Käyttäjän suorittava porras kirjoittamat vastaukset
-
Visan esimerkkiin on todettava ,että läheskään kaikki tyvimutkat eivät ole hirvien aiheuttamia. Turvemailla on lähes mahdotonta löytää mutkattomia tyviä. Sama tilanne on yhdessä vaiheessa liian isoihin ja routiviin mättäisiin istutettujen mäntyjen kohdalla. Etukasvuiseksi kehittynyt lehtipuuvesakkokin on taimien surma lumisina talvina painaessaan alemman kerroksen taimet mutkalle tai poikki lumitaakan alle taipuessaan. Taimivaiheen lumitaakka on suurimpia syitä koivujenkin tyvimutkiin. Boorinpuute vaikuttaa kaikkiin puulajeihin laatua alentavasti.
Jotkut laittavat mieluusti kaikki ongelmat hirvien aiheuttamiksi. 70%:n laatupoikkeamat männikössä hirvien ”ansiosta” ovat aika vahvaa mutua.
Olen kovasti ihmetellyt , miksi yksi ja toinen taho neuvoo jättämään ylimääräistä salaattia männyntaimikoihin . Ei edes haluta tutkia ja verrata keskenään salaattiosaston ja ajoissa hoidetun tamikon selviytymistä hirvien paineessa.
Huonokuntoinen männyntaimi on aina hirvelle mieluinen johtuipa se kunnonalenema liian ahtaista kasvuoloista tai kovin karusta maaperästä. Paikan nimessä vilahtava sana rauta on myös monesti osoittautunut vihjeeksi kohonneesta hirvituhoriskistä. Noilla alueilla hirvien syönnöksiä löytyy jopa puhtaaksi peratuista taimikoista. Siellä Trico voi puolustaa paikkaansa.
Syyspuolella ja muutama vuosi liian myöhään perattu männyntaimikko saattaa kiinnostaa hirviä erityisesti. Parempi raivailla syksyisin kuusikoita ja jos syötävää halutaan välttämättä jättää taimikkoon , se on paikka , jossa kasvaa kuusta tai männikkö ,jonka latvakasvaimet ovat jo hirvien ulottumattomissa.
Kovaa tuntuu olevan kritiikki Metsästäjälehteä kohtaan ja keskustelussa olevassa tapauksessa ihan aiheesta ainakin taimikoista puhuttaessa.
Punkkihomma herättää kuitenkin vähän poikkeavia ajatuksia. Pienpedot ja jänikset eivät kelpaa tietylle tutkijalle punkkien levittäjiksi vaikka hän toteaa ,että asiaa ei ole edes tutkittu. Kannattaisi tutkia , jotta kaikki mahdollisuudet tulisi käytyä läpi mitään tutkintalinjaa pois sulkematta ennen aikojaan.
Visalle on todettava vielä kerran ,että töiden ajoitus ratkaisee taimikoiden tuhoriskeistä keskusteltaessa. Vahinkoja kärsinyt taimikko voi olla hoidettu ,mutta vasta siinä vaiheessa , kun varjostus on tenyt tehtävänsä. Mäntyä on ehtinyt jo meheväityä ja raivauksen yhteydessä kannoista leviävä houkutteleva tuoksu voi houktella nelijalkaiset paikalle herkullisen ja runsaan ravinnon perässä.
Mutta kuten kollega toisessa keskustelussa totesi ,ei aiemman hirvien talvehtimisalueen männyntaimikoissa mh-n mailla näkynyt enää merkkejä tuhoista . Ei muuten näkynyt samalla tienoolla UPM:n tiloillakaan eikä Groupin palstoilla Keuruun ja Petäjäveden alueillakaan. Niistä on parin vuosikymmenen kokemukset työn merkeissä ja kolmen vuosikymmenen lisä edelliseen metsästyksen yhteydessä. Kummasti on syntynyt ihan kelvollinen metsä niillekin palstoille ,joilla laskettiin lentokoneesta käsin yli 200 hirven talvehtiva tokka alle 1000ha:n alueelta vuosituhannen vaihteessa. Nyt samoilla tienoilla talvehtii vain muutamia kymmeniä hirviä.
