Käyttäjän suorittava porras kirjoittamat vastaukset
-
Vielä kerran niistä keppimetsistä.
Tässä edellä kehuskeltiin ,kuinka on saatu kaupat suurialaisesta keppimetsästä ,mutta ei oteta kantaa ,kuinka käy niiden alle 3ha:n leimikoiden. Ne jäävät käytännössä myyjän näppeihin ,kun niitä ei kannata käydä korjaamassa erikseen. Ne odottavat seuraavaa harvennushakkuuta ,jos sattuvat olemaan riittävän houkuttelevia vielä silloinkaan. Ovat kuitenkin suurella varmuudella jo huonossa kunnossa vuosien riukuuntumisen tuloksena .
Täällä myös todettiin ,että raivaajia ei jatkossa löydy. Vielä vähemmän löytyy niitä mieleisiä motoja kuljettajineen. Osaajapula koettelee sitä puolta vieläkin rankemmin. Vauhti huonompaan suuntaan kiihtyy ,jos tarjolla ei ole kannattavia kohteita . Keppimetsien tunkeminen väkisin markkinoille kalahtaa äkkiä omaan nilkkaan.
Raivaajat on katseltava metsänomistajien joukosta , muuten perii hukka. Työ ei ole ylivoimaista , kun sen toteuttaa ajoissa.
PS. Ruuhkavuosien kiireistäkin oli mainintaa. Tunnen tasan tarkkaan sen tilanteen neljän aktiivisen lapsen isänä. Seuraan samaa rumbaa jo myös lastenlasten vanhempien kohdalla. Johonkin väliin ne metsänhoitohommat vaan on sijoitettava ,jos on aikeissa hyödyntää joskus omaa metsäänsä. On sinisilmäistä odottaa ,että joku muu ne askareet joskus tekisi.
Viikko sitten yksi havainto ja paikkakunnan keskiarvo 2,3/ metsästyspäivä . Tänään nähtiin tuplavasaporukka. Tyylikkäästi vei emä vasansa passimiehen ohi. Vasat kuin liimattuna emon kupeeseen. Ei mitään mahdollisuutta yrittää . Passituskin vähän harvanlainen ,kun kuudella miehellä pitäisi pärjätä. Vähän on miehiä ,mutta niin on hirviäkin ainakin meidän alueilla.
Olen tyytyväinen siihen ,että taimikoista pidetään nykyisin parempaa huolta ja työvaiheet ovat siirtyneet aiemmaksi. Kirjoittelin aikanaan kemeratuen ehtojen ulottamisesta varhaisperkauksiin. Se toteutui ja pian biologisesti huonompaan saumaan tarjottu energiapuutuki päätyy historiaan vääristämästä käytäntöjä.
Myös se ,että kollegat saavat työskennellä paremmassa toimintaympäristössä ennakkoraivausten yleistymisen myötä , tuntuu hyvältä. Pari sanaa on senkin asian puolesta kirjoitettu. Tärkeintä kuitenkin on ,että isäntä saa parempaa palvelua ,kun olosuhteet ovat kunnossa.
Tämä hirviasia on vain sivujuonne ,mutta on opettanut sen ,kuinka vähän jotkut asiasta tietävät eivätkä halua ymmärtää selviä asioita. Normaali ihminen ymmärtää kerralla , joillekin tarvitsee toistaa asiat moneen kertaan.
Raivaajia varmasti löytyy ,jos urakan ei anneta kehittyä ylivoimaiseksi. Nuoreen metsään ei giljotiineja tarvia ,jos th:t tehdään riittävän varhain. Hento toimistohenkilökin pystyy raivaustöihin ,kunhan ei laske risukkoa itseään pidemmäksi. Potentiaalia on olemassa. Puuttuu vain ymmärrystä ,että itsekin voi homman toteuttaa.
Täytyy huudella vähän sivusta noista ristiriitaisuuksista. Visa väittää hoitaneensa raivauksensa oikeaan aikaan. Hänelle se on ollut se hetki , kun kemeraehdot täyttyvät. Se näkyy suoraan polttoaineen kulutuksessa. Biologisesti oikea-aikaiset raivaukset olisi tehty puolta pienemmällä kulutuksella hehtaaria kohti. Visalla 9,2 litraa/ha ja otos edustava yli 150 hehtaaria kolmen vuoden kuluessa. Ison urakan on tehnyt ,joten hatunnosto siitä!
Toinen ristiriita esiintyy siinä ,että hänen maillaan on käytetty myös giljotiinia. Se viimeistään on merkki siitä ,että th:t ovat jääneet joillakin kohteilla puolitiehen. Kunnolla tehdyn taimikonhoidon jälkeen ei puunkorjuussa tarvita giljotiineja. Joku on mennyt pahasti pieleen ,jos giljotiini on tarpeen.
Ei ole pelkoa ,että hirvikanta laskisi juurikaan nykyisestään. Jossakin kokeillusta minimitasosta 2/1000 on minimiä nostettu 2,5:een/ 1000 ,kun on todettu liian alhaisen alarajan aiheuttavan ongelmia. Ei kannata herätellä turhia toiveita kannan alentamisesta nykyisestään. Gla:n kova vääntö aiheesta kymmenen vuotta sitten johti vain siihen , että hirvikanta eli omaa elämäänsä ja kasvoi tasaisesti viisi vuotta ja lisäharmiksi valkohännät ”täyttivät maat ja mannut”kyseisellä ajanjaksolla . Onkin kysyttävä ,että mitenkä meni niinkuin omasta mielestä? Jos vaatii mahdottomia on valmistauduttava pettymyksiin.
