Käyttäjän suorittava porras kirjoittamat vastaukset
-
Monikaan ei ole lukenut keskustelussa esillä ollutta artikkelia Metsästäjä-lehdestä (4/2023 ,sivu 24…luettavissa netistä) . Kun lukee jutun ja katsoo hirvikannan kehitystä kuvaavan käyrän suunnan ja vauhdin ,tuskin kukaan olisi käyttänyt pyyntilupia yhtään enempää kuluneella kaudella. Käyrä olisi mennyt lattiasta läpi ,jos kaikki tarjolla olevat luvat olisi käytetty. Päätyivät käyttämään alle puolet.
Mitä tulee ”törkeän” suureen tavoitekantaan, onko veikkauksia siitä ,paljonko hirviä on ollut silloin ,kun kannan leikkaaminen aloitettiin? Tuolloin kaatolupia käytettiin ko alueella 757 kappaletta ja päädyttiin runsaaseen 200 käytettyyn lupaan kaudella 2022-23 ennen tuota 71:n lopullista määrää kaudella 2023-24. Tuon jälkeen suoritettiin tarkistuslaskenta seurauksena vähäisten metsästyspäivien tuottamista havainnoista ja päädyttiin runsaan 360 hirven määrään. Tämä luku oli noin puolet siitä, mitä vuonna 2018 kannan leikkauksen alkaessa tapettiin. Mikä on kannan kokoa määrittävä adjektiivi tuohon aikaan ,jos nyt tavoitekanta 5/1000 on törkeän korkea?
Onko muuten kenellekään tullut mieleen Visan esittämään hirvien liikkuvuuteen viitaten ,että metsästyksen aikaan kirjatut havainnot voivat kertoa aidosti oikean tilanteen sillä hetkellä. Esimerkiksi Etelä-Suomen poikkeuksellinen lumitilanne on voinut saada hirvet liikkumaan myöhemmin talveksi kohti rannikkoa ja aiheuttaneet tällä poikkeaman talvehtivaan kantaan alueella. Jotta asiaan saataisiin varmistus ,olisi koko eteläisen Suomen hirvet laskettava ilmasta käsin.
PS. Meilläkin oli jahtikauden aikana useita viikonloppuja ilman sinuttakaan kontaktia hirviin. Oltiin jo lopettamassa jahti ,mutta marraskuun loppupuolella alueelle ilmasntui niin paljon hirviä ,että loputkin luvat voitiin käyttää.
Meneppäs nyt ensin tekemään sitä aloitetta ja keräämään tarvittavat nimet.
Ajatus ei vaikuta muuttuneen yhtään ,vaikka metsässä ja metsästyksessä on tapahtunut hyvin paljon 20 vuoden aikana. Nyt hirvikanta on alimmillaan30 vuoteen. Suosittelen päivittämään kasetin.
Nostokoukun ympäristössä on juuri niitä yhteistyön elementtejä , joita tarvitaan nykytilanteessa. Näin on menetelty meidänkin yhteislupamme alueella ja homma toiminut pääsääntöisesti hyvin kokonaisuutta ajatellen yli 30 vuoden ajan. Taidettiin olla ihan ensimmäisiä paikkakuntia ,jossa koko alue kuului saman yhteisluvan piiriin. Vain yksi seura on irtaantunut porukasta voidakseen toteuttaa paremmin omia näkemyksiään. Ei halunnut soitella yhteisistä nuoteista. Tosin riistakeskus antoi heillekin samat nuotit , joita muutkin käyttävät. Pyyntiluvat tippuivat puoleen ja haavet sen mukana.
Aiemmin kertomani toinen ei niin toivottu esimerkki koski seuraa , jonka toiminta on poikennut toistuvasti voimakkaasti siitä hengestä ,jota yhteiluvalta odotetaan. Poikkeamat sulautuvat kokonaisuuteen, mutta johtavat paikalliseen ongelmaan ja aiheuttavat eriarvoisuutta. Yhteilupa ei toimisi lainkaan ,jos useampi osakas toimisi samalla tavalla. Yhteisistä sopimuksista on pidettävä mahdollisuuksien mukaan kiinni. Asia korjautuu helposti. Toimitaan niin ,kun on yhteisesti sovittu ja noudatetaan laadittua suunnitelmaa.