Talvehtimisalueiden ongelmia on turha enää korostaa. Hirvet täytyy hävittää totaalisesti , mikäli halutaan nollata talvehtimisalueiden vahingot. Muualla vahinkojen todennäköisyys on jo tällä hetkellä tavoitteiden mukaisesti siedettävällä tasolla .
Minulle on muodostunut hieman eri käsitys männyntaimikon ja hieskoivikon yhteisistä vaiheista. Se männyntaimikko on tuhoutunut hieskoivikon alle ,kun koivuja ei ole raivattu ajallaan. Taimien latvat kuivahtavat koivikon varjossa yksi toisensa jälkeen ja muutamassa vuodessa kuihtui koko runko. Tuho muodostuu täydelliseksi. Hirvi harvoin tuhoaa taimikkoa täydellisesti. Koivuvesakko on aiheuttanut täystuhon joskus jopa kuusen kohdalla . Onhan se helpompi syyttää hirviä vahingoista ,kun tunnustaa unohtaneensa raivata jonkun palstan ajoissa. Näkemykseni saa vahvaa tukea vahinkotarkastajien raporteista ,joissa lähes poikkeuksetta todetaan ,että vahinkoalueilla kasvaa liikaa etukasvuisia lehtipuita ja hirvi on ollut ongelmista vähäisin.
Vihdoin aletaan puhua Visan kanssa samaa kieltä . Teesit yhdessä Visan elisistä kommenteista ,jotka koskivat metsänuudistamisen alkuvaiheita, ovat yhteneviä omien näkemyksieni kanssa, jotka perustuvat uusimpiin hoitosuosituksiin. Hienosäätöä on enää toimenpiteiden ajoituksen kanssa.
Tuo kuulosti hyvältä ,että eilen kului niukasti energiaa varhaisperkausta tehtäessä. Se on yksi merkki siitä ,että ollaan ajoissa liikkeellä. Toinen mielenkiintoinen huomio on ,että Visakin tunnustaa hirvistä olevan hyötyä kuusentaimikoiden hoitamisessa. Ko asian olen todennut jo vuosikymmeniä sitten. Sietääkin pohtia olisiko järkevää pitää sitä hirville mieleistä ravintotesurssia vain kuusikoissa ja pitää mäniköt vapaana ko materiaalista sen ohella ,että lisätään männyn osuutta tulevilla uudistusaloilla.
…..
Palataan vielä näihin keppimetsiin ja niiden merkitykseen.
Kannattaako tavoitella lyhytaikaisia hyötyjä kasvattamalla vartavasten energiapuuta? Metsään joudutaan avaamaan tuottoa syövät ajourat ennen aikojaan ,kun joudutaan pelastamaan liian tiheässä kasvavia latvustaan menettäviä puita. Toimenpiteen tuloksena käsiteltyyn metsään jää harvoin riittävästi elinkelpoisia puita , joka on myös pois siitä tuotosta ,jota metsästä tavoitellaan.
Viimeaikoina on kummasteltu metsien kasvun hiipumista. Ettei vain edellä mainitulla asialla olisi tekemistä puuston kasvun vähenemisen syynä. Metsänhoidon laiminlyönnit alkavat kostautua. Samaan aikaan tietyt piirit ovat vetäneet kasvun hiipumisesta omat johtopäätöksensä ja ovat väkevästi rajoittamassa hakkuita hiilensidonnan turvaamiseksi. Sietääkin miettiä ,onko viisasta tukea myöhemmin kasvutappioita aiheuttavia toimenpiteitä ,mitä tavoitteellinen energiapuun kasvattaminen taimikoissa valitettavasti on . Puuston kasvu tulisikin pyrkiä turvaamaan tehokkaasti alusta alkaen ,että vältytään myöhemmiltä hakkuurajoituksilta . Metsien hyvä kasvu takaa sen,että hakkuisiin ei tarvitse puuttua ilmastollisilla verukkeilla.
Sekin on syytä pitää mielessä ,että paksummasta puusta saadaan energiaa paremmala hyötysuhteella ja on myös olemassa muitakin vaihtoehtoja , jos energiapuu ei käy kaupaksi tai joltakin muulta toimijalta saa tuotteesta paremman hinnan. Markkinakelvoton keppimetsä on vaihtoehdoista kehnoin.
