Käyttäjän suorittava porras kirjoittamat vastaukset
-
No eipä ne sudet siellä Kanadassakaan aiheuttaneet ihmeitä hirvikannalle . 10% söivät. Täällä parempi vasatuotto voi vielä vähentää tuottavaan kantaan kohdistuvaa painetta.
Gla:lle totean ,että kilot eivät ole motiivi ,vaan se ,että tyhjiä jahtireissuja tulee liikaa. Olisiko Gla valmis uhraamaan tyhjänpyytämiseen esim. 10 päivää viidestätoista syksyn räntäsateissa?
Huippuvuosina(joita en toivo takaisin) kaatui parhaillaan yksi hirvi tunnissa ja nykyinen pyyntilupamäärä oli käytetty päivässä. Kaatokiintiökin käytettiin jo joulukuun alkuun mennessä.
Tilastoista osui silmiini alhaisen lupien käyttöasteen ohella se ,että maassamme kymmentä urosta kohti oli kaadettu vain kahdeksan naarasta ,vaikka ainakin meidän leveyksillämme suhdekuku verotussuunnitelmassa oli toisinpäin. Naarasvoittoinen verotus näyttää olevan taskse jäänyttä elämää. Meillä kuitenkin toteltiin ohjeita ja kaadettiin pari naarasmullia ja kuusi vasaa…
Mehänpojan yritykset eivät oikein osu lankulle. Tarinat kaikuvat kuuroille korville silloin ,kun hirvikanta on aallonpohjassa. Näin oli kymmenen vuotta sitten ja sama tauti vaivaa nyt kymmenen vuotta myöhemmin. Tällä välillä on hirvikannan tavoitetasoa alennettu neljännes ja tavoitteeseen pääosin päästy.
Kanta alkoi kasvaa , kuten kymmenen vuotta sitten ennustin ,mutta tilanne saatiin hallintaan ja kanta alas kannanhoitosuunnitelman ja omariistan tultua työkaluksi toimintaa helpottamaan. Mehänpojan konstit olisivat johtaneet ojasta allikkoon. Muutama kymmenentuhatta hirveä olisi jäänyt kaatamatta …vuodessa.
Vielä tuosta vasajahdista sen verran ,että pyyntimäärät ja suhteet on määritelty rakenteellisin perustein. Ei sen ihmeellisemmästä asiasta ole kyse. Vasajahti vain on yleenäkin haastavampaa ja jotkut alittavat riman käyttämällä halukkaasti suunnitelman edellyttämän vasoihin kohdistettavan pyyntiluvan ensimmäiseen vastaan tulevaan aikuiseen urokseen. Tämä lisää kannan naarasvoittoisuutta ja jättää yhden ylimääräisen turvan aterioimaan sinne taimikkoon. Kaksi vasaa syö lisäksi enemmän ,kun yksi aikuinen. Mehänpojan malilla hirvet senkun lisääntyy . Lisäksi kannnan keski-ikä laskee ja rakenne vääristyy. Aluksi tuottavuus laskee , mutta viidessä vuodessa ollaan samassa tilanteessa ,kun vuosituhannen vaihteessa. Sitäkö Mehänpoika haluaa? Minä tunnustan ,että minä en missään nimessä halua siitä seuraavan tapporallin toisintoa. Silloin ammuttiin kymmenen vuoden ajan keskimäärin lähes 60 tuhatta, enimmillään yli 70000 , hirveä vuodessa. Nyt kaatomäärät ovat karvan vaerran yli 30 000 samoin ,kun kymmenen vuotta sitten. Välillä käytiin lähes 60 000:n kaatomääristä. Eli turhaa marinaa näillä hirvitiheyksillä.
Reaaliaikaisen seurantatiedon käyristä käy ilmi ,että kaksi edellistä kautta päätyi Uu kahdella tiheyden osalta arn:n asettaman tavoiteharukan alapuolelle ,joten korjaava liike oli luonnollinen valinta jota vielä vahvisti susien ilmaantuminen samoille apajille. Nyt osuttiin tavoitehaarukan keskelle. Mitä Gla:n mielestä olisi pitänyt tehdä toisin? Siihen on jatkossa totuttava ,että susireviireillä jätetään pari hirveä tuhannelle syömävaraa . Jos ei jätetä , seuraa rauhoitus.
Vertaus Ruotsiin ja koeosuhteisiin oli teoreettinen ,mutta kertoo vain siitä miten hyvä kasvualusta meillä on hirvikannan kasvulle. Ainakin yhtä hyvä tai parempi verrattuna siihen ,mitä esimerkkitapauksissa.
