Käyttäjän suorittava porras kirjoittamat vastaukset
-
Eikös sahatavarasta satavan vientitulon osuus ole se 15% kokonaisviennistä.
Perko ummistaa jälleen silmänsä siltä tosiasialta ,että siirtymällä jaksottaiseen kasvatukseen puustopääomamme on saatu tuplattua ja myytävää enemmän . Teollisuuskin on laajentunut , tuonut yhteistä hyvää ja alkupääomia muiden teollisten toimintojen kehittämiseen . Melkoinen kehitysmaa olisimme edelleen ,jos olisi jatkettu harsintaa. Persaukisia kaikki ja todennälöisesti ryssän kainalossa jo aikoja sitten.
Ulkoilureiteistä.
Moto ei ole ulkoilun vihollinen. Paikkakunnallamme on uusi ulkoilureitti ,joka kulkee aivan puhtaasti ajouria hyväksi käyttäen lähes 5 kilometriä. Suurin osa urista on aikaansaannoksiani , joista annoin vinkin reitin suunnittelijalle. Voi kävellä vaikka parijonossa ,kun on kaksi rantua rinnakkain. Eikä katoa maastoon vuosikymmeniin. Ei myöskään tarvitse kompastella risuihin , koska huomioin polut toteuttaessani hakkuuta.
Samat polut soveltuvat mainiosti myös pyöräilyyn. Haastavia, mutta ajettavia hienoissa maisemissa. Ovat yhtiön malla ja käyttöön on saatu lupa.
Kertokaa konekuskeille, mihin haluatte polut. Puut on mahdollista karsia niin , että uralle ei tule risuakaan.
Rästikohteilta ei voi odottaa ihmeitä. Yhtiöillä on harvemmin rästikohteita eikä harvennuksille rynnätä ennen aikojaan.
…ja tuota etupainoista suurempien runkojen harvennusta en allekirjoita lainkaan ellei kyse ole huonolaatuisista ja monihaaraisista puista. Niistä jää iso kanto, mutta tulevaisuus ei tuottaisi tukkia. Itsellä periaatteena oli aina pienintä ja huonointa puuta pois!
Ilmeisesti nuakka ei ole joutunut leventämään uria. Ura saattaa levitä uran varresta poistetun rungon kohdalla jopa 7-8 metriin. Jälki on hurjaa, kun uran varresta on pakko poistaa koko puurivi(parhaita puita), jotta koneen saa mahtumaan puiden väliin kakkosharvennuksessa. Maastokaan ei monesti tarjoa mahdollisuutta sijoitta uraa toiseen paikkaan . Korjuureitit on suunnattava aina vasta-/myötämäkeen ja sijoitettava palstan kantavimpiin kohtiin. Enskan yhteydessä puissa on valinnanvaraa . Toisessa harvennuksessa paljon vähemmän. Kerralla kunnon ura ja reitin varteen jätetyt puut saavat hyödyntää hyviä kasvuolosuhteita päätehakkuuseen asti. Ihmettelen kovasti, miksi suuret toimijat eivät ole huolissaan ajourista. Riittää ,kun vältetään painumat ja puustovauriot. Puuston tiheysvaatimus on täsmälleen sama kaikilla. Niin yhtiöillä ,kun yksityisilläkin.
Pieni kone sopii huonosti kokonaiskonseptiin, jossa ei pienestä tilakoostamme johtuen ole monestikaan mahdollista tehdä ensiharvennuksia erillisinä hakkuna. Kun tilalle tullaan, tehdään kerralla kaikki hakkuut enskasta päätehakkuuseen. Tämän takia ensiharvennuksenkin on oltava kiinnostava, jotta se ei siirry rästikohteiden joukkoon ja seuraavalle hakkuukierrokselle.
Ja tärkein pointti konettta hankittaessa on pitää mielessä ,että pelkkiin enskoihin erikoistumalla ei elä. Valitettavasti halu saada se pieni kone metsään häipyy suurimmalta osalta metsänomistajista ,kun kerrotaan ,mitä halujen tyydyttäminen maksaa. Euro konsultoi järeämpien ja tehokkaampien koneiden puolesta.
PS. Metsuriaikaan 70-80-luvuilla teki tiukkaa saada 40 miljoonaa mottia puuta tien varteen. Nyt korjataan tuplat ja puu on saatava kannolta tehtaalle koko joukon ripeämmin verrattuna metsuriaikaan.
Kyllä sieltä urien välistä puuta löytyy ellei tarkastella kohdetta, jonka alkuvaiheen hoito on laiminlyöty. Puusto harvennuksen jälkeen on varmasti tasaisemmassa järjestyksessä ,kun käytetään 11 metrin puomia verrattuna siihen , että laitteen ulottuma on vain 6-8 metriä. Urien keskivälin liika tiheys johtuu lähes aina siitä, että työ on tehty lyhytpuomisella koneella. Heikosti toteutettu ennakkoraivaus johtaa myös helposti epätasaiseen työjälkeen ja vääriin puuvalintoihin.
Jk-puu on hyvin kallista ostajalle ja vielä kalliimmaksi muodostuu , jos ei pystytä täyttämään ylioptimistisen mo:n odotuksia. Tässä ketjussa tarinoivien jk-lahkolaisten odotukset eivä ole edes tältä planeetalta ,joten viisas ostotoimihenkilö ei ryhdy kauppasuhteisiin näiden kanssa välttääkseen pettymyksestä syntyvän mainehaitan.
Suositukset ajourien leveyksien suhteen on laadittu aikakaudella jolloin, koneet olivat yleisesti nykyistä kapeampia. Kantavuuden parantamiseksi tarvitaan myös telat ja teloilla laajennetaan korjuumahdollisuuksia niin , että entisistä talvikohteista tulee monesti kesäkorjuukelpoisia eikä kohdetta tarvitse pilkkoa ja toteuttaa korjuu eri reissuilla. Kun alle laitetaan metriä leveät ( tai yli) telat, tarvitaan yli 4 metriä leveät suorat urat ja mutkissa leveyttä tarvitaan viisi metriä.
Mönkkärillä voidaan harrastella pieniä määriä puuta tien varteen, mutta varsinaisen puuhuollon kannalta mönkijän merkitys on mitätön. Sen varaan puunkorjuuta ei kannata jättää tai hommat jäävät tekemättä.
Vähintään keskiraskas metsäkone on käytännössä ainoa realistinen vaihtoehto puunkorjuussa. Sen tosiasian kanssa on vain opittava elämään. Uratkin on tehtävä sellaisiksi, että kalusto mahtuu niitä pitkin kulkemaan. Tinkimien uraleveyksistä tietää vain pilkkoja puihin ja nirhautumia juurten niskoihin. Ura tehtävä lisäksi kerralla siihen kuosiin, että sitä ei tarvitse myöhemmin levittää. Levennyksen seurauksena saattaa syntyä ammottava aukko.
Tasan eivät käy onnen lahjat (Tolopaiselle) Paikkakunnan hirvenmetsästäjien tekemien havaintoilmoitusten perusteella hirvikantaa ei voi kehua runsaaksi. Yhdellä porukalla kuuden metsästyspäivän osalta havaintoindeksi on 0,7/ päivä. Toisella kahdeksan päivän jälkeen 1,25/ päivä . Seurojen keskiarvo 2,6.
Saalistilaston perusteella vain hieman yli puolet jaetuista pyyntiluvista on käytetty. Pankkiluvat mukaan lukien lupia on vielä yli puolet jäljellä.
PS. Kaadetut hirvet lasketaan havainnoiksi.
