Käyttäjän suorittava porras kirjoittamat vastaukset
-
Hirvien pyrkiminen pihapiiriin varomaan kertoo vain ,että alueella saattaa olla petoja. Pellonreunapajukotkin houkuttelevat tähän aikaan.
Hirvi ei pelkää koneita. Siksi metsästys koneen liikettä ja ääntä hyväksi käyttäen on kielletty. Peloton hirvi ei suinkaan ole merkki siitä ,että niitä olisi erityisen paljon.
Hirvi lisääntyy tehokkaasti. Muutaman vuoden takaiset tilannearviot voivat olla täysin oikeita ,mutta metsästäjien vähenemisestä ja petotilanteesta johtuva metsästyspaineen aleneminen ,johtaa nopeaan hirvikannan kasvuun ainakin niillä alueilla ,joilla kaksi keskeistä painetta alentavaa tekijää kohtaavat. Näyttäisi vauhti vain kiihtyvän ,kun 80% kyselyyn vastanneista metsästäjistä toteaa petojen hankaloittavan metsästystä. Koirien käytöstä luopuminen sen seurauksena alkaa näkyä ainakin paikallisesti. Hirvet jää nillää alueilla pyytämättä.
Kun noudatetaan periaatetta, että vahinkoa aiheuttavat pedot voidaan poistaa verekseltään ilman byrokratian koukeroita , ollaan jo pitkällä. Sen jälkeen ruvetaan laskeskelemaan ,montako elukkaa on tai pitäisi olla.
Vahinkoa aiheuttavat yksilöt vähentävät petojen hyväksyttävyyttä ja ovat aiheuttaneet ja tulevat aiheuttamaan omatoimisuutta ongelmien ratkaisemisessa. Suolille ammuttuja petoja alkaa löytyä sieltä ja täältä elleivät lajitoverit nälissään hävitä ”todistusaineistoa”. Ihmisten pakastimista petojen raatoja tuskin tämän koommin löytyy. Ampuvat sen verran ”huonon” osuman ,että haavakko ei jää ihan lähitienoolle kuolemaan.
Kuka noita hölmöyksiä latelee? Sehän tarkoittaisi ,että olisi perusteltua jättää jopa 10 000 raippaa hehtaarille!
Suositeltua istutusväliä lähemmäs ei kannata jättää ainuttakaan ylimääräistä tainta puulajista riippumatta. Koivu tarvitsee ympärilleen kolme metriä tilaa , jotta se ei vahingoita ympäröiviä taimia tai hidasta niiden kehitystä.
Harrastakoot viherpesua jossain muualla ,mutta talousmetsiä ei kannata pilata aatteen takia.
Yksi oleellinen asia on AR:lta autuaasti unohtunut . Lehtipuun osuus kasvatuksessa vähentää myös taimitiheyttä. Lehtipuita ei todellakaan jätetä varjostamaan havupuita, vaan paikkoihin joissa on aukko ja toisaalla ryhminä lehtipuille suotuisiin kohtiin. Ei ole syntynyt eikä synny ylitiheyksiä eikä niinmuodoin tarvetta turvautua energiapuunkorjuuseen. Maalaisjärjen käyttäminen ei ole kiellettyä ,kun sovelletaan ohjeita.
Tuskin niitä haapojakaan männiköihin jätetään säästöpuiksi, kun riskit tunnetaan. Ne törröttävät tanakasti lehdoissa ja kosteammilla paikoilla. Kaulasin aikanaan suurimmat haavat moton kouralla harvennuksen yhteydessä keloutumaan ,jos niiden kaataminen olisi vahingoittanut pienempiä puita. Täyttävät säästöpuun kriteerit kirkkaasti eivätkä tuota haitallista vesakkoa.
Raivaajat löytyvät omatoimisista metsänomistajista , jotka tekevät työn silloin ,kun työ on vielä helppo toteuttaa. Keino josta ,kerroin ,minimoi versojen syntymisen ja vähentää työmäärää koko kiertoajan puitteissa. Ei liene mieleästä kasvattaa supervesakoita ,joiden raivauksissa kuluu kokonainen viikko hehtaaria kohti. Monilta loppuu usko ja työ jää tekemättä. Pieninä annoksina useampaan kertaan on paljon parempi vaihtoehto.
