Käyttäjän suorittava porras kirjoittamat vastaukset
-
?
… ja mitenkä käy kertymän enskan yhteydessä ,jos ennen sitä on jo ronkittu urat auki ja normaalitilanteessa puolet enskan sadosta kertyy ajourilta. Ei ihme ,jos loppulos näyttää harvalta.
Ei siis mitään järkeä kayttää isompaa konevoimaa metsässä ennen ensiharvennusta. Jos jää hoidot tekemättä on vain maltettava odottaa sitä ensiharvennusta ja koetettava käyttää raivaussahaa sitä ennen. Mitä aiemmin ,sitä parempi.
Pitäisi pikkuhijaa alkaa valjeta Venäjän luonnonsuojelulla manipulomille ”hyödyllisille idoooteillekin” , mistä turpeenpolton todistelu ympäristölle haitelliseksi ilmiöksi on lopulta peräisin. Ko väitteillä on saatu aikaan laajentuva riippuvuus venäläisestä energiasta ,jonka tuottamisessa ei keinoja kaihdeta. Jopa puuta on yritetty vääntää haitalliseksi polttoaineeksi. Kivihiili ja maakaasu ovat ditävastoin saaneet synninpäästön.
Eletään mielenkiintoisia aikoja ,kun venäjä alkaa tosissaan sabotoida energiasektoria. Tulee taatusti ikävä turvetta , joka parasta aikaa valuu hylätyiltä turvekentiltä tuottamattomana vesistöihin ja haihtuu kaasuina ilmaan.
Nyt on vasta reikä kaasuputkessa ,mutta mitä tapahtuu , kun velitoveri alkaa sabotoida sähkö- ja tiedonsiirtoverkkoja. Voi olla kylmä talvi edessä .
Kuinkahan monta liian voimakasta enskaa on tehty pelkästään sen vuoksi ,että olisi saatu kemera-ehdot täyttymään? Järeillä kohteilla valtapuita reilusti pois ja hoikemmilla rukuja pinoon määrätavoitteen saavuttamiseksi. Kun lopputulos ei ole kestänyt tarkastelua , on vikapääksi ilmoitettu ahne hankkeen toteuttaja .
Pelkästään biologisin perustein toimimalla tulisi paljon vähemmän murheita hakkuiden voimakkuuden suhteen ja saavutettaisiin paras mahdollinen tuotto koko kasvukierron aikana.
Toki ,jos mo on ajautunut likviditeettikapeikkoon , on otettava metsästä kaikki ,mitä irti saadaan ja voidaan muuttaa rahaksi. Nykytilanteessa on olemassa suuri vaara ,että edellä mainittu vaihtoehto yleistyy. Lamassa ei lueta lakeja.
Valkohäntien kohdalla näyttää kannan verotus käätyvän urosvoittoiseksi ja samaan suuntaan menee hirvienkin metsästys ,kun naaraita säästetään vasatuoton parantamiseksi. Näin se tuolla metsäpäässä tuntuu menevän ,vaikka riistahallinto seisoisi päällään naarsverotuksen puolesta.
Mielenkiintoinen uutinen borrelioosista osui MT:n palstalta silmiini. Pienet sorkkaeläimet ovat saaneet taudin levittäjänä synninpäästön. Eivät voi kantaa eikä levittää viimeisimpien tutkimusten mukaa bakteeria. Suurimmat syntiset olivat ( kuten olen joskus esittänytkin) supikoirat ,jänikset ja rusakot. Niissä viihtyy punkin ohella myös borrelioosia aiheuttava bakteeri. Pienien sorkkaeläinten tehometsästystä voi perustella ainoastaan taloudellisilla syillä. Terveydelliset putosivat tarkempien tutkimusten perusteella pois vaakakupista. Supi-ja rusakkojahteihin olisi sitävastoin lisättävä resursseja , jos terveysriskejä halutaan vähentää.
Mahtaako olla järjestelmän vika ,jos patisteluista huolimatta pyyntilupia jää vuosittain käyttämättä yli 20%? Järjestealmä on tehnyt kovasti töitä sen eteen ,että hirvikanta on saatu puolitettua nykyiselle tasolle. Olisi ollut värkeissä varaa isompaankin pudotukseen ,mutta metsästäjät ovat tahollaan alkaneet jo rajoittaa metsästystä omatoimisesti omiin havaintoihinsa perustuen. On todettu ,että talvikantana yksi uros ,yksi naaras ja yksi vasa ovat keskimäärin sopiva määrä tuhannella hehtaarilla. Ne eivät syö ketään vararikkoon.
Ravintoresurssit toki mahdollistavat kannan nopeankin kasvun ,jos ote alkaa herpaantua. Pyyntilupia on edelleen käytössä reilusti tarpeeseen nähden ,kuten oli silloinkin kun hirvikanta lähti edellisen kerran kasvuun runsas 10 vuotta sitten. Lupien kyttöaste oli silloinkin pitkään 80%:n tuntumassa, vaikka niitä oli vähemmän tarjolla. Käyttämällä tarjolla olevat luvat ,kanta ei olisi kovin paljoa kasvanut.
Ruuhkasuomen hirvieläintilanne on oma lukunsa. Siellä toiminnan kaupallisuus on muovannut tavoitteita eri suuntaan. Jos on kysyntää ,on lisättävä tarjontaa. Niukoilla riistavaroilla ei bisnekset etene.
