Käyttäjän suorittava porras kirjoittamat vastaukset
-
Varhaisperkauksia hehtiin hyvin halukkaasti siihen asti ,kunnes vakuustalletuksista luovuttiin. Taimikko haluttiin vakiintuneeksi mahdollisimman pian, jotta vakuustilillä olevat rahat saatiin vapautettua omaan käyttöön. Metsänomistaja teki hoitohommat taimikon vakiintumiseen asti omilla varoillaan. Myös varhaisperkauksen.
Sitten koitti ”vapaus” ja taimikoita alettiin hoitaa tai kannustaa hoitamaan vasta ,kun työhön oli mahdollista saada tukea. Siitä alkoi taimikoiden hoidon alamäki, jota kehitystä korjaamaan luotiin tuki varhaishoidolle ( olikohan vuonna 2014). Siinä vaiheessa taimikoita alettiin hoitaa hieman aiempaa paremmin. 2000- luvun alussahan jopa neuvottiin energiapuukiiman seurauksena jättämään taimikonhoidot tekemättä tai puolitiehen ,jotta saataisiin enemmän energiapuuta kasvaneisiin tarpeisiin. Nyt ”nautitaan” sen ajan ratkaisujen tuloksista puuston kasvun taantumiseen muodossa.
Ei siis pitäisi antaa erinäisten villitysten sekoittaa päätä. Oikea-aikaiset ja ennakoivasti tarpeen sanelemat ratkaisut kantavat pisimmälle. Metsän tila ratkaisee. Ei se milloin toimenpiteeseen on saatavissa tukea. Työmäärään oikea-aikaisuudella on ratkaiseva merkitys ,joka ilmenee myös alempina kustannuksina. Kustannusvaikutus kokonaisuuteen ei pienene yhtään, jos kustannuksista vastaa joku toinen. Tilannekuvan vastuun siirtäminen on joidenkin kohdalla hämärtänyt pahasti. Oikea-aikaisiin toimiin ei välttämättä saa centtiäkään tukea. Tukiporras ylittyy usein vasta silloin, kun ollaan jo vähän myöhässä.
Tuolla maailmaa kiertäessä tuli monta kertaa vastaan tilanteita, joissa oli nähtävissä ja vertailtavissa eri omistajien yhtä aikaa tekemien uudistusalojen kehitys. Esimerkkinä rajan toisella puolella herranhaltuun jätetty ja energiapuuvaihtoehdon avulla kunnostettu kohde ja toisella puolella ajallaan hoidettu samanikäinen kuvio. Rajuin kontrasti osui kohdalle Keuruulla, jossa yhtiön hoidetusta männiköstä kertyi ensimmäisessä harvennuksessa tavaraa reilu 100 mottia hehtaarilta ja puusto jäi senkin jälkeen vielä hieman tiheäksi. Seuraavassakin harvennuksessa kertymä muodostuu runsaaksi.
Rajan toisella puolella oleva energiapuukohde jotuu sitävastoin odottamaan päätehakkuuseen asti harventamattomana puuston niukkuuden vuoksi. Liikatiheys oli tehnyt tehtävänsä ja vähentänyt elinkelpoisen puuaineksen määrän olemattomiin .
Hoitokulujen minimoiminen ja vähäinen tulo energiapuusta on laiha lohtu ,kun toinen harvennus jää tekemättä ja päätehakkuutulokin jää niukaksi. Sama malli näytti olevan rajan takana käytössä vieläkin onkivapakoivikon tuhotessa männyntaimikkoa entiseen malliin.
Esimerkkejä etukasvuisten koivujen negatiivisesta vaikutuksista kuusentaimikoihinkin on pilvin pimein. Alunperin kuuselle istutettu uudistusala on kehittynyt hoidon puutteessa lähes puhtaaksi koivikoksi ensiharvennusikään mennessä ,jolloin kuviolla on jäljellä korkeintaan kourallinen sitä puulajia , jota siihen on alunperin istutettu. Kun olen laittanut valaisevan kuvan aiheesta ,on kommenttikenttään ilmestynyt jono ylistäviä kommentteja siitä, että kyseessä on hyvä energiapuukohde. Ei lainkaan ihmetellä sitä,miksi uudistaminen on epäonnistunut täysin. Tämä kertoo paljon joidenkin palstalaisten osaamisen tasosta. Jos energiapuun kasvattaminen on ykkösvaihtoehto , ei voida keskustella enää osaamisesta ,vaan virheiden paikkailemisesta.
Jokaiselle sattuu virheitä, mutta niistä kannattaa ottaa opiksi. Toistenkin tekemistä vääristä ratkaisuista voi oppia. Niitä ei ole tarpeen enää toistaa omassa toiminnassaan. Tulee halvemmaksi.
Ehkä kuitenkin on syytä selvyyden vuoksi pitää esillä sitä faktaa, että työkustannus taimikonhoidon osalta kasvaa 100-150€/vuosi ,jos toimenpide siirtyy. Aikaisin tehdyn raivauksen myönteiset vaikutukset taimikon kasvuun ovat myös kiistattomat. Taloudellisilla seikoilla ei raivausten viivyttämistä voi mitenkään perustella.
MT:n esimerkissä puuttui yksi syy siihen, miksi 20-vuotias nuori metsä oli vielä hoitamatta. Juuri 20 vuotta sitten viljeltiin ajatusta, että taimikkoa ei tarvitse välttämättä raivata. Hoitotyöt voi toteuttaa myöhemmin korjaamalla energiapuuta. Tähän ”suositukseen” päädyttiin ,kun energiapuuta ei tullutkaan markkinoille riittävästi tukemaan turpeen polttoa uusissa energialaitoksissa. Moni taimikko jäi hoitoa vaille edellä mainitun ”suosituksen” seurauksena. ”Suositusta” vahvistamaan valjastettiin vartavasten tarkoitukseen räätälöity tuki .Nyt katsellaan seurauksia, huonoon kuntoon päätyneitä nuoria metsiä. Katsellaan vielä pitkään, kun energiapuulle ei ole kysyntää.
