Käyttäjän suorittava porras kirjoittamat vastaukset
-
Noinkohan nuo luvut vuodelta 2019 pitävät oikeasti paikkansa tänä päivänä ,kun olivat vailla todellisuuspohjaa jo silloin. Sehän tarkoittaisi ,että yksi hirvi onnistuisi tuhoamaan vuodessa täydellisesti 2 hehtaaria männyntaimikkoa. Joku suhteellisuudentaju santään pitää löytyä. Pääravinto on kuitenkin aivan muuta ,kun taimien latvoja. Iso osa lehtipuuvesakkoa ,joka joutaakin hävittää taimikoista havupuun taimia varjostamasta. Yksi etukasvuiseksi ehtinyt lehtipuu vaurioittaa tai tuhoaa ajan kuluessa pahimmillaan neljä istutettua havupuuta ympäriltään.
Kesäisin heinät ja vesikasvit ovat hirven pääasiallinen ravinto. Talvella hirvi viihtyy mieluusti harvennushakkuutyömailla ,kun kaadettujen puiden latvusmassaa on mukavasti tarjolla. Välillä tietysti poikkeaa sinne hoitamattomaan taimitiheikköön mutustelemaan varjossa mehevöityneitä männyn oksia. Nopeammin kasvaneiden lehtipuun alkujen latvuksia se ei enää ylety syömään.
….Mutta kahden hehtaarin täystuho taimikkoon yhden hirven aiheuttamana vuodessa on kyllä satua. Hirvien talvehtiva kanta 77000 yksilöä ja väitetyt tuhot ,joissa palsta ajautuisi metsätalouskäytön ulkopuolelle tuhojen seurauksena 150000 ha/ vuosi! Kannattaisi keskittyä enemmän oleellisempaan eli pitämään taimikot kunnossa ,kun hoitamattomuus aiheuttaa jopa 40%n tulonmenetykset puuston kiertoajan kuluessa. Elinvoimaisena pidetyissä taimikoissa tuhojakin esiintyy vähemmän. Puutteita tekemättömistä töistä johtuen on kuitenkin puolella uudistusaloista.
Yli 2000 rungon hehtaaritiheyksillä ei synny sääolosuhteita kestävää metsää. Jos välttämättä haluaa ongelmia , voi kokeilla. 1500-1800 rungon tiheyksistä harvennettaessa eivät sääolot ole enää kovin suuri ongelma. Eipä näkynyt tuulikaatoja tänäänkään niillä kuvioilla ,joilla on vältetty ylitiheyttä th:sta alkaen. Tiheän alkukasvatuksen palstat olivat kokeneet kovia. Tämä 50 kilometrin maastopyörälenkillä todettuna.
Jep, mutta vahinkotilasto koostuu isolta osin ajalta ennen vuotta 2018 ,jolloin hirvikanta lähti jyrkkään laskuun. Tieto hirvien nykyisestä määrästä on ajan tasalla,mutta vahingot perustuvat ko ajankohdan jälkeen(-18) arvioon, jos mittapuuna käytetään valtakunnan metsien inventointien tuloksia.
PS. Paikkakunnallamme ei ole tänä vuonna tähän mennessä tapahtunut kahden valtatien vaikutuksesta huolimatta yhtään hirvikolaria ja pienempiä sorkkaeläimiä on jäänyt auton alle ” kourallinen”. Saalistietoja kauriista ei ole ja valkohäntiä on päätynyt pataan tähän mennessä pari aikuista ja yksi vasa/80 pyyntilupaa. Hirvieläimet eivä ole enää ongelma ainakaan täällä. Ainut haaste on saada nykyisetkin pyyntiluvat käytettyä alhaisen kiinnostuksen vuoksi. Revittely hirvien haitallisuudesta ei ainakaan tällä korkeudella ole enää ajankohtaista.
Optimointiin kuuluu tehdä homma ajoissa. Hyöty tällöin suurin ja työkustannukset pienet. Työmäärä kaksinkertaistuu myöhästyessään nopeimmillaan jo viidessä vuodessa ja aiheuttaa jatkuvan raivauskierteen. Kaksi oikein ajoitettua raivausta tamikon kehityksen alkuvaiheessa voi poistaa myöhemmän tarpeen raivaamiseen tyystin.
Tarjoilen tätä vaihtoehtoa siksi , että lähivuosina hirvikannanhoitajia ei ole enää tarpeeseen nähden riittävästi joka paikassa. Ukkoutumisen ohella pudottaa osallistujien joukkoa myös riittämätön saalisvarmuus. Hirvikantaa harventavat silloin vain pedot ,jos nekään.
Tuholaskelma on varsin teoreettinen. Olisiko kaikelle tarjolla olevalle puulle markkinoita? Tähän mennessä puu on riittänyt reilusti kaikkiin tarpeisiin ja hakkuusäästöjäkin on kertynyt.
