Käyttäjän suorittava porras kirjoittamat vastaukset
-
Avot on pakko raivata , mikäli niiltä kerätään hakkuutähteitä. Katkomattomien räippien juurien mukana nousee usein kiviä hakkuutähdekuormaan. Hakkurin terille niistä koituu runsaasti murhetta ja pahimmassa tapauksessa hakekuorma syttyy tuleen haketuksessa syntyneestä kipinästä. Näillä kulmilla lähes kaikki avot on raivattu ennakkoon .
Tuet hoitohommiin ja kaupallinen toiminta visusti erilleen. Puukauppa ei tukea tarvitse. Se kolmas tuki ,jos tarpeen , mieluummin rehevien maiden taimikoille.
Eihän ole siitäkään kovin kauaa ,kun tuki oli mahdollista maksaa vain kerran kiertoajan kuluessa. Nyt mahdollisuuksia on kolme ja rästit vain lisääntyvät.
Vanhaan ”hyvään ”aikaan th:t tehtiin omalla rahalla ja ne tuli tehtyä paremmin ,kun käytettiin vakuustalletusta ,joka vapautui vasta ,kun työ oli tehty. Neuvojatkin olivat pirteästi hoputtamassa töihin ,kun saivat osansa potista. Nyt kannustus on vähäisempää ,kun neuvonta elää pitkästi tukien varassa ja niitä on koko ajan leikattu. Kierre on pysyvä ,kun budjetoituja tukiakaan ei käytetä. Neuvoja puolestaan saa jalkansa asiakkaan oven väliin vain tarjoamalla tuhtia tukipakettimahdollisuutta hankkeelle. Tämä on mahdollista vasta ,kun toimenpide on jo myöhässä. Tässä myllerryksessä tahtoo se varsinainen tavoite unohtua eli saada metsä tuottamaan vähällä vaivalla ja taloudellisesti teollisuudelle käyttökelpoista materiaalia.
Olen useamman kerran todennut , että taimikonhoitoon suunnattu metka on ok. Kemerankin teho parani ,kun sitä suunnattiin taimikoiden varhaishoitoon. Näillä konsteilla on riittävät edellytykset saada metsä hyvään kasvuun ja välttää riukumetsien syntyminen. Piepuun korjuutuki on systeemin valuvika ,joka tulee korjata. Jos tähdätään siihen ,että kaikki kolme tukimuotoa on mahdollista käyttää kiertoajan kuluessa , on pakko toteuttaa alkuvaiheen hommat vähän vajavaisesti . Metsän kannalta se ei ole paras vaihtoehto.
Sitkeästi elää edelleenkin halu käyttää motoa raivausshaan korvikkeena ja korjata ainespuuta pienempää materiaalia motolla. Taloudellisen tuloksen edellytyksenä on kuitenkin operoida riittävän kookkaiden puiden parissa. Raivaus on puolestaan helpointa ja edullisinta silloin,kun käsiteltävä materiaali on mahdollisimman pientä. Samalla työstä saatava hyöty on puuston kannalta paras mahdollinen. Tärkeintähän on saada taimille hyvä etumatka kilpailevaan puuainekseen nähden eikä tarjota kilpailijalle etmatkaa ja aiheuttaa suurempi työmäärä myöhemmin , joka vaatii toteutuksessaan kohtuuttoman isot välineet .
Metkan taimikonhoitoon kohdistetut tuet ovat jotenkin puolusteltavissa ,mutta pienpuutuki ei. Metsän kannalta parempi lopputulos saadaan ,kun ensiharvennus ja energiapuun hinta muutetaan läpeensä järeyteen perustuvaksi , jolloin korkeampi keskitilavuus tuottaa selkeästi paremman hinnan ja kannustaa järeyttä kohottaviin toimenpiteisiin. Taivoitehan pitäisi olla tuottaa tukkia eikä tukikikkailun avulla riukuja. Jälkimmäisessä maksetaan tekemättömästä työstä , mutta suurempi hinta järeämmälle puulle olisi parempi kannuste tekemään hommat oikein . Pohja onnistumiselle tehdään kuitenkin jo taimikonhoitojen yhteydessä.
