Käyttäjän suorittava porras kirjoittamat vastaukset
-
Aika monta taimikkoa näkee ,kun pyörilee keskimäärin 3500 kilometriä vuodessa eri paikkakuntien metsäteitä ja maastopolkuja. Näkee vähän kauemmaskin ,kun jalkamies. Moton ikkunasta ja työmatkoilla olen seuraillut taimikoita 35 vuoden ajan keskimäärin yli 200 päivää vuodessa. Hirvimetsälläkään taimikoista ei pääse eroon. Jahdessa koiran kanssa ja ilman olen käynyt yli 50 vuotta. Raivauskokemustakin on enemmän , kun monella metsätilallisella.
Hirvikanta alkaa olla jo yhtä alhaalla ,kun aloittaessani jahtihommat vuonna 1972. Silloin pyydettiin yhtä hirveä viimeisiin lupapäiviin asti täysrauhoituksen jälkeen .
Ei oikein osu askel lankulle niillä ,jotka vielä väittävät hirvivahinkoja kohtuuttomiksi. Sama tilanne oli kymmenen vuotta sitten ,kun hirvittävä vuosikymmenen kestänyt teurastustalkoo oli ohi ja täällä keskusteltiin hirvivahingoista siihen sävyyn ,että mitään ei olisi tehty. Suurinta vahinkoa aiheutettiin hokemalla ,että mäntyä ei voi istuttaa. Toivottavasti nyt ei sorruta samaan syntiin.
Jos syksy jatkuu kuluneen viikonlopun tahtiin, on harrastuksen lopettaminen todella helppoa. Meni ”kylmäharjoitteluksi” tuulen tuivertaessa ja vesi- ja räntäsateen pieksäen vuorotellen naamaa. Hirvet olivat haihtuneet tietymättömiin. Neljä koiraa yritti sinnikkäästi niitä jostakin taikoa ,mutta tuloksetta.
Ainut ”haukku” ,joka toteutui ,tuli ulko-oven raosta ikään kuin varovasti kokeileen pestessäni ulkona kurakylpyjä saanutta autoani ja jatkui hetken ”seisontahaukkuna” ulko-ovella pyrkiessäni kosteissa tamineissa ja savulle haisevana peremmälle. ”Siirtyvää seisontahaukkua” kuuntelin purkaessani kamppeita päältäni ja sulloessani savulla parfymoituja vaatekertoja pesukoneeseen.
No …sitten saunaa lämmittämään ( se oli kylmä ,vaimo ei) ja saunomaan , siellä tuli viimein lämmin itsellekin ja ”komentajan” viha viileni sappi sammui.
Palataampa vielä vähän tilastoihin. Tämän viikonlopun saalis puhdas nolla ja paikkakunnallakin 12 seuran yhteissaalis on 1,5 pyyntilupaa pienempi ,kun oma seurani kaatoi yhden vuorokauden aikana 20 vuotta sitten. Näitä taustoja vasten hirvivahingoista vaahtoaminen on jokseenkin turhaa. Maailman olisi pitänyt loppua ja metsät tuhoutua jo vuosituhannen vahteessa. Ei tapahtunut kuitenkaan edes silloisilla hirvimäärillä.
”Nyt en pysy kärryillä. Hoitosuunnitelma on tuottanut tulosta, kanta on metsästäjien määrittelemän tavoitteen mukainen. Silti metsästäjien parissa on kauhea parku, että hirvet on vähissä ja porukka laittaa pyssyt naulaan.”
Pientä tarkennusta…
Parjattu kannan hoitosuunnitelma on osoittanut toimivuutensa keinona saada hirvikanta hallintaan ja päästä yhteisesti sovittuihin tavoitteisiin. Pyyntilupiakin on ollut ylenmäärin tarjolla ko tarkoitukseen . On vain paikallisten seurojen kyvystä tai halusta kiinni mille tasolle hirvien määrä asettuu.
Nyt , kun yhteisesti sovittuihin tavoitteisiin on päästy , se taso ei olekaan kaikille metsästäjille riittänyt ,vaan he ovat äänestämässä jaloillaan siirtymällä muiden harrastusten pariin ja lopettamassa epämielekääksi kokemansa harrastuksen ,jossa saa vain raitista ilmaa ja vaatteet märäksi ilman isompaa vastiketta. On helppo lopettaa ,kun ei ole nähnyt elävää hirveä pitkään aikaan jahdin yhteydessä.