Tärkeintä kuitenkin on saada istutetut taimet juurtumaan hyvin ja taata keskeytymätön kasvu. Lehtipuiden alle kuihtuneita taimikoita on tuotettu tähän mennessä jo tarpeeksi. Ainoa toimiva keino on ,että vesakon ei anneta missään vaiheessa kehittyä etukasvuiseksi. Siksi raivaukset on toteutettava nykyistä tiiviimpään tahtiin taimikon kehityksen alkuvaiheessa. Tämä säästää työpäiviä myöhemmin. Saattaa säästää jopa puolet työajasta koko kiertoajan kuluessa ja metsä pysyy varmasti kunnossa. Hoitorästejä ei pääse syntymään. Niissähän sitä aikaa kuluu ja niukkuus työvoimasta korostuu.
Onhan suorastaan järkyttävää ,että raivauksia ei tehdä aikanaan ja sitten ollaan kinuamassa hakkuuta olemattoman pienipuisille palstoille puiden latvusten huvetessa kovaa vauhtia olemattomiin. Ostajaa ei latvusten supistuminen kiinnosta pätkääkään. Hän voi raakata epäkurantin kohteen ostoslistaltaan ja ostaa vain kookkaampaa tavaraa.
Eniten harmittaa ,jos sen leimokon raakkauksen joutuu tekemään motokuski todetessaan osuneensa rikuuntuneeseen taimikkoon ,jonka hakkuuajankohta olisi vasta kymmenen vuoden kuluttua. Näistä on kokemusta ja kyseisistä tapauksista soisi päästävän eroon.
Erityisen hankalaksi tilanne menee ,jos joudutaan käyttämään vieläpä eri koneita pienirunkoisten palstojen korjuuseen. Pyrkimyshän on toteuttaa tilan hakkukokonaisuus yhden koneketjun voimin. Korjuukustannus pomppaa satasilla lisävaatimusten johdosta jo pelkästään ylimääräisistä kalustonnsiirroista aiheutuvien kulujen seurauksena. Aina ei isännän mielestä sopivia koneita ole edes käytettävissä. Puustoltaan pienikokoinen palsta jääkin helposti vuosiksi oman onnensa nojaan riukuuntumaan ,mikäli metsänomistaja ei itse saa hakattua puitaan. Toinen hankaluus on saada pienet erät kaupaksi.
Kun hoidetaan metsät taimikoista lähtien suositusten mukaisesti , vältytään monilta ongelmilta. Ylitiheyksistä ei ole kenellekään hyötyä . Siksi siihen ei kannata pyrkiä edes taimikoiden kohdalla. Ylitiheydestä muodostuu äkkiä tuhoisa itseään ruokkiva kierre.
Siinä onkin jännät paikat ,kun on tähdännyt siihen , että puut korjataan energiaksi. Aina markkina ei vedä tai palsta on teknisesti tai taloudellisesti sopimaton korjattavaksi energiaksi. Silloin joutuu vain seuraamaan nuoren metsänsä rapistumista huonoon kuntoon. Markkinat määräävät ,milloin raaka-aine kelpaa. Toimenpiteiden ajoituksen aika-ikkuna ylitiheissä metsissä on kapea ja viiveiden vaikutukset metsän tuottoon suuret.
Odotahan ,kun tulee metsästysaika. Pienikin tulenvire passimiehen suunnalta saa hirvet kiertämään passilinjan kaukaa. Nykytekniikalla asia on helppo todeta ,kun kännykästä on nähtävissä tuulen suunta oman pasipaikan kohdalla. Hirven tullessa ”tuoksusektorin” reunaan , suunta muuttuu välittömästi ja sama kaava toistuu muidenkin pasimiesten kohdalla. Tämä selviää, kun seuraan passimiesten sijaintia ja koiran jälkijanaa kartalla. Vaatteiden kahina tyynellä säällä aiheuttaa saman ilmiön ,jolloin hirvi kaikkoaa vauhdilla eri suuntaan ,mihin alunperin oli menossa.
Korjailin aikanaan laitumen sähköpaimenaitoja toistuvasti hirvien jäljiltä . Aita ei muuttanut edes hirvien suuntaa ja korjaustoimia joutui tekemään monta kertaa kesässä ja nautoja haeskelemaan lähimetsistä. Onneksi oli saksanpaimenkoira apuna. Ei kulunut montaa minuuttia ,kun lauma oli kiltisti aidan sisällä. Koira huolehti myös siitä ,että paimenjohdot sai korjata rauhassa ilman pelkoa uudesta pakoyrityksestä.
Surullisinta on ,että taimikot ja nuoret metsät kasvatetaan liian tiheinä . Kun harvennuksen aika koittaa kasvatuskelpoisia puita ei olekaan riukuuntumisen vuoksi tarpeeksi ,jolloin puusto jää harvaksi. Sen jälkeen ihmetellään ,miksi metsiemme kasvu romahtaa. Eihän ne latvuksensa menettäneet puut kasva ja luonto harventaa heikkoja puuyksilöitä vielä lisää.
