Käyttäjän suorittava porras kirjoittamat vastaukset
-
Vihdoin löytyi kannanotto(MT) myös suurpedoille tarkoitettujen haaskojen ( yli 600!!) kieltämisen puolesta. Kirjoituksesta sai kuitenkin käsityksen ,että metsästäjät olisivat haaskojen asettajia ja syypäitä petojen lisääntymiseen tämän seurauksena. Tilanne on kuitenkin juuri päinvastoin. Metsästäät eivät haaskoja käytä ,koska niiden käyttäminen pyyntitarkoituksessa on laitonta. Kutsu leivättömän pöydän ääreen on tullut varmasti ,jos metsästäjien koira on ollut lähelläkään haaskaa laillisen jahdin alkaessa.
Alleviivataan vielä ,että päättäjien on otettava välittömästi suurpetohaaskojen täyskielto asialistalle yhdessä sen kanssa ,että suurpetoja koskeva laisäädäntö saadaan paremmin vastaamaan nykyisiä tarpeita myös sosiaalisen ja taloudellisen kestävyyden suhteen. Myös aiheettomat valitukset on saatava kuriin. Asiaa tulevat varmasti vauhdittamaan häiriöt vapaaehtoisen suurriistavirka-avun toiminnassa. Intensiteetti laimenee myös sorkkaeläinten metsästyksen rintamalla ,joten päättäjien on syytä pitää kiirettä pattitilanteen purkamisen kanssa. Nyt ei voi enää seisoskella keskellä housuja tekemättä mitään eikä piiloutua toisten selän taakse hankalien päätösten tullessa vastaan.
Hukkapala on aina lisäkustannus ja aiheuttaa tarpeen pudottaa kantohintaa vastaavasti. Kun katkotaan vain niitä piituuksia ,jolla maksaja tekee tulosta , on mahdollista maksaa puista enemmän .
Välillä tuntuu siltä ,kuten Anneli jo tuolla edellä vähän arveli, että tavaralajihinnoittelua käytetään sitkeäsi edelleen ,jotta edunvalvoja tulisi työllistetyksi. Lietsomalla erimielisyyksiä pidetään vain tarvetta yllä. Ja erimielisyyksiähän syntyy , kun toiveet viritellään liian korkealle puhumattakaan siitä ,että ei vaivauduta ottamaan olosuhteista selvää .
Jätkältä kysyisin ,montako aptia olet laatinut ja montako motoa ohjelmoinut niitä apteja käyttämään. Alkuvaiheessa joutui mimittäin noitakin juttuja tekemään ennen ,kun konntoripäässä asia opittiin. Nämä keskustelut ovat nimittäin osoittaneet ,että jätkän ”aptit” on laadittu korkeintaan tupakka-askin kanteen. Siitä ,miten moton aptit toimivat ,ei jätkällä ole hajuakaan.
Mutkan aiheuttama natsa menee kuituun ,jos sen pituus ylittää kuitupölkyn minimipituuden eli 27dm. Tätä lyhempiä mittoja ei voida rekisteröidä mihinkään. Tukkiin puolestaan voidaan rekisteröidä vain pituus- ja läpimittaluokkien mukaiset pölkyt joiden katkaisussa käytetyt katkaisuikkunat ovat luokkaa +/-1cm. Poikkeavat mitat rekisteröityvät kuiduksi ,jos minimipituus ja läpimitta riittävät. Käytännössä käytössä olevasta tukkitaulukosta poikkeavia/puuttuvia mittoja ei voi missään olosuhteissa mitata tukiksi muualla ,kun jätkän mielikuvituksessa.
Valitettavasti jätkän kello on pysähtynyt metsuriaikaan eikä ole suostunut käynnistymään uudelleen moton korvattua metsurit. Voisi verrata siihen pokasahamieheen ,jolle annettiin moottorisaha käteen työtä helpottamaan. Ei pärjännyt pokasahamiehille , vaikka kuinka yritti. Syy selvisi muutaman viikon kuluttua ,kun toinen kaveri kiskaisi sahan käyntiin. Tuolloin metsuri hämmästeli ,että mikäs ääni tuo on? Jätkällä tämä käyttämättä jäänyt resurssi on moton tietotekniikka ja sen suomat mahdollisuudet.
Jätkälle on todettava ,että sieltä moton penkiltä löytyy se tukin katkontaan koulutettu ammattilainen. Koulutuksessa käydään läpi huolella mitta ja-laatuvaatimukset. Lisäksi sahakäynneillä todetaan asiat käytännössä arvioimalla vastaanotettu materiaali. Ne vajaalaadut ovat näyttävästi esillä ,joten ei jää epäselväksi ,mikä kelpaa ja mikä ei .