Yhteistyötä metsästäjien ja maanomistajien välillä on syytä kehittää . Reaaliaikainen tietojen vaihto esimerkiksi riistakameroiden välityksellä olisi yksi kehityskohteista.
Yksi metsästyksen tehostamistoimi voisi olla seurojen välisen yhteistyön tiivistäminen ja kattavat yhteislupamenettelyt joka paikkaan. Uutena asiana voisi voisi harkita paikkakuntakohtaista ”metsästäjäpörssiä”, josta olisi mahdollista pyytää tai tarjota ”virka-apua” sitä tarvitseville seuroille ,jos rivit alkavat eri syistä harveta metsästyskauden kuluessa. Porukka voisi koostua niistä eri seurojen luotettavista ja kokeneista jäsenistä, joiden urakka on ohi. Osaamista pitäisi löytyä ei onnenonkijoita.
Parasta olisi kuitenkin käyttää nykyisen järjestelmän kaikki mahdollisuudet ja nodattaa laadittuja suunnitelmia mahdollisimman tarkasti. Jo niillä keinoilla pahimmat yllätykset voidaan välttää.
Järjestelmää on kehitetty kymmeniä vuosia ,että yllätykset ja kannanvaihtelut voitaisiin vättää. Tiheystavoitteitakin on rukattu moneen otteeseen. Tavoitehaarukan alaraja on lähtenyt jo nousuun ,kun on todettu liian alhaisen hirvikannan ongelmat. Näistä jäsenpako seuroista ensimmäinen ja valikoivan metsästyksen hankaluudet toinen. 3-4 hirveä tuhannelle antaisi pelivaraa ja saisi kiinnostuksen säilymään . Kanta kestäisi satunnaiset pedotkin.
Jos kanta päätyy liian alas eikä metsästys enää sen takia kiinnosta ,on minun keinovalikoimani loppu. Saavat hoitaa parhaalla mahdollisella tavalla ne ,jotka ovat liian alhaista kantaa vaatineet. Hirvet ottavat tehokkaasti tilan haltuun kannan räjähtäessä ennemmin tai myöhemmin. Silloin varmasti selviää kovapäisimmillekin mikä merkitys organisoidulla metsästyksellä ja riittävällä määrällä osallistujia on ollut hirvikannan hallinnassa. Haasteista on selvitty säikähdyksellä tähän mennessä, jatkosta en ole lainkaan varma.
Mehänpojan tarvitsee vain tehdä aloite ,kerätä siihen 50 000 nimeä ja viedä aloite eduskunnan pähkäiltäväksä. Tämän vatuloinnin voi lopettaa ainakin siihen asti ,kun nimet on kerätty ja jos nimiä ei löydy , aihe voidaan unohtaa lopullisesti.
Gla ei ole ymmärtänyt ,miten työlästä valikoiva metsästys on ja sen kohdalla erityisesti vasoihin kohdistuva jahti. Toki voi edetä täälläkin monen himoitsemalla tavalla ,että ”reunasta nurin ja hirvi ,kun hirvi”. Tämä tapa on taattu keino hirvityhjiöiden syntyyn ja alueellisiin pyyntirajoituksiin sen seurauksena. Tarkoitus ”kaikki luvat käytettävä” ei saa pyhittää keinoja. Suunnitelmat on tehty sitä varten ,että niitä noudatetaan.
