Käyttäjän suorittava porras kirjoittamat vastaukset
-
Kymppitonnin pullotunkki on kohtuu tehokas kaatoapu ,mutta sylinterin päähän on saatava tukeva ja luistamamaton vastakappale ettei sylinteri painu puun sisään tai lipsahda ulos kaatokolosta. Vastakappaleen on oltava kooltaan vähintään vänkärin kielen kokoinen.
Kaadoin kerran naapurin rajalta yli 2 motin toispuoleisen kuusen ,joka oli kallistunut lumen painosta pahasti väärään suuntaan. Kunnon kaatokolo ,”pesä ” kymppitonnin pullotunkille ja lähes kymmenen sentin pitopuu olivat keinoina saada puu kaatumaan haluttuun suuntaan. Rakennusten lähellä en kuitenkaan lähtisi kokeilemaan ,kuinka käy.
Tikkaat ,pitkä liina ,ketju ja vaijeritalja ovat oikein käytettynä edullisia vaihtoehtoja puiden suuntaamiseen. Kannattaa käyttää niitä ,jos varastosta sattuu löytymään. Jos vielä löytyy kulmapyörä , on paketti täydellinen. Kunnon pitopuu ja kiristys ankkuripuusta riittävästi sivusta kaatosuuntaan nähden niin kyllä lähtee!
Geeniperimää tuskin uhataan metsästyksellä ,mutta hirvikannan rakenne saadaan vinoksi ,jos ei metsästetä valikoivasti. Edellinen nopea kannan kohoaminen kymmenen vuotta sitten johtui monelta osin hirvikannan vähenemisen ohella tapahtuneesta hirvikannan vinoutumisesta. Kannan kehitys muuttui vaikeasti ennustettavaksi ja kun kehityksen suunta lopulta huomattiin ,oltiin jo vähän myöhässä. Nykyisen seurantajärjestelmän ja valikoivan metsästyksen tuloksena ennustettavuus on parantunut eikä kannan kehitys pääse niin pahasti laukalle ,kun vuosikymmen sitten puhumattakaan tilanteesta joka kaatui syliin vuosituhannen vaihteessa.
Hirvikannan määrittäminen vaati silmäpareja ja aktiivisuutta. Nämä seikat ovat uhattuna väen vanhetessa ja vähentyessä . Ei toki joka paikassa ,mutta autioituvalla maaseudulla uhka on akuutti.
EU määrää kohta sanktioita ,jos puuta kasvatetaan tarkoituksella pelkästään energiaksi. Kannattaa varautua siihen. Nykyiset jalostuksen sivuvirratkin aiheuttavat ihan tarpeeksi parran pärinää siitä ,että on poltettu vääränlaista puuta. Itse olen tosin sitä mieltä ,että kaikki kannattavasti korjattava puumateriaali poltettavaksi ,jos tarve vaatii. Kiitos sen ,että turvetta ei voi polttaa .
Aiheellinen kysymys. Virkamiestyönä hommaa ei pystytä toteuttamaan. Hirvikanta on pystyttävä pitämään paikallisesti hallinnassa vapaaehtoisvoimin. Siksi harrastuksen on oltava riittävän kiinnostava ,mutta ei liian työläs eikä kallis.
Metsäpuolella ei voida tuudittautua ajatukseen ,että hirvivahingot pysyvät hallinnassa pelkän metsästyksen avulla. Kasvatustekniikan ja toimenpieiden oikea-aikaisuuden avulla päästään kuitenkin jo aika pitkälle ja vahingot pysyvät kohtuullisina. Hoitorästien hallintaan on kiinnitettävä erityistä huomiota . Hirville sopiva ravintoresurssi on äkkiä hirvien ulottumattomissa ja lisää syöntipainetta hoidetuillakin kohteilla. Taimikkovaiheen pitäminen mahdollisimman lyhyenä tehokkaan hoidon avulla pienentää vahinkoriskiä merkittävästi ja parantaa puuston kehittymistä laadukkaaksi ja säänkestäväksi.
IS:n sivuilla mielenkiintoinen kartta ,joka oli venäläisen koulun opetusmateriaalissa vuonna 2016. Siinä pohjoinen Suomi oli jo piirretty osaksi Venäjää. Oli hiukan ihmetyttänyt oppilaitoksessa vierailleita suomalaisia opettajakollegoja. Venäjän laajenemistavoitteita oli pohjustettu syöttämällä oppilaille hyvin kyseenalaista ”tietoa” kauan ennen tilanteen mahdollista realisoitumista.
En syyttänyt suinkaan Visaa virheellisestä menettelystä. Totesin vain ,että vesakkoa pukkaa raivausten jälkeen ja se kiinnostaa hirviä. Pahempi olisi ,jos alueita ei raivattaisi ja hirven olisi otettava ravintonsa kituvasta männyntaimikosta ,kun pitkäksi venähtäneeseen lehtipuiden oksistoon ei ylety. Kun on lisäksi kyseessä talvehtimisalue , jälkien esiintyminen on normaalia . Pakkaskelitkin pitävät hirviä liikkeellä tavallista enemmän.
Kauriitkin saivat valtavasti jälkiä aikaiseksi paikalliselle viiden kilometrin latuverkostolle. Tuntui ,että niitä on valtavasti joka paikassa. Kun kiersin alueen ”mottiin” , löysin kuitenkin vain kolmet jäljet sisään ja saman verran ulos. Uutta jälkeä ei ole ilmaantunut moneen päivään. Valtava jälkiviidakko oli puolestaan syntynyt silloin aiemmin yhdessä yössä vasta sataneelle lumelle.
Pedot tulee siirtää metsästettävien lajien joukkoon. Ongelmayksilöitä on hyvin hankala poistaa ,jos peto on rauhoitettu.
Ilveskanta on kasvanut metsästyksestä huolimatta ,joten nykyisillä lupamäärillä metsätettäessä(=1/paikkakunta) ei määrä vähene. Tilanteeseen on kuitenkin mahdollista reagoida joustavasti kannan kehittyessä eitoivottuun suuntaan.
Täysraihoitus on mahdoton purkaa ,vaikka ongelmat alkaisivat käydä sietämättömiksi ,kuten olemme joutuneet toteamaan valkoposkihanhien ja susien kohdalla.
Käpysonnin kanssa täysin samaa mieltä. Olen seurannut 50 vuotta kehitystä suhtautumisessa metsiin ja suojeluun käytännön toimijan roolissa. Suojeluvelvoitteita on lisätty koko ajan ,mutta yleisestä mielipiteestä saa sen kuvan ,että ei olisi tehty mitään ja on edetty vain huonompaan suuntaan. Tulee jo mieleen ,että huono kehitys johtuukin jo liiallisesta suojelusta. Se kannattaisikin suosiolla lopettaa ,kun 100 vuotta sitten vallinneilla opeilla päästiin parempaan lopputulokseen. Suojelu on resurssien haaskausta. Kun ei tehdä mitään ,kaikki on paremmin.
