Käyttäjän suorittava porras kirjoittamat vastaukset
-
Annelin kysymykseen 20.51
Kyseessä on harmaan suojelun ”kukkanen”. Saarihakkuu on estetty tai ainakaan ostajilta ei tule tarjousta saaressa sijaitsevalle 6 ha:n leimikolle. 200 metrin tulkinnanvarainen suojakaista ranta-alueella estää kaikki toimenpiteet. Pykälien koukeroisuudesta johtuen ei edes ole päätöstä, josta voi valittaa. Käytännössä saari on ajautunut hakkuusaartoon. Mo ei voi hyödyntää vanhaa kuusimetsää ,joka vanhetessaan altistuu luonnontuhoille. Jokainen voi tahollaan miettiä niitä taloudellisia vaikutuksia, jotka aiheutuvat kuuden hehtaarin kuusikon avohakkuusta saamatta jääneistä tuloista. Nuorella isännällä olisi varmasti rahalle käyttöä. Jos hän yrittää saada muutosta päätöksiin on mahdollista menettää sama summa ilman ,että typerä päätös edes muuttuisi.
Kaava estää hakkuut, eikä menetyksestä saa korvausta. Kukaan ei ota vastuuta tapahtuneesta.
Täydennyksenä vielä, että poimintahakkkuu voisi olla mahdollista, mutta asiantuntijoiden mielestä alue altistuu toimenpiteen tuloksena tuulituhoille. Näistä puolestaan seuraa ,että isännän on omalla kustannuksellaan korjattava tuhopuut pois, jotta ei aiheuttaisi hyönteistuhoja ympäristössä. Tee niin tai näin niin tulee taloudellisesti takkiin.
Valitettavastihan on niin, että jk-metsässä poistetun puun tilalle syntyy monesti vain pysyvä aukko- pieni sellainen. Muutaman harsintakerran jälkeen puuta onkin jo vähemmän, kun jaksottaisen ensiharvennusikäisessä metsässä ja puista vapaan tilan osuus hehtaarilla vain kasvaa.
Luontaista uudistamista käytetään siellä ,missä menetelmän todetaan toimivan. Niissäkin tapauksissa uudistamisen onnistumisprosentti on korkeintaan 60. Jos jatkuvaa kasvatusta tarjotaan yleismenetelmäksi, keskustellaan uudistamisen onnistumisen suhteen vieläkin alhaisemmista luvuista. Kun tähän lisätään korjuun aiheuttamat haasteet ja sen aiheuttama suurempi hiilijalanjälki onnistuneen jaksottaisen menetelmän korjuuseen nähden, löytyy jk-n puolesta varsin niukasti positiivista näyttöä menetelmän taloudellisuudesta.
Jk on vain harrastelijoita ja laiskoja varten. Minäkin harrastan sitä omalla tontillani. Varmistan kuitenkin sitä ennen, että kaadetun puun tilalle on kasvamassa uusi. Tämä jk-uskovaisilta jää usein tekemättä. Jos asia varmistetaan , käy ilmi, miten työläs jk menetelmänä on ,mikäli aiotaan pitää metsä kasvukunnossa tonttia isommilla pinta-aloilla.
Totean Gla:lle ,että ihmisen elämä on yleensä pitkä ja harrastukset vaihtuvat monesti iän myötä. Tarkoituksenani on kertoa harrastusvaihtoehdoista niille, joiden kohdalla metsästys on menettämässä merkitystään. Tuttavapiirissäkin on paljon henkilöitä ,joille ajatus on ajankohtainen.
Elämä ei pääty, vaikka joku harrastus loppuisi. On vain muistettava , että uutta löytyy tilalle. Musiikki ja tanssi sopivat siihen tarkoitukseen mainiosti. Salon suunnalta löytyy niille vaihtoehdoille mainio kohde . Olemme vaimon kanssa hyvin tyytyväisiä kokemuksiin.