Korjuun kannalta ainespuuta pienempi puu on ollut ikuisuusongelma ja pienet puut alhaiseen kertymään yhdistettynä yleensä. Tähän tilaan soisi vähitellen tulevan muutosta. Pienpuun korjuun suosiminen tukien kannustamana ei ole tilannetta parantanut.
Riukuuntunut metsä ei läheskään aina toivu hakkuiden jälkeen. Siinä saattaa olla yksi syy metsien kokonaiskasvun ja sen seurauksena hiilensidonnan alenemiseen. Tätkin taustaa vasten tilanteeseen on saatava parannusta. Lisäksi pienpuunkorjuu kuluttaa kohtuuttoman paljon uusiutumattomia luonnonvaroja saantoon nähden . Tämäkin puoltaa toimimaan niin ,että hiilijalanjälki puunkorjuussa pienenee. Hiilijalanjälki on pienin , kun korjataan hyvin hoidetun metsä puita tuottavasti ja taloudellisesti. Kaikkien kannustimien tulee tukea kehitystä parempaan . Ei hidastaa kehitystä.
Keskikokoisten tilojen pikkuplänteille käy helposti juuri niin ,että se 11-12 metrinen metsä ei vielä kiinnosta ostajaa. Mielenkiintoisia olivat myös nykyisen lain voimassa ollessa ylijäreiksi livahtaneet enskat ,joissa suoritettiin tarkastuksen jälkeen takaisinperintä. Olen tavannut monta isäntää ,joiden naama ja niska punotti aika pahasti ko tapahtuman seurauksena. Heille markkinoitu kemera lämmitti vain hetken kuin pissa housuissa.
Kun tekee ne hommat ,mitä metsä vaatii ajallaan ,pysyy ainakin metsä kasvukunnossa. Hakkuuajankohta saattaa viivästyä kysynnän puutteessa jopa useita vuosia. Tällöin menetetään sekä metkatuki että sopivaan aikaan toteutetun harvennuksen hyöty.
Kollegalle totean ,että tein yhtiön mailla muutaman kerran ”ensiharvennuksia” , joiden keskijäreys oli 130 litraa/ kolme rankapölliä. Kertymä 120 mottia hehtaarille. Pikkuisen tiukaksi jäi vielä senkin jälkeen eikä latvuksella ollut mitään hätää. Jos puu annetaan kehittyä käyttöosaltaan kahden 5,5 metrisen rangan mittaan ,pitää puiden kasvaa liian tiheässä , jos latvus ehtii tuohon mennessä supistua liikaa.
Visalle totean ,että en todellakaan halua olla ratkomassa päätöksiä ,mutta kerron mitä eri vaihtoehdoista seuraa.
Seuraamalla metsän kasvua ja tekemällä sen perusteella ratkaisut vie paljon pidemmälle , kun se että kytätään tukiehtojen täyttymistä ja tehdään ratkaisut vasta sitten.
Ihmeen vähän tuntuu Visaa kiinnostavan tehdä hommat silloin ,kun ne sujuvat vaivattomasti puuston kehityksen hidastumatta missään vaiheessa. Hoitotöihin käytettävän polttoaineen kulutuskin on mahdollista puolittaa ,kun raivaukset tehdään sormenvahvuiseen vesakkoon ranteenpaksuisen sijaan . Samalla hidastetaan myöhäisempääkin vesakoitumista ,kun pienemmissä kannoissa on vähemmän ”virtaa” uutta kasvua pönkittämään. Hyvässä kasvussa oleva tilan täyttävä taimikko hoitaa loput. Suurella todennäköisyydellä vältytään jatkossa ainakin yhdeltä raivaukselta kiertoajan kuluessa ja mahdollinen seuraava kierros on helpompi toteuttaa. Näin säästyy energiaa tekijältä ja työkalulta. Rukkasia ei tarvitse kastella eikä itseään palelluttaa ,kun työt voi toteuttaa hyvällä säällä.
Välillä osuin tilanteisiin ,joissa metsuriparka raivasi kaatosateessa epätoivoisesti moton edellä talonkorkuista aluskasvosta. Tähän tilanteeseen joutumisen voi välttää tekemällä asiat silloin ,kun ne onnistuvat helpoiten. Jos työmuotoon tarjolla oleva tuki osuu jollakin kohtaa sopivaan saumaan se pitää hyödyntää ,mutta vartavasten sitä on turha metsästää.
