Käyttäjän suorittava porras kirjoittamat vastaukset
-
Tangon yli lentämisestä tuli mieleen tositapahtuma ,joka sattui aikanaan kymmenvuotiaille pojalleni. Olivat menossa äitinsä kanssa uimaan. Matkalle osui kiikennemerillläkin merkitty jyrkkä alamaki. Kun poikani yritti jarruttaa, polkimen kampi toimikin linkona ,kun ”jarrukahvan” pultti oli irronnut. Poljin pyöri jarrutustilanteessa eteenpäin eivätkä jarrut luonnollisesti toimineet. Etujarrua kaveri ei ilmeisesti ollut edes käyttänyt . Rytäkästä selvittiin onneksi säikähdyksellä ja mustelmilla ,vaikka tilanteessa oli ainekset paljon pahempaan.
Vaimo mankeloi aikanaan työmatkansa poljinjarrullisella perinteisellä pyörällä. Valitti joskus jarrujen toimivan vähän huonosti. Kun kokeilin , huomasin ,että jarruja ei ole lainkaan. Siltä seisomalta pyörä huoltoon ja jarrut korjattavaksi. Vika pysyi loitollla vuoden pari ja taas sama homma. Silloin meni takapyörä vaihtoon. Vikaa alkoi pukata jo muutaman vuoden käytön jälkeen. Sitten vaihtui koko fillari.
En kyllä vaihtaisi enää pyörääni poljinjarrullisiin enkä vannejarrullisiin mistään hinnasta. Niin paljon varmatoimisemnat ja tehokkaammat levyjarrut ovat. Ekalla levyjarrullisilla pyörälläni ajelin runsaat 10 000 kilometriä ilman mitään jarruongelmia. Jarrupalat vaihdettiin kerran. Pyörä pysähtyy silloin ,kun haluan eikä silloin,kun pyörä haluaa puhumattakaan siitä ,että ei halua pysähtyä lainkaan ja linkoaa kuskin sarvien yli tantereeseen naamalleen.
Haukikin on jalokala ,kun valmistamiseen käytetään tarpeeksi voita!
Käsittelen kaiken kalan pienintä ahvensinttiä myöten ruodottomaksi . Kalan haluttavuus paranee kummasti. Kuten edellä jo totesin ,hauesta kannattaa käyttää vain kylkiviivan yläpuoliset osat ja fileoida kala yläpuolelta käsin varsaonteloa avaamatta. Ei tule sivumakuja tehtiin sitten keittoa, paistettiin tai valmistettiin kalapulliksi. Nämä niksit on syytä opettaa myös jälkipolville.
Itse opiskelin asiat vasta vanhemmalla iällä ja jäin sitä ennen monesta hyvästä kalakokemuksesta paitsi. Hauenkin arvostus nousi monta pykälää, kun opin käsittelemään sitä oikein. Ahvenet nyljen jo kalareissulla kylmälaukkuun ja fileoin saaliin seuraavana päivänä kalojen käsiteltävyyden parannuttua niiden oltua yön yli jääkaapissa. Sitten pannulle, keittoon tai pakastimeen. Hauen fileoin jo venessä kylmälaukkuun. En tuo perkeitä enkä perattavaa rantaan. Helpompaa kun hirven paloittelu.
…No kauas mentiin raivauksista ,mutta yhteinen nimittäjä on ukki…
Sekin aika on nähty ja pelto oli oma.
Gla elää vielä vanhoja aikoja ,jolloin hirvien jahtaaminen oli herrojen harrastus. Saalisvarmuutta parantaakseen nämä herrat rajoittivat metsästystä ,mutta eivät osanneet ottaa huomioon tehostuneen metsänkasvatuksen vaikutusta hirvien lisääntymiseen. Se ymmärrettiin vasta ,kun oli myöhäistä.
En malta olla toistamatta ,että nykyisissä olosuhteissa hirvikanta olisi kymmenkertainen ,ellei niitä jahdattaisi. Kannattaa kiittää luojaa, että harrastajia riittää. Minun kohdallani se harrastus on loppu. Parempi lopettaa hyvän sään aikana.
Eipä se iso hauki ole minunkaan pyyntilistalla ykkönen . Niitä vain tulle ,kuin kuhmuja otsaan ,kun usein harrastaa. 20-25 senttinen ahven fileoituna on parasta ja samassa sarjassa alle 2 kilon hauki, josta irrotan vain fileet vatsalaukkua avaamatta. Y-ruodot pois ja raaka-aine herkulliseen kala-ateriaan on valmis.
Pojatkin ovat tyytyväisiä ,kun saavat yhdenkin kalan. Silloin on kyseessä jo kalareissu.
PS. Oma ennätys on ”tyhjältä reissulta” aivan viime metreillä saamani hauki, joka oli pituudeltaan 117cm pitkä ja painoi ”vain” 9,6 kiloa kohdalle osuneen uisteluporukan puntarissa. Kala olisi saanut mennä menojaan ,mikäli ei olisi nielaissut kitusiinsa ,minun sillä hetkellä pyytävintä vaappuani.
Minulla oli viikonloppuna kylässä pari pientä miehenalkua ,jotka joutuivat ”evakkoon” festareiden takia. Olleet kylässä monta viikonloppua muutenkin. Hirmuinen hinku on päästä kalaan. Toisella uistelemaan ja toisella mato-ongelle. Papan aamu alkoi viideltä matojen kaivamisella ja päättyi illalla iltauisteluun. Vuorotellen tehtiin päivän mittaan molempia. Nuorimmaiselle(7v) karttui kalastustunteja lähes 14 parhaana päivänä. Vanhempi (10v) tyytyi hieman vähempään. Pappa kiskoi airoja ja avusti innokkaita kalamiehiä pitkästi yli kellonympäryksen. Tuli runsaasti aurinkoa, hyvää mieltä ja vähän kalaakin. Soutukilometrejäkin kertyi huomattava määrä. Osa niistä kohtalaiseen vastatuuleen.
Kirsikkana kakun päällä oli poikien toteamus ,että syövät mieluummin pyytämäänsä kalaa( mummin valmistamana ja papan fileoimana), kun grillimakkaraa ja että kalastus vie voiton jalkapallosta ja jääkiekosta ,jota molemmat ”jantterit” ovat harrastaneet aktiivisesti ja tuloksellisesti. Poikien ensimmäinen kysymys kuuluukin soittaessaan isovanhemmille :” Onko tullut kalaa?” Puhelin soi näissä merkeissä lähes päivittäin.
PS. Molemmat saalistaneet tänä kesänä yli metrisen hauen papan kera. Pienempi poika sai 5,5 kiloisen/100cm ja vanhempi väsytti 6,5 kiloisen/103cm. Pistäkääpä paremmaksi.
Kyllä se jk- metsäkin aukoksi päätyy, kun perintöveroja aletaan maksaa sukupolvenvaihdoksen epäonnistumisen tuloksena.
Vanha isäntä uskoo jatkuvaan ,kun pässi sarviinsa ja nuoremmalla polvella on vähän realistisempi näkemys asiaan. …No sitä aukkoa vanha isäntä ei ole enää murehtimassa..
