Käyttäjän suorittava porras kirjoittamat vastaukset
-
Ja kenenkään velvollisuushan ei ole laskea hirviä vuokraamattomalta alueelta eikä liene edes laillista. Siellä ne yllätykset muhivat , jotka sitten mieluusti vieritetään metsästäjien syyksi.
Keräsin tänään reilut kaksi ämpäriä puolukoita viisi vuotta sitten ensiharvennetusta männiköstä suolammen tuntumasta. Vain yksi hirvikärpänen häiritsi ”toimitusta”. Eli kokonaissaldo kaksi hirvikärpästä kahdeksaa puolukkaämpäriä kohti.
Poikani koki lievää hirvikärpäsriesaa viiko sitten selviytymiskisassa Savonlinnassa ja kuluneena viikonloppuna Mäntässä. Toisessa tapahtumassa 26 tuntia metsässä ja toisessa kuusi tuntia. Taisi kuitenkin mahtua kahden käden sormiin hirvikärpäsmäärä molemmissa tapahtumissa. Kaukana ollaan huippuvuosien hirvikärpäsmääristä.
Vastaan Gla:lle ,että mikäli suurpetojen kannanhoidollinen metsästys olisi edennyt käytäntöön, olisin voinut vielä jatkaakin hirvijahtia ainakin pari kautta , jonka ajan ampumakoesuoritus on voimassa. Minulle riitti päättäjien kyvyttömyys! Voisivat muutkin siirtyä tauolle, kunnes laki saadaan toimivaksi . Muuten asia ei korjaannu koskaan. Parempi kerta rytinä, kun ikuinen kitinä!
Oli jälleen uutinen koiravahingosta. Susi oli hypännyt tarhaan ja repinyt koiraa pahoin. Onneksi koira pääsi pakenemaan koppiinsa ja säilytti henkensä. Kallis ”remontti” ja siitä toipuminen on edessä. Tuskin tulee potilaasta enää metsäkoiraa eikä isäntä varmaa näillä kokemuksella vie enää koiraansa susien syötäväksi.
Gla:n toiseen arvaukseen on todettava, että läskillä ajellaan nykyisin vain huonommilla keleillä. Maastopyörä on pääasiallinen liikkumisväline. Harrastusten osalta ryhmämatkat ja tanssi tulevat täyttämään mukavasti hirvijahdista luopumisesta seuraavat aukot kalenterissa . Junioreiden jääkiekkopelejäkin on mahdollista seurata paremmin.” Fanimummo” tuntuu olevan alituiseen lähdössä lasten lapsia kannustamaan. Ei hirvikärpäsiä eikä kärvistelyä sateessa ja pakkasessa. Kalastuskin on kuvioissa järvien jäätymiseen asti.
Luontaisen uudistajan kommenttiin…
Pahin virhe on ripotella koivut koko uudistusalalle. Ne kannattaa jättää ryhmittäin sinne ,missä niille on parhaat olosuhteet. Kolme metriä tulee myös löytyä vapaata tilaa lehtipuusta lähimpään havupuun taimien, muuten havupuulle käy huonosti. Miettisin myös tarkkaan ,jättäkö hieskoivuja jonkun hetkellisen muotivirtauksen takia istutettuja taimia turmelemaan.
Jaan sataprosenttisesti käsityksen energiapuusta Gla:n kanssa . Ei ole hyvä ratkaisu metsänhoitotoimena , mutta varteenotettava tavaralaji riittävän kookkaaksi vartuttuaan eli käytännössä vähintään ainespuun mittoihin.
Hirvien vuoksi ei kuitenkaan kannata tinkiä raivauksista. Hoitamattomuus pilaa koko taimikon. Hirvi vain korkeintaan osan eikä aina sitäkään. Varmin tervetulotoivotus ei toivotuille sorkkaeläimille on pitää ”kattaus” runsaana sinä aikana ,kun taimikko on altteimmillaan hirvieläinvahingoille. Viittä vuotta ei ole varaa antaa vesakon rehevöityä. Se on nitistettävä tiheämpään tahtiin.