Vaikka kuinka Gla:ta harmittaa ,ravintovarojen lisääntyminen on vaikuttanut hirvkannan kehitykseen aina Vuoksen synnystä lähtien ,jolloin hirvikanta räjähti ensimmäisen kerran pioneerpuiden vallattua aiemmin veden peitossa olleet maa-alueet ja alkaessa tuottaa runsaasti hirville sopivaa ravintoa. Sitten tilanne tasoittui ja ihminen onnistui hävittämään hirvet lähes sukupuuttoon vähän myöhemmin.
Sukupuuton partaalla oltiin vielä viime vuosisadan alussakin ,jolloin ”herrat” rauhoittivat hirvet joksikin aikaa taatakseen itselleen myöhemmin paremmat pyyntimahdollisuudet.
Kaava toistui 1960-luvun lopulla , jolloin hirvi jälleen rauhoitettiin. Oli siis luonnollista ,että hirvikantaa pyrittiin vahingosta viisastuneena kasvattamaan. Sattui vain käymään niin ,että yksi muuttuva tekijä, ravinto, lisääntyi samaan aikaan metsienkäytön tehostumisen ja aukkohakkuiden seurauksena. Hirvikannan seuranta ei valitettavasti kehittynyt samaa tahtia.
1990-luvun puolivälissä todettiin hirvikannan huvenneen uudelleen huolestuttavasti ja pyyntiä hillittiin rajusti. Kanta luonnollisesti lähti kasvuun ,mutta jälkeenpäin todettuna arvioitua nopeammin. Jälleen ravinto oli yllättävän muuttuvan tekijän roolissa. Veroleimikoista muodostuneet normaalia laajemmat uudistualueet tuottivat ravintoa ylenmäärin. Myös laman seurauksia paikkailtiin avohakkuin.
Sitten oltiinkin jo eri vuosisadalla ja korvia myöden kusessa. Taas oli seuranta pettänyt ja kanta tuplaantunut muutamassa vuodessa. Riistaviranomaiset saivat pitää monta saarnaa saadakseen metsästäjät uskomaan ,kuinka paljon hirviä siihen aikaan metsissä vaelteli ja anomaan sen perusteella riittävästi pyyntilupia.
Kymmenessä vuodessa hirvikanta saatiin puolitettua ,mutta se lähti taas hanakasti nosuun hirville edullisien elinolosuhteiden seurauksena ja tavoitti lakipisteensä vuoden 2017 tietämissä. Nyt seuranta ja toimenpiteet olivat jo paremmin ajan tasalla ja hirvikanta saatiin viidessä vuodessa riistaviranomaisten kannustamana tasolle , jolla se oli viimeksi 1970-luvulla.
Se pysytäänkö seuraavaan kannannousuun vastaamaan onkin jo eri asia. Ravinto ei osoita ehtymisen merkkejä. Metsästäjämäärien kehitys on sitävastoin selkeästi mollivoittoinen ainakin ruuhkasuomen ulkopuolella. Tätä taustaa vasten apu hirvihaittojen torjuntaan löytyy varmimmin oman tekemisen kautta supistamalla taimikoiden ravintoresurssit mahdollisimman alas taimikoiden ollessa kasvun alkuvaiheessa. Ratkaisu ei ole huono taimikon kehtystäkään ajatellen. Alkaa hoitaa hyvin kehittyneenä jo itseään pitämällä vesakon kehityksen kurissa hyvän etumatkan turvin.
Olen todennut ,että runsastuneet ravintovarat ovat pääasiallinen syy hirvien lisääntymiseen. Luonnollisesti hirvet viihtyvät siellä ,missä ravintoa on runsaasti ja lisääntyvät niin ,että ei tahdo kokeneetkaan pysyä mukana tilanteessa.
Ei ole vika ,jos metsästää kohtuullisesti tarpeisiinsa nähden. Enkä syyllistä metsänomistajaakaan hirvikannan paisumisesta. Olosuhteet vain ovat muuttuneet hirvieläimiä suosiviksi. Metsänomistaja on kuitenkin ainoa , joka voi vaikuttaa hirville sopivan ravinnon määrään maillaan. Kellään muulla ei ole oikeutta tehdä sitä hänen puolestaan.
Minä metsästän jatkossa vain omiin tarpeisiini – jos yleensä metsästän ja lopetan sitten ,kun katson sen tarpeelliseksi. Eränkäynti ei saa olla tappamista hiki päässä. Muut arvot ovat tärkeämpiä. Positiivisimpia elämyksiä nykyisin anttaa kohdata arvokas luonnonelävä ampumatta laukaustakaan. Toivottelen sille hiljaa mielessäni hyvää matkaa ja pitkää ikää ja nautin näkemästäni täysin siemauksin.
Esimerkkinä vastuunkannosta on tutun seuran saama valtakunnallinen huomionosoitus, kunniakirja riistatiedon keräämisestä . Sen perusteena on vähintään 65 samalle riistakolmiolle suunnattua laskentakertaa.
Koeluontoisesti kolmiolaskenta on toteutettu seuran alueella ensimmäisen kerran vuonna 1987 ja virallisesti laskennat aloitettiin vuonna 1988.
Kolme keskeistä ensimmäiseen laskentaan osallistunutta henkilöä muistelevat nyt tapahtumia hyvissä hengen ja ruumiin voimissa osallistuen edelleen laskentatalkooseen. Kahdella heistä on laaja kosketuspinta valtakunnantason toimintaankin . Heidän kohdallaan voi todeta ,että metsästys pitää sisällään huomattavasi enemmän muita elementtejä ,kun pelkkää tappamista. Puhutaan eränkäynnistä ja sopuisasta rinnakkaiselosta luonnon kanssa kantamalla vastuu tekemisistä ja kantamalla huolta tulevasta . Tätähän se metsästys parhaimmillaan on.