Yhdyn Ranen viimeiseen kommenttiin edellisellä sivulla siinä suhteessa ,että en missää nimessä toivo 20 vuoden takaisia hirvimääriä takaisin. Siltä ajaltahan nuo epämiellyttävät kokemukset metsänomistajienkin kohdalla enimmäkseen ovat.
Vihjaukseen siihen suuntaan ,että kaikki myönnetyt luvat olisi tällä metsästyskaudella käytettävä, suhtaudun vähän kriittisemmin. Noin 20% luvista on pankkilupia ja tarkoitettu vain sinne ,missä on tarve leikata kantaa. Kaikissa tilanteissa on pidettävä huoli siitä,että pyyntilupaehdot täytyyvät ja riittävä määrä hirviä jää jatkamaan sukua.(=keskimäärin uros , naaras ja vasa tuhatta hehtaaria kohti) . Jos mennään yli tavoitteiden ,on monilla edessä välivuosi metsästyksestä tulevalla kaudella ja siitä välivuodesta muodostuu useiden kohdalla pysyvä olotila. Sitten katsellaan viisi vuotta ja ollaan samoissa asetelmissa ,kun vuosituhannen vaihteessa. Hirviä on joka paikka täynnä , mutta metsästäjiä ei ole enää riittävästi korjaamassa tilannetta.
Hirvivahingoista kestusteltaessa olen ihmetellyt ,miksi yleisesti pyritään jättämään hirville mieleistä syötävää juuri taimikoihin. Vahingot keskittyvät kuienkin pääosin sinne ,missä ravintoa on runsaasti. Vähemmän näkyy tutkimustuloksia toisesta vaihtoehdosta ,jossa kasvatettavasta taimikosta on poistettu ajoissa kaikki tarpeeton . Jälkimmäisen vaihtoehdon kohdalla olen nähnyt huomattavasti enemmän onnistumisia ,kun niiden kohdalla jossa ”korvaavaa” materiaalia on jätetty taimikon sekaan. Käytännössä näin on saatu aikaan vain moniongelmainen kohde ,jossa sekä hirvi ,että ylimääräinen vesakko aiheuttavat vahinkoa varsinaiselle taimikolle.
Hyvä ,kun Ranka-Antti on onnistunut saamaan puunsa kaupaksi. Konevaihtoehto oli ,kuten arvelinkin , ihan normaalikokoinen metsäkone. Onnea oli mukana siinä suhteessa ,että energiapuulla on poikkeuksellisen kova kysyntä ja tuet vielä käytössä ja pinta-alaa ja kertymää tarpeeksi.
Jatkoa ajatellen on kuitenkin varauduttava siihen ,että vastaava mahdollisuus ei toistu ja että puut on saatava kasvamaan taimivaiheesta eteenpäin ilman tukia. Siinä suhteessa suunta on hyvä , että tuki suunnataan th-vaiheeseen eikä tukia sotketa tulevaisuudessa puukauppoihin vääristämään käytäntöjä ja hämärtämään varsinaisia tavoitteita . Hoidon puutteessa pilalle mennyt nuori metsä hoituu pienimmillä kustannuksilla markkinakelpoiseksi jatkamalla odottelua entiseen malliin. Luonto hoitaa asian ilmaiseksi ja tuet säästyvät vaiheeseen ,jossa niistä on eniten hyötyä puuston kehitykselle.
Visalta hyvä täsmennys ,että oli kyseessä talvilaidunalue. Aikaan ,jona ko metsä uudistettiin ,hirvikanta oli vähintään- kaksin ,jos ei kolminkertainenkin tämän päivän tilanteeseen verrattuna ja talvilaitumien eläinmäärät olivat vieläkin runsaammat. Metsänhoidon käytännötkin poikkesivat nykyisestä. Taimikoihin mentiin raivailemaan vähintään kaksi vuotta nykyistä myöhemmin. Taimikon kehitys oli hidastunut jo tuosta viiveestä johtuen optimaaliseen tilanteeseen verrattuna ja alttius hirvituhoille kesti kasvun hidastumisesta johtuen pari kolme vuotta nykyistä kauemmin.
Voikin todeta ,että nykyisillä hirvitiheyksillä vahingot pysyvä jo siedettävinä ja entistä suuremmilla alueilla niitä ei esiinny lainkaan. Tähän saumaan tehtynä oikea-aikaiset hoitotoimet minimoivat vahinkoriskin. Talvilaidunalueilla riski säilyy ,mutta siellä siitä ei koskaan päästä eroon ellei kaikkia hirviä tapeta.
Kumpi on lopulta tärkeämpää , lämpö vai hyvä fiilis? Ammatteja on turvetuotannonkin piirissä ja niitä on lyöty vasaralla päähän. Nyt heitteille jääneet turvekentät työntävät vain kuravettä vesistöihin ja osa turpeesta haihtuu pilaamaan ilmaa hyödyttämättä ketään. Puuttuva energia korvataan uusiutumattomilla. Soiden ennallistamiseen tarkoitettuja varojakin leikataan.
Valtakunnassa kaikki hyvin!