Kuten jo aiemminkin on todettu , hirvivahingot kohdistuvat taimikoihin , joissa on liikaa etukasvuisia lehtipuita. Sen taimikon tuhot olisi voitu monesti torjua pelkästään pitämällä vesakon latvuskorkeus kasvatettavien havupuun taimien alapuolella. Tämähän edellyttää vain oikea-aikaisia raivauksia , jotka toteutuessaan nopeuttavat vuosilla taimien kehitystä ja edistävät valossa muodostuvien haitta-aineiden muodostumista. Raivauksen jälkeinen vesakon syntyminen tarjoaa puolestaan hirville sopivalla korkeudella olevaa ravintoa ilman tarvetta hakea sitä katkomalla riukuuntumisen alussa olevia lehtipuita.
Taimikon kasvunopeudella on myös vaikutusta mahdollisiin vahinkoihin. Ei ole aivan samantekevää , jos taimi on alttiina tuhoille hoitamattomalla palstalla useita vuosia hoidettua taimikkoa kauemmin hitaamman kehityksensä vuoksi. Onkohan pelkkä sattuma ,jos vahnkoja joudutaan tarkastamaan juuri vähemmälle hoidolle jääneillä kohteilla ? Se vain on jäänyt saaduista tuloksista vähemmälle huomiolle ,että tarkastaja on vahinkojen toteamisen ohella joutunut toteamaan ,että taimikossa on liikaa etukasvuisia lehtipuita. Puuttuu lisäksi arvio ,mikä suoranainen vaikutus tällä on ollut tulevan puuston laatuun suhteessa hirven aiheuttamaan laadun alenemiseen. Ettei vain sitäkin olisi laskettu hirvien ”ansioksi”.
Vielä isompi hintalappu on ollut ainakin tähän asti sillä ,että istutetut taimet ovat nuutuneet vesakon alle. Esimerkiksi yksi etukasvuinen koivu neljän normaalitiheyteen istutetun männyntaimen keskellä aiheuttaa ennenpitkää teknisiä vikoja kaikkiin ja pahimmillaan kuihduttaa ne kokonaan. Jos koivuvesaa on tiheämmässä tuho on lähes varma ja ensiharvennuksessa korjataan vain koivukuitua.
Hirvi harvemmin tuhoaa taimikoita tässä mittakaavassa. Muutama taimi kuvion reunamilta niin heti tulee joillekin paha mieli.
Joko Visa on lukenut MT:n jutun th:sta? Allekirjoitatko ,vai oletko eri mieltä?
Tiedän tasan tarkkaan , millaista ojanvarsien raivaus on ja olen jopa ihan julkisesti ihmetellyt ,miksi ojanvarsien parasta kasvupohjaa pidetään huonosti tuottavana antamalla aluskasvuksen rehottaa valloillaan viemässä ravinteita myyntiin tarkoitetuilta puilta. Helpointa ne ojanvarretkin on hoitaa vesakon ollessa pientä. Samalla vähenee hirvien piilopaikat. Eivät jumiudu pitkäksi aikaa samaan paikkaan ,kun suojaa ja ravintoa on vähemmän.
Polttoainekuluissa se yhdeksän litraa hehtaaria kohden vähän yli 160 hehtaarin alalta oli keskiarvo. Pahimmissa paikoissa kulutus on pitänyt olla 15 litraa hehtaaria kohden ,jos oikea-aikaisessa taimikon varhaisperkauksessa kuluu 3 litraa hehtaarille. Kylvömännikön oikea-aikaisessa raivauksessakaan ei valtavia määriä polttoainetta kulu, ei ainakaan sillä 50 ha:n kylvömänniköllä joka tehtiin viime vuosisadan lopussa päästy läheskään Visan esittämiin keskiarvoihin hehtaarikulutuksen kohdalla. Visan polttoainemäärillä olisi tullut raivattua alaa 300 hehtaaria .
Jessen kommenttiin
Kyseessä oli yhden palstalaisen keskikulutus hehtaaria kohti kolmelta vuodelta . Saman joka väitti ,metsäsä olevan ja olleen hyvässä kunnossa. Se toki on todettava ,että tällä hetkellä todennäköisesti jo on , mutta ei ihan kaikilta osin vielä neljä vuotts sitten.
Täytyy vähän mainostaa MT:n tämänpäiväistä artikkelia taimikonhoidon kannattavuudesta. Siinä on perusteltu asiat tutkimuksen perusteella kutakuinkin niin , kun minä olen esittänyt ne perstuntumalta yli 10 vuotta. Vastalauseita on riittänyt , vaikka th:n edut ovat päivänselvät.
Olen muuten itse tehnyt saman myönteisen huomion tutkijoiden kanssa taimikoiden kunnon suhteen viime vuosilta. Entistä useampi ja lähes kaikki uudet taimikot on hoidettu ajoissa. Hoitorästit vähenevät oikeasta päästä ja niitä syntyy entistä vähemmän.
Juuri noin. Ja mitä ilmeisimmin sitä nuorta metsää ei tarvitse enää isommin – toki jos tarve on- kunnostaa , kun taimikot raivataan riittävän ajoissa. Myöhästymisen seurausten korjailu on hankalampaa ja kalliimpaa. Jos palstalla alkaa kulua 9 litraa bensaa hehtaarilla ,ollaan vuosia liian myöhässä ja raivauskierre vahvassa vauhdissa. Kolme litraa/ kerta on merkki oikeasta ajoituksesta.
