Käyttäjän suorittava porras kirjoittamat vastaukset
-
Makaroville on todettava ulkomaalaisille maksettavan palkan ”erinomaisuudesta”, että eivät marjaturistit olisi yömyöhään asti töissä ,jos palkka olisi hyvä. Kun matkaan on otettu velkaa, ja paluumatkaan ei ole vielä lentolippurahoja hankittuna, on painettava hullun lailla hommia pienellä korvauksella . Passikin on monessa tapauksessa ollut jumissa työnantajan tallessa ,joten touhua on mahdoton lopettaa tai hankkia itselleen parempia tienestejä toiselta työnantajalta. Pakkotyötä niinsanotussa sivistysvaltiossa. Hävettää kunniallisten suomalaisten puolesta . Jos palkkaus olisi kunnossa , tekijöitä löytyy Suomestakin.
Ei se metsän hankkiminen välttämättä edes riitä siihen ,että pääsisi seuraan. Se voi olla myös este ja osoittaa vain liikaa innostusta metsästystä kohtaan.
Tieto omapäisistä ja yli-innokkaista seuraan mielivistä liikkuu yllättävän liukkaasti. Asia varmentuu asianomaisen tarjotessa alueensa vuokrasopimuksen irtisanomista ,jos ovet seuraan eivät aukene. Yleensä tästä seuraa yksi tyhjä ruutu metsästysalueen karttaan . Epäkelvon jäsenen ottaminen seuraan on kuitenkin isompi ongelma. Tällainen pilaa helposti koko seuran maineen.
Joitakin ”tyhjiä ruutuja” on oman seuranikin alueille vuosien saatossa syntynyt ,mutta niiden syntymisen perusteena on ollut puhtaasti omistajansa toiminnallaan hankkima kielteinen julkisuus . Etelämmässä vauraammilla alueilla tämän kielteisen julkisuuden voi monesti hyvittää tuomalla seuraan tarpeeksi ison tukun rahaa. Meillä maine ei parane rahan voimalla . Riittää ,kun on elänyt nuhteetonta elämää. Maan omistaminen on sivuseikka.
Näinhän se menee . Minkä paremmat puitteet ,sitä korkeampi kynnys päästä sisään. Rahakkaiden maksavien jäsenten avulla on helppo pitää laadukasta palvelua yllä. Korkeat maksut puolestaan pitävät jäsenmäärän ”sopivana” ja samalla turvataan riittävä saalisvarmuus tilanteessa kun tilanteessa . Seurauksiin on paha puuttua ,kun joukon ytimen muodostavat usein henkilöt ,jotka omistavat pääosan metsästysmaista.
Gla:n kommentin loppu(9:58) on ihan asiaa. Vaikea ottaa porukkaan henkilöitä ,joilla on vain intoa ,mutta ymmärrys puuttuu. Juuri näitä tapauksia seulomaan on olemassa koeaika ennen hyväksymistä seuraan. Sinä aikana voidaan todeta harrastajan kelpoisuus.
Koeaika on viimevuosina toiminut myös toiseen suuntaan . Into on lopahtanut ,kun saalis on jäänyt puuttumaan ja kokelas on siirtynyt enemmän mieluisia elämyksiä tuottavien harrastusten pariin.
Etelän ruuhkaseutujen seuroihin liittymisen pidäkkeeksi koituu monesti markkinaehtoisesti muodostettu liittymismaksu. Kun seuraan mielivälle kerrotaan ,että liittymismaksu on kymppitonni ja seuraan hyväksymisen edellytyksenä on kolmen vuoden koeaika , pitää olla rutkasti mielenkiintoa rahavarojen ohella , että lähtee moiseen rumbaan mukaan. Sitten uhotaan ABC:llä , että seuroihin ei oteta uusia jäseniä. Toki otetaan , mutta vain maksavia jäseniä.
Maaseudulla pääsee seuraan huomattavasti kevyemmin perustein ja lähes ilmaiseksi ,mutta tästä huolimatta seuroista poistuu enemmän väkeä ,kun tulee tilalle. Silloin oli reilusti tulijoita ,kun riistakannat olivat runsaammat. Tänä päivänä saalisvarmuuden pudottua harrastus on menettänyt kiinnostavuutensa. Raitista ilmaa saa vähemmälläkin vaivalla.
Yhtenä nyrkkisääntönä voi myös pitää ,että puiden/ taimien välistä pitää mahtua kulkemaan kädet levällään . Sitä lähemmäs toisiaan on runkoja turha jättää. Tämä koskee taimikoita ja nuoria metsiä ennen enskaa. Nuukuus/ alkuvaiheen liika tiheys kostautuu harvennuksen jälkeen luonnontuhoille alttiin metsän muodossa.
