Käyttäjän suorittava porras kirjoittamat vastaukset
-
…No niitähän löytyy lippaasta seuraavana tai toisesta piipusta….ja jos oven raosta rojauttaa, vetää oven kiinni.
Haulikko on kustannustehokkaampi ja varmempi karkotin ja sen avulla on helpompi säilyä hengissä ,jos karkotettava päättääkin hyökätä. Löytyy myös useimmista talouksista. FN-303:a taitaa kuulua vain viranomaisten varustukseen.
Aikamoinen sekamelska rupeaa kehittymään ,jos srva-toiminta hiipuu ja kolmasosa (tähän mennessä) hirvestäjistä luopuu harrastuksestaan petouhan vauhdittaessa kehitystä.
Se kaikkein typerin tuki on tuki energiapuun keräilyyn. Näitä keppimetsiä ei synny ,jos taimikot hoidetaan oikeaan aikaan. Kaiken lisäksi työmäärän huimasta kasvusta aiheutuneet kulut kipataan ulkopuolisten kustannettavaksi. Tosin joskus koneellisesta energiapuunkorjuusta riittää laskua vielä isännällekin ja metsä on saatu pilalle riukuuntumisen ja latvusten liiallisen supistumisen seurauksena. Mielestäni ei mikään tavoiteltava tila eikä siihen porkkanoiden avulla ole syytä kannustaa.
Väittäisin ,että mikäli taimikon kunnostustoimet tehdään taimikon ehdoilla , tuet jäävät kokonaan saamatta ,kun taimikossa ei ole tukiehdot täyttävää raivattava. Näin tapahtuu, kun työt toteutetaan juuri oikealla hetkellä. Korkeintaan yksi perusteltu tukikierros mahtuu oikeaoppiseen toimintaan.
Miten luulette ,että rahat riittävät ,jos kaikki tukiin oikeutetut käyttävät tuet täysimääräisesti? Ja mikä on tulos ,jos tuki ohjaa toimimaan metsänkasvatuksen kannalta epäedullisesti?
On tilanteita ,joissa tukiehtojen täyttymisen odottelu johtaa niin suureen työkustannusten kohoamiseen ,että isäntä tukien lisäksi joutuu maksamaan omasta pussistaan enemmän verrattuna siihen ,että toimenpide olisi tehty biologisesti metsän kannalta oikealla hetkellä. Pahinta tietysti on ,että välttämätön operaatio jää kokonaan tekemättä , kun työmäärä kasvaa liian isoksi eikä löydy tekijöitä työtä toteuttamaan.
Pari yksityiskohtaa jäi sarjassa askarruttamaan. Yksi oli työturvallisuus . Missä suoja ja turvavarusteet? Työmaakyltit? Miksi raivaajat työskentelivät moton kanssa lähietäisyydellä. Turvaetäisyyksistä ei tietoakaan? Onko palattu turvallisuusasioissa kolme vuosikymmentä taaksepäin.
Sopimusyrittäjien on pidettävä huolta siitä ,että työntekijöillä on metsässä työskenneltäessä oltava yllään värikäs turvavaatetus ja työmaalla varoituskyltit paikoillaan. Metsässä liikuttaessa kaikilla kypärä päässä ja sen remmi tiukalla. Suojalasit tulee olla silmillä. Samat varusteet on varattava työmaalla käyvälle metsänomistajalle.
Taisi tulla pieni kupru sponsorina toimivan ja työturvallisuutta kovasti korostavavan UPM:n maineeseen ,kun sarjassa toimittiin turvallisuusasioissa epäammattimaisesti.
Sarja oli aivan hyvä avaus lisätä kiinnostusta metsäalaa ja metsätaloutta kohtaan. Esiintyjät lupsakkaa ja asiallista sakkia. Edellä kerrotut puutteet kertovat kuitenkin ,että kehitettävää vielä löytyy. Se on toki ymmärrettävää ,kun hommat on vielä alussa.
Hyvää jatkoa sarjan tekijöille ja lisää vastaavaa myös tulevaisuudessa ! Turvallisuusasiat on kuitenkin syytä pitää mielessä.
Keuruun Moskuvansuon alueella talvehti vuosituhannen vaihteessa yli 200 hirveä vajaan tuhannen hehtaarin alalla. Tämä todettiin lentolaskennassa. Nykyisin niille seuduille kerääntty korkeintaan kymmeniä yksilöitä.
Pikaisen havaintokierroksen perusteella jäi sellainen kutina , että talvehtiva kanta olisi ollut vähän edellisvuosia suurempi , mutta mahdollisesti muilla alueilla kanta olisi vastaavasti pienempi. Tuleva syksy näyttää ,mihin ollaan suuntaan menossa.