Tarkentava kysymys. Ovatko kyseessä riitävän ajoissa toteutetut työmaat eli varhaisperkaus silloin ,kun risut eivä vielä yltä silmänkorkeudelle ja th tehtynä niin varhain kun mahdollista seuraavana toimenpiteenä?
Rästikohteeksi lipsahtaneilla työmailla voi palaa bensaa enemmänkin ,kun kymmenen litraa ja keskimääräiset kohteet( puolet) tahtovat olla juuri niitä.
Sikarille on todettava ,että tänä päivänä motokuskeista on kova pula ja taitaa aiheeseen valmistavan koulun käyneistä suurin osa vaihtaa alaa. Risukot kypsyttävät aika nopeasti miettimään muita tulonlähteitä. Kun huonosti tuottavasta työstä ei ole mahdollisuutta maksaa edes kunnon palkkaa, kypsyy alalta irtaantumispäätös varsin nopeasti.
Täytyy myönttä lukihäiriö raivaukseen kulutetun polttoainemäärän kohdalla. Visa raivaa hehtaarin 100%:sti ja vieras vähemmän. Riistatiheiköistä ei kuitenkaan kerry kymmenen prosentin säästöä. Yli 9 litraa keskiarvona hehtaaria kohti on kuitenkin paljon. Litraa/hehtaari Visa alunperin kulutuksen ilmaisi. Lisukkeista ei ollut siinä vaiheessa mainintaa.
En suinkaan ole kehottanut kieltäytymään tuesta ,mikäli edellytykset täyttyvät. Tavoite näillä tarinoilla on ainoastaan vähentää hoitorästejä tulevaisuudessa . Työ alkaa varhaisperkauksesta ja th:sta. Kun ne työvaiheet tehdään ajallaan , ei tarvitse polttaa satoja litroja bensaa eikä jännittää myöhemmin ,kenelle saisi puunsa myytyä. Kooltaan keskimääräisellä tilalla työ ei muodostu ylivoimaiseksi. Sitten saattaa syntyä haasteita ,jos taimikko on energiapuukiimassa tai muusta syystä jäänyt hoitamatta eikä se parin hehtaarin palstan puille löydy ostajaa. Ei auta muu ,kun ottaa raivuri käteen siinä vaihessa ja kaadella ylimääräiset kepit kumoon ,jotta saadaan ostaja kiinnostumaan tuotteesta. Se tietää hikisiä päiviä ja isoa bensalaskua. Motokuskeja koneineen on siihen tarkoitukseen niukasti tarjolla jo nyt . Tulevaisuudessa vielä paljon vähemmän.
Niin…houkutus on suuri jättä se palsta hoitamatta , kun laiminlyönnistä maksetaan ja saadan hoidattaa homma ilmaiseksi toisilla. Tuet pois ja annetaan ajan hoitaa. Systeemi tervehtyy markkinavoimien avulla eikä lyhytnäköisillä kikkailuilla.
Muistutan vielä , että puusto on jo pahasti pilalla siinä vaiheessa , kun giljotiinin käyttäminen kannattaa tekijälleen.
Ei pidä antaa tilapäisten markkinahäiriöiden sotkea ajatusta kokonaistaloudellisesta metsänhoidosta. Puukaupan pitää kannattaa ilman tukiakin.
Kerrataan vielä sekin ,että erikoiskoneita vaativia toimenpiteitä varten maamme metsätilojen koko on liian pieni. Tämän takia suurin osa potentiaalisista pienpuukohteista jää ränsistymään. Vain riittävän kertymän tuottavien palstojen materiaali saattaa käydä kaupaksi. Alle sadan motin kertymällä ja alle kolmen hehtaarin kuvioilla on lottovoitto saada kaupat aikaan ja se muutamien mielimä giljotiini paikalle.
Palstalla pienpuunkorjuuta mainostavat henkilöt ,joilla pinta-aloja on reilusti keskivertoa enemmän ja tilalla huojuu täkynä runsaasti ostajia kiinnostavaa tukkimetsää.