Jatkan vielä edellä esittämääni esimerkkiä. Neljän vuoden saldo oli seitemän ylimääräistä aikuista ja 17 kaatamatonta vasaa suunnitelmaan verrattuna. Alkuvuodet kaatui aikuisia reilusti enemmän vasoihin verrattuna. Tällä kaudella olikin tyytyminen kolmeen muuttolaumasta ammuttuun urokseen pitkän ”kuivan ” jakson jälkeen ,jotta luvat saatiin käytettyä. Teoriassa oli siis toimittu joidenkin mielestä hyvin ,mutta käytännössä mentiin täysin metsään. En pitäisi ihmeenä ,vaikka tulevan kauden pyyntiluvista ko seuran kohdalla päättäisi ulkopuolinen taho.
Älä nyt rupea manaamaan niitä susia joka paikkaan. Kotieläintalous on tuhoon tuomittu jos nykyinen tahti petojen hyysäämisessä jatkuu. Hirvipyssyt saa laittaa pakkettin samassa hötäkässä ,kun vapaaehtoisia koiranohjaajia ei löydy. Tämä tapahtuu paljon aikaisemmin ,kun susista olisi varteenotettavaa uhkaa hirvikannalle. Esityksiä voi toki tehdä ,mutta kannattaa miettiä tarkkaan ,mihin ne johtavat.
Gla väittää loppusyksyn kuluvan sarvipäiden perässä. Ei kulu. Paikkakunnan suunnitelmassa vasoihin kohdistettavista luvista jäi viimeisen viiden vuoden aikana vasoiksi muutettuna käyttämättä 67 . Naaraiden kohdalla vastaava luku oli -3 ja urosten +7. Kuluneella kaudella suunnitellusta jäi kaatamatta 8 vasaa ja 5 naarasta. Uroksia kaatui 4 yli suunnitelmassa ollen määrän. Lisäksi 15 lupaa pankista jäi vaille ottajaa. Viime vuosina pankkilupia ei ole juurikaan tarvittu.
Koko valtakunnassa aikuisia uroksia kaatuu liikaakin ,mutta naaraita ja vasoja jää kaatamtta kannan ollessa alhaalla. Käytäntö näyttää myöskin olevan se ,että vasajahdin käydessä hankalaksi ,kaadetaan uroksia vasojen asemasta . Pahin ylilyönti ,mikä tietooni on tullut on ,että kaikki kaadetut aikuiset hirvet ovat uroksia . Sekin ,jolla on korvattu kiintiöstä kaksi vasaa. Kaikki näyttää kuitenkin ulospäin ihan hyvältä ,kun voidaan osoittaa ,että luvat on käytetty ,vaikka homma on toteutettu itsekkäästi ihan päin sitä ittiään. Yhtään naarasta ei kaadettu ja aikuiskiintiö ylitettiin yhdellä. Havaintoilmoituksen havaintosarakkeesta ko seuran kohdalla löytyivät lisäksi pienimmät luvut koko paikkakunnalla.
Edellinen on esimerkki siitä ,että suunnitelmat ja järjestelmä vaatisivat myös jonkinlaisen kurin metsästäjien puolella toimiakseen. Arviointivirheitä syntyy , jos suunnitelmista poiketaan ja alueelle tilannetta hämmentämään ilmestyy vielä petojakin. Metsästyksen vapauttaminen ja pyyntiluvista luopuminen johtaisi täydelliseen katastrofiin ,kun suunnitellussa toiminnassakin on haasteita .
Kanadan esimerkki koski luontaista hirvi-ja petokantaa ,jossa hirvikanta vaihteli 7:n ja 45 yksilön väillä tuhatta hehtaaria kohti sadan vuoden ajanjaksolla. Kun keskiarvo hirvikanta oli tuona aikana 19/1000 , 10% tarkoittaa ,että susien saaliiksi päätyi noin kaksi hirveä tuhannelta. Tämän verran tarvitaan siis hirviä lisää nykyiseen tavoitekantaan ,jos halutaan metsästyksen jatkuvan . Tosin lisääntyvä susikanta lopettaa metsästyksen muutenkin ja sitten ollaan aivan uusien ihmeiden äärellä ja täysin luonnon armoilla.