pyyntilupien saaminen vahinkojen perusteella kaatuu lähes poikkeuksetta ulkopuolisen tahon laatimaan valitukseen ja pahimmassa tapauksessa lisäksi informaatioterrorismiin vahingon kärsinyttä kohtaan ,jos vahingosta kerrotaan julkisissa tiedotusvälineissä. Ääriesimerkkinä lukuisien kotieläinvahinkojen perusteella toimii kolme kertaa hylätty pyyntilupahakemus ja puhelinterrorismi vahinkoa kärsineitä karjatilallisia kohtaan luonnonsojeluporukoiden taholta ,kun vahingoista kerrottiin osallisten nimillä tiedotusvälineissä.
Jos se lupa ,joskus onnistutaan saamaan , on kohde jo kaukana tai onnistuneen jahdin tuloksena on suojelijoiden mielestä tapettu väärä yksilö. Edelliset ongelmat eivät toistuisi ,jos haittoja aiheuttava peto olisi poistettavissa joko verekseltään tekopaikalla tai muutaman vuorokauden sisällä pedon tekemältä haaskalta. Tuhot loppuisivat siihen ja erittäin suurella todennäköisyydellä olisi poistettu juuri oikea yksilö. Suurempaan petojahtiin ei tämän seurauksena olisi aihetta.
Nykylainsäädäntö ja sen tulkinnat johtavat vain kasvavaan vahinkokierteeseen, jonka seurauksena petoja siedetään entistä vähemmän ja turvaudutaan nykylain perusteella rikollisiin keinoihin petojen eliminoimiseksi. Kun asiasta uutisoidaan ,korostetaan vain tapahtunutta rikosta ja varsinainen ongelma jää edelleen olemaan kärjistyäkseen jossakin vaiheessa taas muualla.
”Rikoksen” salaamisessa korostetaan enemmän näkökulmaa ,jossa teon ilmoittaja kokee tulevansa metsästäjien taholta painostetuksi. Vähemmän kerrotaan siitä , että näitä toisinajattelijoita(ilmiantaja) on paikkakunnalla yksi tai kaksi ja enemmistö on tyytyväinen siihen ,että pelkoa ja tuhoa aiheuttanut peto tai pedot on saatu pois päiviltä.
Metsästäjät ovat aina arvostelun kohteena olipa kyseessä ongelman selvittäminen tai se ,että ongelmaan ei ole puututtu. Laajemman hyväksynnän toiminnalleen metsästäjät kuitenkin saavat ratkaistessaan ongelman. Jos ratkaisu olisi tehtävissä paremman lainsäädännön turvin , kaikki voittaisivat.
PS. Lainsäädäntöä kehitettäessä olisi myös kiellettävä pedoille tarkoitettu haaskaruokinta. Haaskoilla koulutetaan pedot ihmisen läsnäoloon ja siihen ,että haaskaksi päätynyt kotieläin on kärkisijoilla petojen ravintolistalla. Saaliin voi hakea kenenkään uhkaamatta myöhemmin laitumelta ja vaikkapa avoimesta karjasuojasta. Etevimmät pedot ohittavat tehokkaatkin suojauskeinot. Haaskanpitokielto suurpedoille ratkaisisi monta ongelmaa jo ennen niiden syntymistä.
Järki loistaa poissaolollaan sinäkin suhteessa, että petojen annetaan tapppaa metsäpeurat sukupuuttoon. Kainuussa homma näyttää olevan hyvässä vauhdissa suuren lentolaskennassa todetun kuolleisuuden perusteella. Pitäisikö metsäpeuratkin suojella petoaidoilla ja hankkia laumanvartijakoirat pitämään laumoista huolta? Valtion piikkiin tietysti.
Joo’o…kannattaa lukea tuo tarina huolella loppuun asti. Tässä ollaan juuri niissä ongelmissa ,joita tunnutaan haluttavan lisää eli villejä järjestäytymättömiä yrittäjiä ja työläisiä ,joiden kesken noudatetaan vain viidakon lakeja.
P.S Kemppaiselta ”Maastullissa” kelpo ulostulo pattitilanteen ratkaisemiseksi….Samaa mieltä on myös MTK: n peruskurssin käynyt proletaari. Jäitä hattuun molemmissa päissä ja neuvottelemaan!
Nyt alamme nähdä petopolitiikan seuraukset. Hirvikannan tavoitehaarukkaa hilattiin Keski-Suomessa pari kymmenystä isommaksi .
Pedot puolestaan aiheuttavat virkavallalle ylivoimaisia haasteita ,kun tunkevat asutuskeskuksiin eikä srva suostu yhteistyöhön. Olisi vain puuttunut ,että keskellä kylää jolkotteleva susi olisi tehnyt vielä lähempää tuttavuutta lastenvaunujen sisällön kanssa. Onneksi aikuinen osui sattumalta paikalle.
