Käyttäjän suorittava porras kirjoittamat vastaukset
-
Muistan vielä hyvin,kun tulin järkyttämään palstalaisten mielenrauhaa 15 vuotta sitten ,kuinka jotkut kehottivat julkisesti työnantajaani antamaan minulle potkut ,kun esitin harvennustyömaiden olosuhteissa olevan toivomisen varaa . Ei ollut suotavaa ,että työntekijä kommentoi puutteista toimintaympäristössään. Kehitystä ei kuitenkaan tapahdu ,jos hankalista asioista vaietaan. Moni ala hyötyisi avoimesta keskustelusta ja raikkaista tuulista tunkkaisen vaikenemisen kulttuurin sijaan. Pahinta tietysti on lakaista hankalat asiat maton alle ja haukkua asiat paremmin tunteva osaamattomaksi tai hölmöksi tai sensuroida epämiellyttävät mielipiteet kokonaan.
Ongelmat eivät suinkaan ole uusia. Niiden realisoitumista on vain onnistuttu viivyttämään hoitosuunnitelman avulla. Suunnitelmat lakkaavat toimimasta ,jos ei ole väkeä niitä toteuttamaan.
Koivua on tulossa yllinkyllin ,mutta ylimääräiset kannattaa raivata suosiolla pois kolmea metriä lähempää istutettua havupuun tainta. Jos lähemmäs jätät, saat sanoa havupuulle tai ainakin laadukkaalle sellaiselle hyvästit. 10% lehtipuita riittää. Jos on huomattavasti enemmän, boorin puute alkaa korostua tietyillä alueilla ja vaikuttaa havupuiden laatuun.
Sitä on edelleen syytä korostaa ,että taimitiheyttä on alennettava , mikäli suositaan lehtipuita eikä suinkaan jätetä lehtipuita tilkkeeksi jo täystiheään taimikkoon.
Näin on. Kuusten kituessa koivujen alla ne ovat lisäksi pidemmän aikaa alttiina hallan vaikutuksille.
Kun ei kasvata koivua kolmea metriä lähempänä havupuuta ,ei tarvitse karsia.
Vastuuhenkilöiden saaminen riistanhoitoyhdistyksiinkin tuottaa jo tuskaa. Niitäkin pitäisi yhdistää ,mutta ei tapahdu ihan hetkessä.
Metsästysseurojen yhdistymisessäkin on ongelmia. Usein löytyy määrävähemmistö joka voi kaataa hankkeen kalkkiviivoilla seuran lopettamisprosessin yhteydessä. Tämä huolimatta siitä ,että yhdistyminen olisi ainoa keino jatkaa toimintaa järkevästi.
<p>Tuo seuran johtotehtävissä pitkään vaikuttaminen ei ole aivan yksioikoinen asia. Halukkaita ja kyvykkäitä ei ole liikaa. Olin aikanaan mukana laatimassa seuran sääntöjä ,joissa rajattiin puheenjohtajuus kolmeen kauteen. Se toteutui tasan yhden kauden ajan eli sen ajan ,jonka toimin puheenjohtajana. Sen jälkeen seuraajani toimi puheenjohtajana siihen saakka ,kun seura fuusioitiin toiseen- lähes 30 vuotta . Vetovastuuseen ei ollut halukkuutta eikä aktiivisimmilla aikaa muiden harrastuksen vuoksi. Itse jäin pois kaikista tehtävistä ikääni vedoten seurafuusion yhteydessä. Halusin tehdä tilaa nuoremmille. 50 vuotta ”firmassa” riittää perusteeksi siirtyä sivummalle .</p><p> Monessa pikkuseurassa puheenjohtaja voi hoitaa myös sihteerin ,rahastonhoitajan ja koiranohjaajan / metsästyksenjohtajan tehtäviä samaan aikaan. Edes perustehtäviin ei löydy halukkaita.</p><p> Varsinaisissa metsästystapahtumissakaan ei läheskään aina ole koko ”orkesteri” käytettävissä. Tämä vaikuttaa tehokkuuteen ja saa jahtikauden venymään esim. nuoren perheellisen henkilön kohdalla sietämättömän pitkäksi, jonka seurauksena siirrytään vähemmän sitovien harrastusten pariin. </p><p> Nyt voivotellaan hirvivahinkojen suhteen olemattomista ongelmista verrattuna siihen ,mitä nykykehityksen valossa on odotettavissa. Jos riistahallinnolle ja metsästäjille lisätään paineita vielä nykyisestään ,voi olla hankalaa saada riittävää määrää tekijöitä harrastuksen pariin. Taantuva talous laittaa myös ihmiset priorisoimaan harrastevalikoimaansa. Metsästys ei ole halvimmasta päästä. Varsinkin aloittavalle voi kynnys nousta liian korkeaksi.</p>
Turhaa vekslaamista. Lupia myönnetään nykyisin ”yli kylkien” ja niitä jää reilusti käyttämättä. Silti hirvikanta on saatu alennettua yhteisesti sovitulle tasolle. Jossakin jopa sen alle.
Gla:lle on todettava ,että tarkastetut hirvivahinkokohteet ovat varsin usein moniongelmaisia . Hirven tekoset eivät edes välttämättä ole ongemista suurin . Kaikki tuottoa alentavat tekijät määritetään kuitenkin mieliusti hirvien aiheuttamiksi. Tämä käy ilmi ,kun seuraa muitakin tiedotusvälineitä ,kun tätä palstaa.
Männyntaimia tuhoutui monta kertaa enemmän lehtipuiden varjostuksen tuloksena verrattuna hirvien tekosiin. Jos taimikko unohtuu pariksi vuosikymmeneksi ,ei ole montaa mäntyä jäljellä. Vikapääksi tapahtuneeseen todetaan kuitenkin hivi ,jos palstalta löytyy jäljet.
Noin puolessa maamme taimikoista on hoitohommat jätetty joko osin tai kokonaan tekemättä ,joten tuoton alenemaa löytyy muualtakin ,kun männiköistä. Kukaan ei ota kantaa siihen ,kuinka suuret menetykset siitä maallemme aiheutuvat. Ainakin laiminlyöntien paikkailemiseen kuluu runsaasti tukieuroja eikä niilläkään saada aina välttämättä aluetta kuntoon .
Metsästäjät ovat tehneet osansa hirvien torjunnassa. Nyt on metsänomistajien vuoro näyttää kyntensä ja puolittaa hoitorästit.
Eipä tuo uutisoitu eräkerhoilu kouluympäristössä mitään ainutlaatuista ole. Paikkakunnallamme homma on pyörinyt jo useamman vuoden. Välillä tutustutaan luontoon ja eräkulttuuriin ja omalla ajalla kerran viikossa on innokkaimmilla mahdollisuus tutustua ammunnan alkeisiin. Järjestettiinpä paikkakunnalla metsoleirikin muutama vuosi sitten.
Hirvikanta ei ole todistetusti kasvanut nuoriin kohdistetusta koulutuksesta huolimatta , vaan on laskenut valtakunnallisesti yhdessä sovitulle tasolle. Muutama potentiaalinen nuori on sitävastoin onnistuttu kouluttamaan täyttämään harrastuksesta luopuvien seniorimetsästäjien jättämää aukkoa harrastajien joukossa.