Paikkakunnallamme seurojen pinta-alat vaihtelevat 2000-6000ha:n välillä. Syksyn mittaan kertyy meidänkin seuran kohdalle pitkiäkin ajanjaksoja ,jolloin hirvistä ei ole lainkaan havaintoja. Esimerkkinä ”normaalista” tilanteesta dronen avulla löydetyt kaksi yksilöä laskentahetkellä lumen jo peittäessä maata. Joskus alueella piipahtaa useamman hirven lauma , joka jo huomenna on aivan toisissa maisemissa. Tämä tekee kannan arvioinnista kohtuullisen haastavaa. Monella seuralla vastaava tilanne.
Tähän vaivaan tuo yhteislupa ja koko pitäjän alueella tehtyjen havaintojen kirjaaminen ja havaintoaineiston näkyminen avoimesti kaikille osakkaille tuo vähän helpotusta ja antaa rohkeutta käyttää kaatoluvat riittävän tehokkaasti. Pelkkien omien havaintojen perusteella jäisi monta lupaa käyttämättä.
Gla:lla on metsästysalueiden koon suhteen aivan järkevä tavoite. Pienillä paikkakunnilla riittäisi yksi seura , jonka puitteissa nykyiset pikkuseurat toimisivat itsenäisinä jaoksina. Toimintaa haittaavaa kitkapintaa kertyisi vähän.
….mutta olihan täällä joku aika sitten vaatimus pienentää minimipinta-aloja nykyisestäkin ja vaatimusta perusteltiin sillä ,että toimintaan saataisiin lisää tehoa. Ei saada,erimielisyyksiä ja kitkaa siitäkin edestä.
Yhteislupaan kuuluvien seurojen keskuudestaan valitsema henkilö toimii metsästyksenjohtajana ja allekirjoittaa lupahakemuksen. Tämän vuoksi maanomistajien on annettava suostumus yhteislupaan liittymisestä maidensa kohdalla.
Miksi mo ei suostuisi yhteislupamenettelyyn , kun ilman hänen maansa vuokranneen seuran suostumusta evät seuraan kuulumattomat metsästä hänen maillaan??
Yhteisluvalla on siis yksi luvanhakija, joka toimii metsästyksenjohtajana. On myös osakkaiden kesken yhdessä sovitut säännöt siitä ,miten toimitaan. Tämä helpottaa seurojen keskeistä yhteistyötä ,kun mahdolliset ongelmatilanteet on pohdittu ennakkoon ja yhteiset pelinsäännöt laadittu tilanteiden ratkaisemiseksi. Tilanteiden eskaloituessa ei ole tarvetta ruveta pohtimaan toimintatapoja ,kun ne on luettavissa säännöistä.
No miten vieraan seuran jäsen saattaa metsästää vieraan seuran mailla?
Hirvi kaikkoaa koiran haukussa yhteisluvan toisen osakkaan alueelle. Tällöin tehdään ilmoitus naapuriseuralle ja jos hirvi on sopivaa ”sorttia” ja kiintiötä jäljellä ilmoituksen saaja voi ampua hirven. Jos osakkaan kiintiö on täynnä ,voidaan vieraan seuran jäsenelle antaa lupa kaataa hirvi. Tällöin kaataja huolehtii kaatolupamaksusta ja hoitaa velvoitteet sen maanomistajan kohdalla metsästysvuokrasopimuksen mukaisesti ,jonka maalle hirvi on kaatunut.
Yhteislupa ei ole uhka , vaan mahdollisuus.
Yhteislupamenettelyä ei voi perustaa ,jos maanomistaja kieltäytyy maidensa liittämisestä yhteisluvan piiriin. Tämän takia kaikki sopimukset on tehtävä suostumuksen sisältäväksi. Jos ei onnistu ,maita ei vuokrata. On toiminut vuodesta 1989 alkaen ja sama pykälä seisoo uusissakin sopimuksissa.
Meillä koko pitäjän vuokrapapereissa on ollut jo 35 vuotta maininta ,että maanomistaja suostuu yhteislupamenettelyyn. Jokainen vuokralainen toki vastaa tontistaan ,mutta tarvittaessa yhteistoiminta toisten seurojen kanssa on mahdollista esim. yhteisjahtien muodossa. Voi käydä jopa niin ,että hirvet keskittyvät alueelle ,joiden lupakiintiö on täynnä. Tällöin tilanteen voi pelastaa yhteisluvan toinen osakas ,jolla on vielä kiintiötä jäljellä. Tihentymiä saadaan torjuttua tällä keinoin.
On suorastaan hölmöä ,jos mo vaatii hirvikannan alentamista eikä suostu metsästystä sujuvoittavaan yhteislupamenettelyyn. Ilman paikallisen seuran suostumusta kukaan muu ei alueella metsästä. Edellä kertomani tapa toimia oli hyvin tarpeellinen silloin, kun pankkilupia ei vielä tunnettu. Pyyntiluvat voitiin käyttää jopa täysimääräisesti ,jos tilanne vaati. Ne luopuivat omistaan ,joilla metsästys tuotti hankaluuksia ja tihentymäalueelle saatiin lisää lupia.
