Käyttäjän suorittava porras kirjoittamat vastaukset
-
Sähköaidan kanssa tuusaaminen on ajan haaskaamista. Kun hirvi ei sitä näe ,se menee siitä läpi. Kannattaa käyttää keinoja ,jotka vaikuttavat hirven vahvimpien aistien kautta. Hajuaisti ja kuulo ovat hirvillä huippuluokkaa . Tehokkain tapaa saada hirvet karttamaan aluetta on antaa niille signaalit tuoksuina ja ääninä.
Keltainen nauha ei vielä takaa mitään ,mutta jos sen hajustaa ja ripustelee taimikon ympärille ääntä tuottavia ja hajustettuja vaatekappaleita, saa hirventorjunta lisää potkua. Haju ,liike ja oudot äänet virittävät hirven aistit äärimmilleen ja johtavat poistumaan paikalta kiireenvilkkaa. Näkö on hirven heikoin lenkki. Liikkumaton nauha ja lanka pelkästään eivät toimi edes kunnon hidasteena.
No mikä olisi hyvä vaatekappale ripustettavaksi torjuntaa varten? Sellainen ,joka aiheuttaa herkästi ääntä vähänkin liikahtaessaan. Entäs se tuoksu? Takuuvarman pakoreaktion aiheuttava tuoksu löytyy lätkää pelaavan c-junnun varustekassista. Kannattaa liittoutua joukkueen huoltajan kanssa ,joka voi kerätä talteen käytöstä poistettavia varusteita. Niitä sitten leikkelemään tarkoitukseen sopiviksi pyykkipoika nenässä ja käyttäen suojakäsineitä. Tarvikkeet voi vielä marinoida ikivanhalla Mennen-tuotteella. Koko satsi tiiviiseen jätesäkkiin viikoksi lämpimään paikkaan. Sen jälkeen tarvikkeet ovat valmiina levitettäväksi kohteen ympärille. Vuoden kuluttua riittää ,kun käy vähän sumuttamassa vanhoja ihonraikasteita valmiiksi levällään oleviin kangaspaloihin. Tuoksuja on hyvä vaihtaa, jotta karkotettava säilyttää tehonsa. Veikkaan ,että nämä torjuntatarvikkeet eivät kelpaa minkään sortin jyrsijöille ja saavat rauhassa suorittaa tehtäväänsä.
Kulttuuri muuttuu pakostakin ,kun koiraa ei voida käyttää ja jäädään vähemmälle saaliille. Voi olla ,että nuoret ovat järkevämpiä ,eivätkä roiku kovin kauaa harrastuksen parissa ,joka ei täytä odotuksia. Tulijoita on ,mutta kun karu arki koittaa , suunta muuttuu ja harrastus vaihtuu. Ei ne nuoretkaan montaa koiraa kasvata suden syötäväksi. Vastuu hirvituhoistakin jää toisten harteille ,kun vaihtaa harrastuksen mielekkäämpään.
No mitenkä pitäisi kertoa ,että 87 % metsästäjäjistä kokee petojen vaikeuttavan jahtia ja että osissa maata jahti on käynyt jo mahdottomaksi? Tilanne vain pahenee ,mikäli petoja ei saada vähemmäksi. Jokainen koiran menetys aiheuttaa kertautuvat vaikutuksen metsästyshalukkuuden kohdalla. Riippumatta siitä ,kuoleeko koira hirven potkaisemana , liikenteessä tai petojen suussa, uuden koiran hankkimista mietitään hyvin pitkään . Kun petotilanne on mikä on , pelkästään sen takia uutta koiraa ei enää hankita menetetyn tilalle. Kymppitonnin hankinta ja ylläpitokuluille puhumattakaan ajasta ,jota koiran koulutukseen on käytetty on parempiakin vaihtoehtoisia käyttökohteita.
Tuskinpa sen rakenteen oikaiseminen onnistuu jatkossakaan ,kun ei ole onnistunut tähänkään mennessä. Keinovalikoima hoitaa asia supistuu kaiken aikaa.
Vai ,että vielä pitäisi hommata ihmisiä lisää haahuilemaan metsiin . Tuskin löytyy halukkaita , kun onnistumiset ovat harvassa. Siitä on itsellänikin pitkä kokemus harrastukseni alkuvuosilta. Ajometsästys oli tehotonta ja osasyy siihen ,miksi jotkut(herrat) halusivat jossain vaiheessa kasvattaa hirvikantaa. Kanta kasvoi tosin ihan pyytämättäkin suotuisissa olosuhteissa . Ajometsästys tuotti tulosta vasta ,kun saalistettavaa oli puolet nykyistä enemmän. Haluaako Anneli todella paluuta ”vanhoihin hyviin aikoihin”?
Minulla oli lupa tappaa hirvi ,kun se ilmestyi pellolleni metsästyskaudella. Vahtimismetsästyksen saldoksi muodostui kolme yksilöä 20 vuoden aikana ja vahtimiseen kului aikaa satoja tunteja. Sattumahirviä sain onnekkaasti muutaman ,kun pidin silmäni auki. Jälkien perusteella pelloilla oli runsaastikin elämää ,mutta hirvet liikkuivat pelloilla vain öisin.Koiran avulla metsästäessäni hirvikontakti oli lähes varma muutamassa minuutissa ,kun laskin koiran irti .
Ilman koiraa metsästä on vaikeaa löytää pyydettävää runsaammankaan kannan aikana. Peltojahdinkaan varaan ei ainakaan Keski-Suomessa voi laskea yhtään mitään ja metsästys ilman koiraa tuottaa yhtä laihat tulokset.