Mitä tulee arviointien oikeellisuuteen , vasatuotto on yksi tärkeimmistä tekijöistä ,jotka vaikuttavat arviohin. Jos hivikanta on rakenteeltaan nuorta ja sukupuolten osalta vinoutunut ,voi kannan koon ennustaminen tuottaa haasteita. Lisämausteen tuovat alueelle soluttautuneet petolaumat ,jotka käyttävät ravinnokseen pääasiassa vasoja. Tällöin kokonaisvasatuotto jääkin arvioissa pienemmäksi ja se luonnollisesti johtaa aliarvioon koko kannan suhteen. Tämä on saattanut olla syynä Uu-kakkosen aliarvioonkin. Todellinen tilanne selvisi ,kun asia tarkastettiin tekemällä lentolaskenta. Vastaavat epätarkkuudet tulevat kasvamaan ,kun petojen annetaan lisääntyä vapaasti. On syytä muistaa ,että karhukin on peto ja se verottaa vasoja keväisin koko maassa ja aiheuttaa osaltaan mahdollisuuksia epätarkkuuksiin arvioissa. Kun metsästäjät toimivat arvioissaan muutamaa poikkeusta lukuunottamatta varmanpäälle kestävyysperiaatteella , on varmaa että hirvikanta ei nykyisestään ainakaan alene. Kun ei ole tiettyä määrää vasoja ,ei metsästetä aikuisia hirviäkään. Tämä on kaikkien selkäytimessä.
Hoitosuunnitelmalla on paljonkin virkaa. Kerrataan vielä ,että hirvikanta voisi olla ilman metsästystä alimmillaan seitsemän yksilöä tuhannella Etelä-Suomen leveysasteilla. Metsänhoidon ja maatalouden tuottava lisäresurssi ravintoon voisi antaa mahdollisuuden kannan kasvulle joksikin aikaa jopa yli 40 yksilöön tuhannella. Pohjois-Ruotsissa oli tutkittu ,että ravinto riittää pitämään yllä resurssin merkitsevästi vähenemättä yli 25 hirven tiheyksiä tuhannella.
Etelä-Ruotsissa tehtiin koe ,jossa tutkittiin hirvien lisääntymistä aidatulla alueella. Siellä kahdeksan hirven lauma kasvoi 60-päiseksi viidessä vuodessa ,kun saivat lisääntyä rauhassa! Tuosta käy varmasti ilmi ,kuinka kovan haasteen edessä metsästäjät toimivat. Pienikin ihan inhimillinen arviointivirhe voi johtaa arvaamattomiin seurauksiin.
Pelkästään puhtaissa luonnonolosuhteissa petojen vaikutuksen alaisena hirvikannan luontainen vaihteluväli on 7-45 yksilöä tuhannella sadan vuoden mittausjaksolla 55 000:n hehtaarin koealalla. Kanta on aina kasvanut voimakkaasti metsäpalojen jälkeen lisääntyneen ravinnon myötä. Suomessa tämä ”metsäpalojen jälkeinen olotila” on hakkuiden seurauksena jatkuva. Ravinnon ehtyminen ei kannan kasvua rajoita. Risukkoa piisaa purtavaksi niin taimikoista 70 vuoden välein kuin harvennuksilta hakkuutähteiden ja alueelle myöhemmin nousevan uuden vesakon muodossa. Lisääntynyt aktiivisuus tehdä ennakkoraivauksia lisää sopivasti saatavilla olevaa ravintoa kantovesojen muodossa.
Jos otetaan kaikki edellä mainittu huomioon , on jo kova saavutus pitää hirvikanta alle 10 yksilön tasolla tuhannella hehtaarilla. Sehän olisi vain minimitaso luontaisessa ympäristössä ,jos kantaa ei rajoitettaisi metsästämällä. Muutaman hirven poikkeamaa tiheyksissä ei tavallinen metsästäjä edes huomaa. Se kävi ilmi vuosituhannen vaihteessa ,kun riistaviranomaiset asiaa tiedustelivat. Hirvien määrä oli kimmonnut viidessä vuodessa lähes olemattamadta tasolle ,josta puhutaan vieläkin. Kesti kuitenkin hetken ,että metsästäjät sen uskoivat.
Visalle on todettava ,että nyt hallinto on niiden käsissä ,jotka homman joutuvat toteuttamaan ja ymmärtävät realiteetit. Olisi hullua antaa enemmän päätösvaltaa niille joilla ei ole hajuakaan toiminnan dynamiikasta. Kävisi kuten sotessa. Kaikki lakkaisi toimimasta.
Suurin ongelma tällä hekellä on ,että havaintoja tekeviä silmäpareja on jo liian vähän ja nekin käyvät metsässä harvemmin ,kun metsästettävä kanta on monin paikoin pakkasessa jo parin reissun jälkeen. Meillä tosin kulahti aikaa 16 metsäpäivää ,kun metsä oli välillä tyhjä ja toisaalta oli noudatettava tarkasti pyyntilupaehtoja. Kokonaista 11 päivää kului ilman saalista . Visa voi mielessään miettiä ,onko moni nuori perheenisä valmis uhraamaan perheen laatuaikaa kovin monta viikonloppua tyhjänpyytämiseen. Hirvi ei asu kaupan hyllyllä.
