Käyttäjän suorittava porras kirjoittamat vastaukset
-
Numppi voi miettiä tahollaan ,mitä tekisi, jos koiraa olisi työssään jossakin etumaastossa ja hukka alkaisi ”passittaa” koiraa siinä välissä. Annatko suden syödä koiran ,vai toimitko kenties toisin? Jos ilmoitat tekosistasi, metsästys loppuu siltä kaudelta siihen. Oikeuden vapauttavaa päätöstäkin jotuu odottamaan kuukausikaupalla ja valtava määrä byrokraatteja työllistetään pohtimaan selvää asiaa. Siinä tilanteessa ei ole aikaa pohdinnoille, kun tilanne on akuutti.
Meitä yli 70-kymppisiä on alettu jossain päin pitää jo ongelmana metsästsseuroissa. Siksi teinkin omalta osaltani palveluksen ja keskityn jatkossa vain puhkomaan pahvia. Omassa porukassani ei vastaavaa ongelmaa ole. Kaikki apu kelpaisi ,kun pasiketjulla on mittaa vain kuuden miehen verran ja siitäkin osa koiran perässä metsässä tai valtatiellä ottamassa”koppia” väärään suuntaan etenevästä koirasta.
Kävin illalla jelppaamassa kiireistä porukkaa hirvenpaloittelussa. Olisi kovasti tilaa passiketjun jatkonakin. Reilu 50 vuotta sitä lajia saa riittää ainakin toistaiseksi. Jos petokysymyksessä päästään toimiviin ratkaisuihin, voi jatkoakin vielä harkita. Muussa tapauksessa ase taotaan maataloustyökaluiksi. Saavat muut kehitellä ratkaisuja kasvavaan hirviongelmaan.
Kaksi vuotta sitten kehoitettiin metsästämään maltillisesti ja vain tuoton verran. Viime vuonna lupamäärä tähtäsivät lievään leikkaukseen kannan suhteen. Lupien käyttöaste jäi 80%:n tuntumaan. Nyt on jo tarjolla enemmän lupia, joilla on tarkoitus estää hirvikannan kasvu. Saattaa vain olla joillakin seuduilla vaikeuksia saada kiintiöt täyteen, kun mopet alkavat kadota susien suihin.
Viime lauantainakin oli iso vahinko lähellä Perhossa ,kun susi ehti rouhaista pihalla ollutta koiraa perheen saunoessa 30 metrin päässä nurkan takana paljussa. Tapaus on tietoon tulleista kuudestoista tänä syksynä. Viikko sitten menehtyi kaksi koiraa.
Serlaa se olla pitää!Maksoi mitä maksoi! Tämä ”luontoihmisten” painostuksesta huolimatta. Kävivät kelmit vielä liimaamassa viestejään paperipaaleihin , joissa luki ,että intiimiin hygieniaan tarkoitettu tuote on peräisin luonnonmetsästä. Sitä eivät kertoneet ,että vastaava kierrätetystä materiaalista valmistettu tuote aiheuttaa enemmän päästöjä verrattuna suoraan tuoreesta puusta tehtyyn tuotteeseen.
On todella ihme homma ,että Suomessa kotimaisin voimin ja kotimaisesta raaka-aineesta tehty tuote ei kelpaa ja sitä pitää vielä mollata kampanjoimalla sitä vastaan. Kyllähän se talous saadaan kuralle tällä menolla. Viedään priimaa ulos ja tuodaan paskaa tilalle.
Taitaa joiltakin unohtua ,että palkoilla pyöritetään oman maan taloutta ja palkoista maksetaan veroa. Olisiko parempi ,että yhtiöt maksavat ulkomaisille omistajilleen enemmän osinkoja ja suomalaisille työntekijöilleen vähemmän palkkaa???
Sekin lakaistaan aktiivisesti maton alle ,että monesti yhtiöt kärjistävät tilanteen tarkoituksella työntekijöiden kanssa aiheuttaakseen lakon ja siten rajoittavat”laillisesti” tuotantoa. Näin menetellen vältytään syyllistymästä kartelliin. Samalla voidaan osoittaa vain työntekijöitä tuotannon vähenemisestä. Yhtiöt pesevät viattomasti kätensä.
Tällä hetkellä metsiään hyvin hoitaneet voivat odotella rauhassa puunkysynnän elpymistä. Se ,milloin elpyminen alkaa, on hämärän peitossa. ”Energiapuuntuottajilla” on sitävastoin edessä epävarmoja aikoja, kun kiireellistä hoitoa ja hakkuuta vaativat kohteet ränsistyvät käsiin. Onneksi edes osa rästeistä onnistuttiin purkamaan hyvän suhdanteen aikaan.
Monelle tulee varmasti karvaana mieleen, että olisi kannattanut estää rästien kehittyminen ja hoitaa taimikko ajallaan ja mitä aiemmin, sitä helpompaa työ olisi ollut toteuttaa. Tämä kannattaa pitää mielessä , kun pohditaan, milloin taimikkoa olisi viisasta hoitaa. Hommiin heti eikä silloin ,kun on myöhäistä! Oikea aika on silloin, kun työ ei vaikuta vielä kiireelliseltä. Energiapuutakaan ei kannata kasvattaa erikseen. Sitä kasvaa riittävästi muutenkin. Nyt kysynnän puutteessa kasvuun jäävät rääseiköt ja pienialaiset harvennuskohteet tyydyttävät tarpeet jatkossa. Kysyntä määrää ,mitä korjataan ja milloin, ei se ,milloin metsä tarvitsisi hoitotoimenpiteitä.
Eka kokemukset kuten Visalla. Polvenkorkuisena leipiä nurin vesurilla.
Maanviljelyskoulun metsäkursseilla luotiin pohjat metsäosaamiselle . Myöhemmin maatalousyrittäjän arkeen kuuluivat metsätyöt niinä aikoina ,kun peltotöistä ja karjanhoidosta ennätti. Metsä ei ollut ykkösprioriteetti siinä vaiheessa.
Tultuani valituksi mhy:n hallitukseen osallistuin ahkerasti metsänomistajien koulutuksiin. Tavoitteena oli hallita manuaalihakkuut ,metsänhoito ja suunnittelu. Kun kurssilla tarjottiin mahdollisuutta opetella puunajoa metsävarusteisella traktorilla totesin ,että en tule koskaan sitä taitoa tarvitsemaan ja keskityin vain sahahommiin ja suunnitteluun.
Vaan kuinkas ollakaan . Puoli vuotta tästä pihalla seisoi naapurin metsävarusteltu traktori. Omistaja totesi , että siitä vain harjoittelemaan. Hänellä oli vähän muita kiireitä ja tarjosi mahdollisuuden ajaa tekemäni puut varastolle. Silloin tulin antaneeksi metsätöille pikkusormen. Meni koko käsi tai oikeastaan molemmat lähes 40 vuodeksi. Siitä runsas 30 vuotta moton puikoissa. Sain seurata aitiopaikalta metsätöiden kehittymistä moottorisahakaudesta motohakkuisiin. Itsekin ajatin ensimmäiset hankintapuun hevosella. Kehitys on ollut huimaa niistä ajoista.
