Käyttäjän suorittava porras kirjoittamat vastaukset
-
Yhteistyötä edistämällä päästään paremmin sovittuihin tavoitteisiin. Pilkkomalla alueita pienemmiksi lisätään kitkapintaa uusien rajojen muodossa ja metsästys vain hankaloituu.
Pyörää ei tarvitse keksiä uudelleen. Avaajan porukka voi sulautua helposti seuroihin , joissa podetaan osallistujapulaa ja näyttää osaamistaan jo valmiiksi luodussa ympäristössä.
Rekisteröity yhdistys on paras vaihtoehto. Siinä jatkuvuus on turvattu toisin kun rekisteröimättömän seuran kohdalla ,jossa kaikki menee uusiin puihin vuokrasoppareita myöten vetäjän lopettaessa syystä tai toisesta.
Olen aika varma ,että avaaja ei saa edes vuokrasopimusrulettia hoidettua uudessa ympäristössä. Onnistunut jahtikin vaatii vankan kokemuksen ja paikallistuntemuksen.
Luuleeko väki ihan oikeasti ,että kovaa vuokraa tarjoavat olisivat ratkaisu sorkkaeläinkantojen vähentämiseen? Helppo saalis on tavoitteena niilläkin ja sen myötä ”riittävä” riistakanta. Kun paikalliset pelataan rahalla pois toiminnasta ja uusi tulokas ei saakaan hommaa pyörimään tavoittelemallaan tavalla, ollaan syvällä allikossa. Pahimmillaan syntyy alueita ,joilla ei voi metsästää kukaan ,vaikka haluja olisi.
On syytä pitää mielessä ,että kaikki eivät suinkaan juokse rahan perässä, vaan antavat maansa käyttöön vain paikallisille ja tutuille henkilöille. Mahdollisen muutoksen tuloksena syntyvä metsästysalue on kinkkinen tilkkutäkki ,jolla metsästäminen on äärimmäisen haastavaa ja tulokset sen mukaisia.
Taitaa riistakeskuksen toimenpiteistä huolimatta jäädä pyyntilupien käyttöaste tämän kauden osalta 8/10:stä. Jäisi alemmaskin ,jos ei olisi organisaatiota patistamassa tehokkaaseen metsästykseen. Kolmannes hirvikannasta pois viidessä vuodessa on aika paljon toimivan organisaation ansiota.
Metsästäjäien lukumäärä on laskenut samassa suhteessa. Johtuneeko ikääntymisestä vai siitä ,että jahti tuottaa harvemmin tulosta? Kukaan viitsi koko syksyä pakkasissa palella. Kyseessä on vain harrastus muiden joukossa.
Ainoaksi autoksi talouteen en sähköautoa ottaisi pl kaupungissa. Nykyisen auton toimintasäde tankillisella on 800 km. Energiavarasto riittää hetkeksi poikkeusoloissakin ,kun pitää tankin täynnä.
Ja sähköautoiluko halpaa? Lapinreissulla joutuu tekemään monta pysähdystä , jotka vievät rahaa. Välipalat latausta odotellessa voivat nostaa reissun kokonaiskustannuksen korkeammaksi ,kun fossiilisilla liikkuvilla puhumattakaan ajasta ,jota on varattava matkaan useita tunteja enemmän.
Eipä sitä Helsingin ja Jyväskylänkään väliä kaikilla sähköautoilla ajella ilman lataustaukoja. Laturilla on pistäydyttävä ja syötävä odoltellessa. Perheeltä kuluu tähän sievoinen summa. Meikäläinen hurauttaa matkan tarvittaessa edestakaisin pysähtymättä kertaakaan tankkaamaan.
Optimistinen käsitys sähköauton toimintasäteestä . Ihan perhepiiristä tuli tietoa , että toimintasäde puolittuu pakkasilla. Pitkälle sähköistetty tavaraliikenne lakkaa sujumasta pientenkin häiriöiden seurauksena. Tästä erityisesti puolustushallinto kantaa huolta.
Panu ei ilmeisesti ole saanut pioneerikoulutusta. On olemassa paikkoja , joita sopivasti sabotoimalla saa koko Suomen pimenemään eikä häiriötä korjata ihan hetkessä.