Kun on nähnyt niitä vieläkin paremmin ”kehittyneitä” supervesakoita ,joita on tarkoituksella kasvatettu energiapuun kiilto silmissä ,on syytä ottaa asia esille.
Jatkuvana puheenaiheena on ollut , että raivaus on kallista ja työlästä . Homma siirretään vielä monesti myöhemmäksi ja teetetään työ koneella ilman itselle koituvia kustannuksia. Sitä ei surra yhtään ,kun nuori metsä päätyy luvattoman huonoon kuntoon kyseisellä tavalla. Metsän kasvun turvaaminenhan hoidon päätavoite tulisi olla. Supervesakkokin laitettiin kuntoon ja omistaja maksoi työstä tonnin/ ha. Uhraus oli vielä tuossakin vaiheessa kannattavaa.
Mutta miksi pitää antaa poistettavan materiaalin kasvaa liian isoksi? Raivataan silloin ,kun se on helpompaa ja halvempaa eikä silloin ,kun hätä on jo kädessä . Tartutaan työhön siinä vaiheessa ,kun se ei ole vielä useimmille ylivoimaista. Näinhän fiksuimmat ovat tehneet tähänkin asti. Käytännön tulisi yleistyä muidenkin kohdalla. Professori Kärkkäinenkin totesi ,että vesakon tulisi kaatua niittämällä. Avauksessa mainittu etsänomistaja oli tullut täysin samaan lopputulokseen. Hän raivaa vesakon mahdollisimman varhain ja tarpeen vaatiessa useampaan kertaan työmääränkasvamatta lainkaan , kun myöhempään raivauksia ei tarvita ja raivauskierre saadaan samalla katkaistua.
Allekirjoitan Makarovin kokemukset täysin. Vasta päätehakkuun edellä tehty ennakkoraivaus johtaa usein siihen ,että lehtipuuvesakko valtaa taimikon . Isoissa kannoista riittää ravintoa vesoille vuosiksi ja valmiina oleva laaja juuristo pitää huolen siitä, etumatkaa säilyy. Oleellisen tärkeää on ,että turhana poistettava puuaines ei pääse missään vaiheessa kehittymään ihmisen mittaa pidemmäksi. Sillä katkaistaan raivauskierre tai ainakin työmäärä vähenee oleellisesti.
Annelin kommenttiin pilalle mennestä taimikosta tukia odotellessa….
Metsälehti teki jutun ,joka käsitteli supervesakon raivaamisen työläyttä. Siinä taimikko oli tukehtumaisillaan ,mutta pelastettiin viikon/ ha kestäneellä ankaralla työskentelyllä. Kuluja kertyi tonni hehtaaria kohden. Edellisestä raivauksesta oli kulunut” viitisen vuotta”.
Jos tilanteen kehityminen olisi oivallettu aikaisemmin ja toimittu aiemmin,olisi mitä todennäköisemmin selvitty vähemmällä työllä ja lopputuloskin olisi näyttänyt paremmalta.
Toinen asia. minkä takia olen kannustanut tekemään raivaukset intensiivisemmin ja aikaisemmin, on usein ilmenevä hoitotoimenpiteiden korvaaminen korjaamalla järeä risukko energiaksi. Siinä vaiheessa ollaan metsän kunnon suhteen jo todella heikoilla jäillä. Kuten olen todennut moneen kertaan, energiapuun korjaaminen taimikosta ei ole välttämättä enää mikään taimikon laatua parantava ratkaisu. Kyseessä on usein pelastustoimi. Lopputulos ei parane yhtään ,vaikka toimenpiteen toteutus muuttuu ilmaiseksi tai siitä jopa maksetaan. Kyse on kuitenkin kaikkein kalleimmasta , mutta tulokseltaan epävarmimmasta tavasta hoitaa taimikoita ja nuoria metsiä.
Metsälehdelle voisikin tarjota juttuvinkiksi esitellä keinoja ,joilla supervesakoiden ja rästien kehittyminen torjutaan. Ajatus lehden artikkeleissa on liikahtanut jo oikeaan suuntaan , kun suositellaan toteuttamaan taimikonhoidot etupainoisesti. ”Etunoja” tulisi säilyttää kaikissa raivausoperaatioissa.