Juuri oikean yksilön löytäminen on sitävastoin hyvin haastavaa. Minullakin oli vuosi sitten omalla kohdallani poikkeuksellisen paljon havaintoja numeroiden valossa. Samat pari urosmullia kirmailivat edessäni viikonlopusta toiseen ihan loistavilla etäisyyksillä ampumisen suhteen. Aikuiset oli ammuttu ja vain vasakiintiötä oli jäljellä. Sai rauhassa ihailla hirviä käsiään sotkematta.
Muistan metsästyshistoriani alkuvuosilta tapauksen , jossa naapuriporukan metsästäjä ampui hirven ,jolla oli kahdeksan jalkaa. Iltahämärissä kaatui kaksi vasaa yhdellä paukulla.
Säännöt olivat kireät tuohon aikaan ja naapuriseura jotui pitämään välivuoden hirvenmetsästyksestä tapahtuneen seurauksena. Kammarilla joutui käymään sekä ampuja ,että vouti. Siitä ei ole muistikuvaa ,tuliko reissulta vielä sakotkin. Valtiolle meni ainakin toinen vasoista.
Viime kauden saldo näytti ,että vasoja oli kaadettu yksi enemmän ,kun aikuisia eli edellisen laskentakaavan perusteella puolet suunnitellusta määrästä vasoja jäi kaatamatta. Verotus on ollut vuosia karvan verran naarasvoittoinen, joten ollaan aikalailla balanssissa. Se vain on pidettävä mielessä ,että on parempi lopettaa metsästys suosiolla siihen ,kun aikuiskiintiö on täysi eikä vasoja ala löytymään. Se vähempiarvoinen aikuinenkin kannattaa jättää ampumatta kahden vasan korvaajana.
On olemassa rhy:n laatima hirvikannan koon ja rakenteen perusteella laadittu verotussuunnitelma alueellisen metsästyksen pohjaksi . Verotussuunnitelman tavoitteet jyvitetään kullekin paikkakunnan seuralle erikseen. Karkeasti ottaen puolet paikkakuntamme luvista(80) on kohdistettava aikuisiin hirviin ,joista yli puolet pitää olla naaraita. Käytännössä jokaiselle seuralle(12) annetaan mahdollisuus ampua vain yksi uros ja muutamalle kaksi. Vasoihin on käytettävissä 40 pyyntilupaa lupaehtojen mukaisesti (puolet pyyntilupien kokonaismäärästä),mikä tarkoitta 80 yksilöä. Tavoiteltava kokonaissaalismäärä on tältä pohjalta yhteensä 120 yksilöä.
Jos kaatoprosentti jää 80:een ja aikuisten pyyntiluvat käytetään kaikki , jää käyttämättä 16 pyyntilupaa ja vasoiksi muutettuna henkiin jää 32 vasaa suunniteltua enemmän ja vain 88 yksilöä 120:stä mahdollisesta kaadetaan. Kaatoprosentiksi muodostuukin 73 jos , käytetään pyyntilupaehtojen suosituksien mukaista saaliin kokonaismäärää.
Oman seurani kiintiö on yksi uros , yksi naaras ja 6 vasaa. Sitä mukaa ,kun aikuiset hirvet on kaadettu , ammutaan vain vasoja olipa vierellä kuinka iso ja komea aikuinen hirvi hyväänsä. Toki joillakin seuroilla on ollut paha tapa poiketa suosituksista ja käyttää kahteen vasaan tarkoitettu pyyntilupa vasojen puuttuessa uroshirveen. Nyt se tie on käyty loppuun ja riistakeskus on uhannut sanktioilla, jos suosituksia ei noudateta.
Edellä mainitut suhteet ovat käytössä lähialueillamme. Muualla ne voivat poiketa ja kaatosuositukset olla painotuksiltaan erilaisia. Tärkeää on kuitenkin noudattaa ehtoja mahdollisimman tarkasti ,jotta hirvikannan rakenne ei vinoutuisi ja sen seurauksena jouduttaisiin turvautumaan vielä yksityiskohtaisempaan ohjeistukseen ja sanktioimaan tehdyt poikkeamat. Enää ei onnistu käytäntö laidasta nurin , mikä oli vallalla silloin , kun räjähtänyttä hirvikantaa alettiin leikkaamaan yli 20 vuotta sitten. Nyt jokainen laukaus on mietittävä tarkkaan.