Kontiot ovat muuten jees paitsi,että ovat liukkaat. Kokeilin Nokian karkeakuvioisia vihreitä metsäsaappaita. Hintaakin niillä melkoisesti. Hyvät kävellä, erinomainen pito ,mutta eivät pidä vettä! Sukat märkänä molemmissa saappaissa ,jos erehtyy kahlaamaan matalaankin veteen. Vaaksa vettä on liikaa. Olivat siinä kunnossa suoraan paketista otettuna. Jäivät kuvan kelin työsaappaiksi. Ei metsään eikä lähellekään vettä.
No entäpä siinä tapauksessa, että kuljettaja on joutunut kolariin väistäessään kettua ,jänistä tai vaikkapa oravaa? Rumaa jälkeä syntyy silloinkin ja yhtenä osapuolena tapahtumissa on villi metsänelävä. Pitäisikö kaikkia autoilijan reaktioihin ja niistä seuranneihin kolareihin vaikuttavia eläimiä vähentää? ”Tuntemattomasta syystä” vastaantulijan kaistalle ajautumiset voivat olla eläinten aiheuttamia, mutta jäävät todistamatta, kun kolmas osapuoli poistuu ehjin nahoin merkkejä jättämättä paikalta. Kolariin joutunutkaan ei pysty enää tapahtumista kertomaan.
Jos hirvikolarit ovat lisääntymässä, ei petokantojen kasvu ainakaan niitä vähennä. On tulossa vain lisää vaarallisia tilanteita aiheuttavia eläimiä luontoon . Välillisesti ja välittömästi. ”Siipeensä saanut” peto on vaarallinen vielä kolarinkin jälkeen ja erityisesti juuri silloin.
Hirvet kasvavat ihan itsekseen. Ei niitä tarvitse kasvattaa. Luontainen kanta maamme olosuhteissa ravinnon puolesta olisi keskimäärin 20 yksilöä tuhannella hehtaarilla. Tämä tilanne on jo nyt niillä kylillä ,joilla metsästyspaine on nolla. Ravintoresurssi riittää helposti 40 yksilön /1000 ha tiheyksiinkin .
Ihmisen aiheuttama metsästyspaine lähenee nollaa ,kun petoja syntyy lisää. Ne eivät pysty vähentämään merkittävästi hirvien määrään, mutta ihmisen toimia ne kiistatta rajoittavat. Hirvi ei ole pedolle helppoa riistaa.
Mersästystoiminta vähenee tällä hetkellä myös taloustilanteen pakottamana. Laman vaaniessa on pakko tinkiä harrastuksista. Kallis metsästysharrastus on ensimmäisten joukossa karsintalistalla. Uudet mahdolliset harrastajat edes aloita. Jäljelle jäävälle etsästäjille hirvikannan hallinta on muodostumassa ylivoimaiseksi toteuttaa ainakin siellä, missä koiria ei voida käyttää apuna. Jälkimmäiseen vaivaan valtiovallan on keksittävä kiireesti lääkkeet tai muuten perii hukka.
Esimerkkitapauksessa Amerikan mantereelta , josta olen aiemmin kertonut, hirvikannan vasatuottoprosentti on 15. Suomessa vastaava luku on 50%;n luokkaa. Vain 10% hirvien kuolemista on esimerkissä petojen aiheuttamia. Nälkä ja sairaudet aiheuttavat kuoleman 90%:ssa tapauksista. Tämä siis silloin ,kun kyseessä ovat täysin luonnontilainen ympäristö ja olosuhteet ja ne vastaavat olosuhteita Lunais-Suomen korkeudella.
Pedot eivät pysty merkittävästi rajoittamaan hirvikannan kasvua . Rajoittavat keinot on löydyttävä muualta.
Kerrataan vielä sekin , että otollisissa olosuhteissa hirvikannan kasvu on todella ripeää. Ruotsissa tehdyssä kokeessa kahdeksan yksilön hirvilauma kasvoi 60 yksilöön (×7,5) viidessä vuodessa ,kun niitä ei metsästetty ja ravintotilanne oli optimaalinen. Raja ei tullut vastaan vielä siinäkään vaiheessa. Tämä on syytä pitää mielessä , kun arvostellaan metsästäjien tekemisiä. Tekemisessä on aivan riittävästi haasteita ilman petojakin eikä peto korvaa ihmistä silloin, kun kantaa on leikattava. Erinomainen hidaste toivotulle kehitykselle peto sen sijaan on. Saattaa viedä kehitystä jopa toiseen suuntaan.
Täällä ilmeisesti pedot popsineet jo pienet sorkkaeläimet sukupuuton partaalle. Vasta 22 valkohäntää näyttää saadun eräksi tähän mennessä koko riistakeskuksen alueella. Pitäjässämme ei yhtään. Koira kelpaa mainiosti ohi kulkeville tai paikallisille susille ,jos haukun kuulevat ja syötävää on niukasti tarjolla.
Luhangan susillekaan ei ole tainnut löytyä lakia. Satuimme viime syksynä sokkoretkellä seuraavana päivänä tragediasta sen kiinteistön naapuriin ,jossa sudet raatelivat lampaita. Kohteellemme oppaaksi järjestetty henkilö joutui perumaan työvuoronsa jäätyään vahtimaan lammaslaumaa ,jotta vahinkoja ei olisi tullut lisää. Lammastalouden kohtalo alkaa olla sinetöity ,kun pedot vievät elinkeinon perikatoon.
