Käyttäjän suorittava porras kirjoittamat vastaukset
-
Ei kuole hirvet nälkään. Raivauskannoista kohoavaa jatkuvasti uutta vesakkoa ja kookkaammaksi ehtineiden männyn taimien sivuoksia ja hakkuutähteitä riittää syötäväksi. Lisäksi puolet taimikoista näyttää säilyvän tähänastisten kokemusten perusteella joko osittain tai kokonaan hoitamattomina , vaikka mitä tekisi. Tärkeintä on kuitenkin pitää taimikot kriittisimmässä vaiheessa puhtaana ylimääräisistä houkuttimista. Ja kuten aiemmin totesin , vuodenkin viive hoitotöistä voi altistaa vahingoille. Tämän olen todennut omin silmin , kun kaksi hieman eri-ikäistä vierekkäin kasvavaa taimikkoa on raivattu samaan aikaan. Nuoremmassa taimikossa ei näkynyt merkkiäkään hirvien vierailuista. Hirvet olivat asuneet viereisessä taimikossa , jossa lehtipuut olivat hiipimässä etukasvuisiksi. Ikäeroa kuvioilla oli pari vuotta.
Monesti kuulee valitettavan ,että hoidetutkin taimikot kelpaavat. Se voi pitää paikkansa ,mutta lähtötilanteessa raivaus on yleensä myöhästynyt ja vahinkoja alkanut syntyä jo ennen raivausta. Hirvet luonnollisesti palaavat vielä raivauksenkin jälkeenkin maistelemaan jo ennen raivausta hyviksi toteamiaan taimia.
Meillä yhteyshenkilö/jahtivouti kirjaa ilmoitukseen koko porukan yhdessä tekemän arvion mukaisen lukeman ,joka perustuu seurannan tuloksiin. Sitä lukua ei kukaan muuttele ominpäin.
Visalle on jälleen todettava ,että tukea ei tarvita maksaa kolmeen kertaan samalle kuviolle ,jos kaksi ensimmäistä raivauskertaa on toteutettu ajallaan. Yhtiön metsissä ei käytetä taimikoiden hoitoon tukia , ei korjata huonon hoidon takia energiapuuta eikä kärsitä merkittäviä hirvivahinkoja. Nämä siksi ,että tehdään oikeita asioita oikeaan aikaan.
Ja kuten olemme tiedotusvälineistä lukeneet, hirvituhoalueita tarkastaneet ovat todenneet ,että palstoilla on liikaa lehtipuuvesakkoa. Tämä tarkoittaa moniongelmaista kohdetta ,jonka syntymisen juurisyy on hoitamattomuus. Raivaamattomuudella on todistetusti vaikutusta tuhoihin. Harvemmin syntyy vahinkoja ,kun taimikko on raivattu kunnolla.
Visakin kärsii vahinkoja siksi ,että venyttää toimenpiteitään ja tekee ne varovasti saadakseen kuviolle hoitotuet kolmeen kertaan. Hirvi tykkää ,kun raivaus on vuodenkin myöhässä.
Jos jollakin kylällä tai jossakin maakunnassa hirvi koetaan ongelmaksi, ovat ratkaisun avaimet paikallisilla ihmisillä. Meikäläisen käveleminen kyseisissä paikoissa ei niitä ratkaise. Säännöt on kaikille samat. Niiden avulla pulmat on hoidettavissa joka paikassa ,jos tahtoa ja suorituskykyä löytyy. Ongelmat eivät korjaudu sillä ,että niitä yritetään sysätä sinnekin, missä niitä ei ole . Tukea tuskin löytyy ,jos ongelmaa ei tunnisteta omaksi. Kannattaa suunnata ja keskittää paukut oikeaan kohteeseen.
Makarov voisi kertoa ,millä taholla oli riittävästi ”natsoja” muuttaa metsästyksenjohtajan tai seuran yhteyshenkilön omariistaan ilmoittaman jäävän kannan määrää? Muutaman kerran olen ko. ilmoituksen näytellyt eikä niitä lukemia ulkopuoliset muuttele.
”Luonnonvaratieto/ hirvikannan kehitys kauden aikana”
Sieltä löytyvät kaatotavoitteet ja tavoitteiden toteutuminen hirvitalousalueittain useiden vuosien ajalta yhdessä kuvassa. Taulukosta voi päätellä , miten eri vuosina on onnistuttu ja montako hirveä tuhatta hehtaaria kohti on metsästetty ja paljonko on arvioitu jäävä kanta.
Visa kyseli tekijöitä. Niitä löytyy sieltä nuorten metsien kunnostusten puolelta ,jossa hehtaarin käsittelyyn kuuluu pahimmillaan viikko . Samat tekijät raivaavat taimikoita 4-5 hehtaaria viikossa. Aloitetaan siitä .Kyseessä vain priorisointikysymys. Lisäksi annetaan rästikohteet luonnon hoidettaviksi (ilmaiseksi) ja odotellaan puiden varttumista kaikessa rauhassa riittävän isoksi markkinaehtoista koneellista puunkorjuuta varten. Jälkimmäinen on valintakysymys.
Sekä metsuripuolella ,että koneellisessa toiminnassa on niukkuutta tekijöistä. Edellä mainitulla keinolla pienennetään ongelmaa. Lisäksi metsänomistajien ryhtymiskynnys raivaushommiin alenee ,kun savotan ei anneta kehittyä ylivoimaiseksi. Oikea-aikaisuus on avainsana tähän vaivaan.
Tietysti hommia voisi vauhdittaa ”veroporkkanoilla” ,jolloin määrättäisiin päästömaksu huonoon kuntoon päätyneille taimikoille. Se olisi ihan jopa oikeutettu toimenpide. Huonokuntoinen metsä päätyy päästölähteeksi ja myöhässä tehdyt korjaustoimet aiheuttavat runsaasti työtä ja päästöjä. Eniten silloin ,kun homma tehdään motolla.
Koirat eivät ole turvassa missään. Täälläkin jahtivoutimme tuijotti sutta silmästä silmään avatessaan kotiovensa viedäkseen koiraansa iltalenkille. Taloja on ympärillä vierivieressä.
Koiria ei paljoa treenata ennen jahtikautta ja tehostettuja turvajärjestelyjä. Silläkin on merkitystä varsinaisen jahdin sujumiseen. Hukan ilmestyminen tienoolla merkitsee sitä ,että jahti loppuu siihen.
Aloitetaan niistä oikea-aikaisista raivauksista ,niin saadaan moninkertaisesti tulosta aikaan. Mieluummin viikossa 3-4 hehtaaria taimikkoa kasvukuntoon ,kun tuusata viikko hehtaarin energiaviidakossa,josta ei enää kunnon metsää saada. Antaa luonnon hoitaa se puoli. Hyvä ei mene pilalle.
Yleensä lisääntyvät ,kun korvausten hakemisen puolesta kampanjoidaan. Sekin voi vaikuttaa paikallisesti ,jos metsästystä ei voida petojen takia toteuttaa tai metsästäjien suorituskyky ehtyy väen vähetessä syrjäisemmillä alueilla. Meilläkin osakasmäärä on puolittunut viimeisen kymmenen vuoden aikana. Mitä vähemmän hirviä, sitä vähemmän harrastus kiinnostaa. Hirvien elinolosuhteet vain paranevat samaan aikaan ja lisääntymipotentiaali säilyy vahvana.
Kun koirien käytöstä joudutaan luopumaan entistä laajemmin , ei hirvikannan kasvua pystytä hillitsemään millään.