Kysymykseen ,olisiko rästejä vielä enemmän ,jos ei olisi tukia ,löytyy vastaus rakkaasta naapuristamme Ruotsista . Hyvin ovat pärjänneet ilman tukia ja hoitorästejä löytyy vähemmän kun Suomessa. Siitä voi vetää tietyt johtopäätökset.
Tukipolitiikka korjaantui hieman ,kun tukea alettiin kohdentaa myös varhaisperkaukseen. Hoitoviiveet on nykyisin mahdollista välttää. Pienpuuhun kohdistuva tuki puolestaan vesittää helposti hyvän alun ,jos tuen saamiseksi taimikot kasvatetaan hiukan liian tiheinä ja korjuu joudutaan tekemään ennen aikojaan alle 12 metriseen puustoon . Tästähän juuri metsäkeskuksen hakkuujälkireklamointikin sai alkunsa. Moitteissa selkeästi todettiin ,että yksi syy hakkuun epäonnistumiselle oli liian varhain tehty harvennus. Nyt tätä tilaa pidetään sitkeästi yllä suuntaamalla korjuutuki juuri näihin alamittaisiin kohteisiin.
Olen siis edelleen sitä mieltä ,että mikäli sekä varhaisperkaus että th tehdään kunnolla ja ajallaan , pienpuun korjuutuki on tarpeeton. Puuston voi turvallisesti kasvattaa täyteen ensiharvennuskokoon eli 14-15 metrin pituuteen ja järeydeltään sadan litran tuntumaan tai vähän yli. Kantorahan jatkeeksi ei enää tukiaisia tarvita vääristämään kilpailua ja ohjaamaan huonoihin käytäntöihin.
Huonot käytännöt johtavat maamme keskimäärin pienillä pinta-aloilla siihen ,että pienialainen pienpuukohde ei olekaan kiinnostava ostajan näkökulmasta ja jää kysynnän puutteessa helposti vuosiksi ränsistymään . Se kelpaa vasta järeydyttyään riittävästi ,jotta se voidaan liittää väljennyshakkuun tai avohakkuun yhteyteen. Tuolloin mennäänkin sitten yhden harvennuksen taktiikalla kohti päätehakkuuta ja kärsitään kymmenien prosenttien taloudellinen vahinko kasvun ja laadun menetyksenä. Iso osa ensiharvennusrästeistä syntyy juuri tällä kaavalla. Hoitorästi siirtyy hakkuurästien luokkaan.
Olisi tainnut olla liian iso rysäys lopettaa pienpuun korjuutuki kertaheitolla nyt vallitsevassa ongelmallisessa tilanteessa. Kyseltyäni vähän perusteita ,miksi tuki jäi voimaan , sain perusteluksi , että on tarve turvata energiantuotanto poikkeuksellisessa tilanteessa ja saada kaikki mahdollinen materiaali markkinoille.
Se huono puoli näissä tuissa on ,että hoitorästit kasvavat tuista huolimatta ja nekin ,jotka ovat orientoituneet paremmin metsätalouteen tekevät epäedullisia päätöksiä metsänsä suhteen kokonaisuutta ajatellen. Hoitohankkeet toteutetaan metsän kannalta epäedullisemmalla hetkellä ja tavalla vain siksi, että saadaan hankkeelle tukea. Tukien alkuperäinen tarkoitushan on hoitaa rästejä pois päiväjärjestyksestä. Parasta mahdollista metsänhoitoa ne eivät takaa.
Kyllä yhdeksän litran keskikulutus hehtaaria kohden kielii siitä ,että rästejä on vähän ollut . Nyt ne on hoidettu ja hyvä niin. Toinen viite rästien suuntaan tai liian kevyesti toteutettuun raivaustyöhön on ,että harvennukselle on kiire jo siinä vaiheessa ,kun latvukset yltävät 12 metriin. Sopivaan tiheyteen raivattu taimikko saa kehittyä rauhassa pari metriä pidemmäksi . Ainakaan latvuksen liiallisen supistumisen vuoksi ei palstalle ole kiirettä.
Voihan sitä suurta polttoaineen kulutusta perustella silläkin ,että tilan ulkopuolisilla kohteilla tilanne on huomattavasti huonompi ja kovat lukemat ovat peräisin sieltä. Sen voi vain Visa tietää.