Laatua valvotaan sahalla niin tehokkaasti ,että motokuski saa palautteen tekemistään puista minuuteissa ,jos laatu ei ole kohdallaan. Sitten ollaankin tehostetussa tarkkailussa niin kauan ,kun asia on kunnossa. Näitä asioita on muiden osapuolien turha tulla neuvomaan. Saha on ainoa taho ,joka tietää laatuvaatimukset ja asiakkaidensa tarpeet.
Kyllähän tällä tavaralajikaupalla saadaan isäntien päät sekaisin ,jos halutaan. Esimerkiksi mhyn:n valtakirjakauppaan päätyvä laadultaan vaatimaton leimikko saattaa saada väliportaassa ”mausteita”, joilla kaupat saadaan aikaan. Ostaja voi nielaista syötin sellaisenaan ,mutta kuka ottaa vastuun silloin ,kun leimikkotiedot ovat aivan jotain muuta ,kun olosuhteet palstalla? Todellinen puuston laatu mahdollistaakin vain niukan tukkisaannon ,vaikka kaupan yhteydessä on sekä myyjä ,että ostaja viritetty odottamaan lihavampaa saalista. Kun isäntä sitten nostaa maitonsa laihasta puutilistä ,aletaankin syyttää ostajaa huonosta katkonnasta . Tämä siitä huolimatta, että arvio on ollut alunperin syvältä sieltä ,minne päivä ei paista.
Käyttämällä runkohinnoittelua pettymyksiä syntyy vähemmän ja niukemmallakin osaamisella pärjää. Tarjouskisassa pyydetään vain kaikilta ostajaehdokkailta runkohinnoiteltu tarjous ja katsotaan , minkä toimijan lukemat näyttävät parhaimmilta. Kyllä siitä hyvästä leimikosta maksetaan paras hinta oli hinnoittelutapa mikä tahaansa. Kilpailu pitää siitä huolen. Lisäämällä vaikeasti todennettavia muuttujia yhtälöön kaupankäynnin vaikeaselkoisuus vain pahenee eikä tili ole lopulta yhtään isompi.
Kun kohteen arvosta ei ole mitään tietoa, törmätään helposti liian suuriin odotuksiin ,joita ostotoimihenkilö luonnollisesti eri kikoilla voitelee saadakseen kaupat aikaan. Monesti metsänomistaja tuijottaa vain isoa yksikköhintaa. Ostaja puolestaan pyrkii maksamaan mahdollisimman vähän tavaralajista ,jota tulee paljon mutta hieman enemmän tavaralajista ,jota kertyy vain vähän. Kauppasumma saadaan kuitenkin kiinnostavaksi arvioimalla tavaralajisuhteet sopivasti pieleen.
Mitä enemmän muuttujia ,sitä enemmän asiaan perehtymätöntä myyjää on mahdollista vedättää. Runkohinnoittelussa muuttujia on vain keskitilavuus ja kokonaismäärä. Ne on huomattavasti helpompi arvioida oikein verrattuna siihen ,että sotketaan pakkaa sekoittamaan mahdollisimman monta tavaralajia ,joiden mitta-ja laatuvaatimukset poikkeavat toisistaan.
…mutta avauksessa keskustellaan harvennuspuusta . Harvennuksilla tukin merkitys on vähäinen, mutta leimikon arvoa alentava alhainen keskitilavuus on merkitykseltään suuri. Tässä tapauksessa parempi runkohinta kookkaammalle puulle tarjoaa kannustimen hoitaa metsiä paremmin eikä tilanne ainakaan huonone seuraavissakaan hakkuissa, kun perusasiat ovat kunnossa.
Keskihinta ei kerro ihan kaikkea. Eri leimikot poikkeavat usein paljonkin toisistaan. Joku saa näinollen keskihintaa enemmän tai vähemmän puistaan.
Runkohintatarjoukset vai suoraan vertailuun keskenään niin homma on siinä. Mitä puista lopulta tehdään , on jalostajan ja sen asiakkaiden välinen asia.
Onhan runkohinnoittelusta se hyöty ,että ei tarvitse saivarrella ,mitä rungosta kenties tulisi eikä tavaralajisiirtymät eri syistä aiheuta isompaa vääntöä. Kaupanteko on paljon helpompaa ,kun tarvitsee arvioida vain määrä ja puiden keskitilavuus. Eri tavaralajisuhteiden arviointiin ei useimmilla riitä edes ammattitaito.
