Käyttäjän suorittava porras kirjoittamat vastaukset
-
Mitä mieltä olette tilanteesta ,jossa hirvkanta saisi kehittyä kenenkään häiritsemättä sille tasollle ,mikä on oikeasti luonnonmukaista?
On olemassa paikka Isle Royalen saarella (55000ha) P-Amerikassa ,jossa hirvet ovat eläneet kenenkään häiritsemättä petojen keskellä ainakin 65 vuoden ajan. Tuolla hirvitiheys on ollut pienimmillään 7yksilöä/1000ha ja maksimissaan ko pinta-alalla on vaeltanut 44 hirveä keskimääräisen tiheyden ollessa 19/1000ha kyseisen 65 vuoden aikana. Olosuhteiltaan paikan kerrotaan vastaavan Lounais-Suomea.
Näyttää siltä ,että hirvien paljous on vain ihmisen keksintöä. Luonnontilassa kanta olisi minimissäänkin kolminkertainen nykyiseen verrattuna. En toki itse moista kantaa haluaisi , mutta on turha esittää argumentteja kannan pienentämiseksi luonnonsuojeluun vedoten. Jos luonto saisi päättää ,hirviä olisi enemmän.
On kohtalaisen omituista ,että maksetaan tukea ötökkäkasvattamoiden (suojelualueet) aikaansaamiseksi . Sitten maksetaan korvauksia aiheutuneista vahingoista ja syytetään niitä tahoja hiilensidonnan vähenemisestä , jotka oikeasti tekevät toimia hiilensidonnan lisäämiseksi ja halutaan maksattaa kaikki typeryydet heillä. Samaan aikaan suojeltu alue on muuttunut päästölähteeksi.
Hesarin juttuun viitaten olisi keskityttävä hakkuissa vaheneviin ja kasvussa taantuviin metsiin ja siihen ,että alhaisen hiilensidonnan taimikkovaihe metsän kiertoajan sisällä jäisi mahdollisimman lyhyeksi.
Jälkimmäinen toteutuu parhaiten oikea-aikaista taimikonhoitoa tehostamalla,jotta ongelmiin johtavia rästejä ei syntyisi. Rästikohteet eivät tulevaisuudessakaan pysty sitomaan hiiltä parhaalla mahdollisella tavalla. Kasvatuskelpoisia puita löytyy rästikohteilta aivan liian vähän.
Kehitystä voisi vauhdittaa säätämällä rästikohteille vero ilmastosyistä. Toimii varmasti paremmin kuin metka ilmaston parantamisen suhteen. Ihmiset tekevät mitä ihmeellisimpiä asioita veroja välttääkseen. Varmasti vaikuttaa sekin ,jos/kun haketta aletaan verottaa. Valmistautuisin edellä mainittuun viipymättä ,jos omistaisin metsää.
Apteja voi muutella ja tavaralajeja lisätä ,mutta tämä edellyttää yhteydenottoa korjuuesimieheen ,joka lähettää uuden aptin ,jos tarpeen. Kuski ei voi peukaloida apteja ominpäin.
Pari kertaa aptista on puuttunut joku tavaralaji. Otin niissä tapauksissa yhteyttä ”konttorille”, josta lähetettiin uusi hakkuuohje. Se ,että kuskilla olisi käytössä automaattisesti vaihtoehtoisia apteja , ei tunnu uskottavalta. Tukkiapteihin puuttuminen on ehdottomasti kielletty. Hankintapalvelut voivat olla poikkeus. Tarpeet ratkaisevat silläkin puolella ,mitä katkotaan ja miten.
Tonttihommissa metsäpalveluyrittäjä kaataa ja katkoo puut. Mönkkärillä hoidellaan palikat eteenpäin. Pienet tontit ja isot puut eri vaikeustekijöineen ovat ylipääsemätön haaste Vimekin kaltaisille rimpuloille. Homma puhtaana käteen ja risut pois kuljetettuna kustantaa tilaajaa 300€/runko.
Kaikkien noiden rimpuloiden tuoteselosteeseen tulisi lisätä varoitus :”Ei ammattikäyttöön!” Ominaisuuksiltaan vaatimattomat vehkeet eivät ole tähän mennessä kovastakaan ennakkomainonnasta huolimatta kehittyneet 0-sarjaa pidemmälle. On mukavampiakin tapoja päästä eroon rahoistaan ,jos omaisuutta on sattunut siunaantumaan. Vierasta pääomaa hankkeeseen tuskin saa, ja jos saa ,voi vekseli pyöriä akselia sukkelammin.
Taisi tiaiset ja muut pikkulinnut hyötyä aikoinaan enemmänkin avo-ojien ja pellonreunojen pajukoista ,avolantaloista ja lannan pintalevityksestä. Suojaa ja ravintoa oli runsaasti tarjolla pientilavaltaisessa Suomessa. Pikkulintujen vähenemistä ei jostakin syystä haluta laittaa maatalouden rakennemuutoksen syyksi . On keksitty syyttää vain metsätaloutta jos jonkinmoisin verukkein.