Liikenteen sähköistämisessä on laitettava kiireesti jäitä hattuun. Huoltovarmuus on unohdettu lähes täysin . Mistä löytyy varastoitua sähköä puoleksi vuodeksi ,jos sähkökriisi iskee päälle. Nestemäistä polttoainetta vastaavaksi ajaksi löytyy. Liike lakkaa pian ,kun joku saa aikaan laajan häiriön sähkönjakelussa.
Ihan uteliaisuuttani kysäisen , onko samankokoinen puu 120 vuotiaana jotenkin arvokkaampi ,kun jaksottaisen kasvatuksen tuloksena 60 vuodessa vastaavat mitat saavuttanut puu? Jatkuvan taimivaihe yksittäisen puun kohdalla kestää 40-60 vuotta ja kasvu on jatkossakin hitaampaa jaksollisesti kasvatettuun puuhun verrattuna. Kantohinta jaksottaisen hyväksi kympin motti ja kasvatusaika vain puolet jatkuvan vastaavasta.
Edustaa melkoista matemaattista lahjattomuutta väittää ”jatkuvaa” paremmaksi menetelmäksi. Se hyvä puoli toki tällä asian esilläpitämisellä on ,että jk ei tule yleistymään enempää ,kun menetelmän heikkoudet tuodaan toistuvasti esille.
Tuo halkojen tekeminen sopii joissakin tapauksissa hartiaseudun hoitoonkin. Neljä vuotta sitten näihin aikoihin alkoi vaivata jäätynyt olkapää. Yöllä ei nukuttu eikä vasenta kättä pystynyt kohottamaan edes navan yläpuolelle. Seurasi kuntoutus leikkauksen sijaan. Kuukauden saikku ja kesäloma jatkoksi.
Kuntoutuminen kestää monesti parikin vuotta ,mutta minun kohdallani vaiva oli selätetty pilkkomalla pari traktorikuormaa rankoja pilkkeeksi. Halkomiseen riitti oikea käsi ja vasen käsi kuntoutui pilkkeitä pyöriteltäessä. Toinen vaihtoehto olisi ollut kuminauha ja puntin pyörittely vasemmalla kädellä nojaten pöydän reunaan oikealla kädellä.
Yksi rankakuorma ei ihan riittänyt ,vaan tarvittiin kaksi. Tuli olkapää kuntoon ja vuoden polttopuut siinä samalla . Tauti ei ole vaivannut sen koommin ja käsi toimii mormaalisti. Olisikohan punttisalilla päästy samaan hyötysuhteeseen?
Varmuusvarastot sulavat ,jos pakkasjaksot ovat pidempiä. Sitten paukutellaankin jo tukkipuita hakkeeksi ,kun risukoista ei kartu poltettavaa tarpeen edellyttämällä vauhdilla. Turpeesta aiheutuu samaan aikaan pelkkiä päästöjä ilman lämpövaikutusta. Näitä pelkkiä päästölähteitä löytyy näiltä tienoolta joka kylältä ja parhailta useita.
Turpeen käyttö on puolittunut Keljossa alkuperäisestä suunnitelmasta voimalan käyttöönoton jälkeen. Saattaa tulla vielä turvettakin ikävä ,jos pakkaset jatkuvat vähänkin pidempään.
Lähiympäristöön rakennettiin voimalla infraa ja avattiin soita voimalan tarpeisiin. Nyt ”kaaheen aakeet laakeet” lojuvat käyttämättöminä ja päästölähteinä typerien päätösten seurauksena. Jotain hyvääkin jäi jäljelle . Paikallistiet tulivat huippukuntoon. Mäkiä leikattiin ja laaksoja tasattiin ,jotta turve kulkisi vaivattomasti käyttökohteeseen. Vain päällyste puuttuu. Ne toimenpiteet eivät kuitenkaan tuota lämpöä näille pakkasille. On ”fiksumpaa” ajella puutavaraa satojen kilometrien päästä ,vaikka poltettavaa olisi ihan kulman takana.