Vetäjäpulan vaivatessa yleisestikin yhteisiä harrastuksia ei metsästyspuolella jatkossa löydy vetäjiä harvenevan porukan joukosta. Jo nyt on monissa seuroissa tilanne ,että kaikki vastuut ja tehtävät ovat yhden ihmisen harteilla. Kun hän katsoo harrastuksen liian työlääksi ja päättää lopettaa ,voi toiminnan jatkaminen käydä hankalaksi. Hirvityhjiöt täyttyvät varmasti ,mutta vetäjiä hirviporukoihin on jatkossa hankala löytää.
Eipä ne taimet Finsilvan puolellakaan nojaile toisiinsa. On tilaa luontaisillekin taimille ,jos niitä sattuu siunaantumaan. Jostakin syystä hirvivahingotkin ovat olemattomia. Hyvin kasvava taimi ei maistu nelijalkaisille.
Taimikon lähtötiheyden ollessa alle 2000/ha selvitään kahdella harvennuksella . Kertymääkin syntyy keskimääräistä enemmän eikä tarvitse missään vaiheessa pelätä latvuksen liiallista supistumista . Pelivaraa korjuun toteuttamisessakin on reilusti.
Olisi saatava yksityisellä puolellakin kurssi muuttumaan ,jottaa päästään eroon tilanteesta ,jossa harvennukselle on mentävä ennen aikojaan epäkelpojen toimintatapojen seurauksena.
Oletkohan samaa mieltä viiden vuoden kuluttua?
Mutta asiaan… Miksi revitellään otsikoilla , kun asia on kunnossa?Poikkeamia esiintyy vain muutamalla hirvitalousalueella ja niistäkin murheet korostuvat yhdellä pienimmistä ,V-S kahdella ,jossa hirvikannan kehityskäyrä on sojottanut tasaisesti koilliseen viimeiset viisi vuotta kritiikistä huolimatta . ..tai sen ansiosta. Muualla Suomessa käyrä on osoittanut tiukasti kaakkoon.
Otsikon artikkelista löytyi huomionarvoisempaakin sisältöä. Mäntyä kannustettiin istuttamaan sille sopivalle maaperälle nykyistä enemmän ja tunnustettiin repäisevästä otsikosta huolimatta ,että taimikkotuhot ovat vähentyneet.
Vahinkoluvut tulevat kaunistumaan vielä tästäkin ,kun runsaamman hirvikannan vuodet alkavat pudota tilastoista pois . Hirvikannan hoitosuunnitelma ja sen toteuttaminen ovat tuottaneet tulosta jo lyhyessä ajassa siellä ,missä sitä on noudatettu.
Minäkin komppaan esittämällä vähenemisen syyksi liiallista metsästystä ja myös vahvalla karhukannalla voi olla oma vaikutuksensa asiaan.
Yksi asia hirvihavaintojen kertymisessä on jäänyt askartuttamaan. Onko naarasosuus sittenkin arvioitu liian suureksi?Valikoivan jahdin yhteydessä uros on marginaalinen jahdattava. Jahti kohdistuu enemmän naaraisiin ja vasoihin. Luonnollisesti naarashavaintoja kertyy tämän myötä runsaammin ,kun vasajahdissakin kirjataan naarashavainto ja koira ohjataan useimmin jäljille ,joiden päästä löytyy vasa.
Meillä tämä tarkoittaa ,että ainoan pyyntilupaehtojen mukaisen sonnin jälkeen on pyrittävä saalistamaan yksi naaras ja kuusi vasaa. Tässä ei tarvitse olla ihmeellinen ennustaja , kun käy ilmi ,että naarashavaintoja kertyy varmasti enemmän ,kun mitä uroksia nähdään ja samoja naaraita nähdään moneenkin kertaan. Tällä kohtaa olisi havaintojen tilastoinnin suhteen mietinnän paikka.
Metsästäjät ovat jo miettineet ja vähentäneet naaraisiin suunnattua metsästyspainetta. Vasojen väheneminen on merkki myös naarasten pienestä määrästä. Pyyntilupien käyttöasteen putoaminen alle 70%n pitäisi laittaa jo hälyytyskellot soimaan. Käyttämättömät luvat kohdistuisivat pääsääntöisesti vain vasoihin.
Tarkennan Gla:lle , että kyseessä ovat tiet 18 ja 23. Hirvikolareita siis nolla tällä alueilla.
Olen kolunnut tällä viikolla eri puolilla paikkakuntaa metsäautoteillä etsimässä hirven jälkiä fillaria apuna käyttäen. Kahdesta paikkaa olen jäljet löytänyt. Toisessa yhdet ja toisessa kahdet ja kilometrejä on kertynyt runsaat sata sateiden pehmittämillä teillä. Jäljet näkyvät varmasti tuoreessa hiekassa. Muina vuosina jälkiä on löytynyt etsimättäkin. Nyt ei .