Gla:lle on kerrottava ,että reissun yhtenä teemana oli positiivinen ajattelu. Tärkeä osa positiivisuutta on kertoa iloisista kokemuksista muillekin.
…ja minnekään tinderiin tarvitse seniorimiesten mennä. Riittää , kun painelee tansseihin ja valitsee joukosta sopivan kumppanin. Tarjontaa riittää. Tarvitsee vain ryhtyä. Juniorina tepsi sama keino. Lähes 50 vuotta yhteistä taivalta takana tanssikurssilla tapaamani kumppanin kanssa. Eikä ole ollut tarvetta vaihtaa.
Eipä tulleet hirvet mieleen tanssin merkeisdä hyvässä seurassa toteutetulla kylpyläreissulla eikä paluumatkalla Puotila-shouta seuratessa Tampereella. Jäkimmäisessä yleisö suorastaan ulvoi naurusta kähes kaksi tuntia. Koko väki pelkkää naurunaamaa. Suosittelen keikkaa muillekin. Saaliina ressulta runsaasti hyvää mieltä. Ei tarvinnut kärvistellä sateessa odottamassa saalista jota ei tule,eikä jännittää iskeekö kaupanpäälliseksi vielä flunssa.
Siemenpuut on poistettava heti ,kun alueella on tarpeeksi sirkkataimia ja maassa kunnon lumikertos suojaamassa taimia. Korjuun siirtäminen myöhemmäs korottaa vaurioden riskiä merkittävästi. Pahin virhe on odottaa ensiharvennukseen asti ja yrittää toteuttaa korjuu liian pienellä kalustolla. Siinä tilanteessa pyrkii käymään niin, että puu hallitsee konetta,mutta koneella ei pystytä hallitsemaan kaadettavaa puuta.Tuolloin eivät kaato eikä rungon käsittely ole hallinnassa. Runko on karsittava siinä paikassa ,mihin se sattuu kaatumaan ja jälki on sen mukaista. Järeällä ”traktorilla” käsittely saattaa onnistua ,mikäli rungon saa nostettua pystyssä ajouralle kaadettavaksi ja karsittavaksi. Takuita korjuun onnistumisesta ei voi siinäkään tapauksessa antaa. Tämä on jk-porukalle tuttua”huttua”, mutta eivät sitä tunnusta, vaan syyttävät epäonnistumisesta mielellään vain motokuskia . Fysiikan lakeja ei paraskaan kuski valitettavasti pysty kumoamaan.
Siihen kannattaa kuitenkin varautua, että ongelma ei ratkea kasvattamalla risukoita. Nopeaan ja akuuttiin tarpeeseen pienipuustoisista kokpuukohteista ei ole eikä risuja kannata tehdä etukäteen varmuuden vuoksi teiden varsille tai syvemmälle metsän uumeniin lahoamaan. Kestävä ratkaisu on kasvattaa puut ainespuun mittoihin mahdollisimman nopeasti. Kelpaavat mainiosti myös energiakäyttöön tarpeen vaatiessa eikä ehdi tulla kylmä odoteltaessa riittävää määrää poltettavaa korjuun sujuessa kitkatta ja saannon muodostuessa aikayksikköä kohti laskettuna tarpeeksi suureksi. Taimikko ei siis ole oikea paikka kasvattaa energiapuuta.
Lopella löydetty yksityiseltä tontilta 25 koiraeläintä, joissa oli susimaisia piirteitä. Edellisen kerran pari vuotta sitten vastaavia otuksia löytyi 45. Ne kaikki olisi pitänyt testata, mutta operaation kalleuden(30 000€) vuoksi oli testattu vain osa. Nykyisistäkin tuloksista poliisi vaikenee. Ovatko ilmeiset koirasudet valtiovallan suojelussa? Luonnonsuojelulain perusteella kaikki pitäisi lopettaa. Kuinkahan monta susimaista koiraeläintä on vuosien mittaan päässyt tai laskettu luontoon?
