Käyttäjän suorittava porras kirjoittamat vastaukset
-
Ne kokopuutkin katkotaan noin viiden metrin mittaan. Jotkut poimivat latvaosta nippuun ja tekevät toisen tyviosista. Minä keräsin useita runkoja kokonaisina yhdeksi nipuksi ja pusersin satsin keskeltä poikki ja toin latvusnipun samaan kasaan . Ei niitä rasseja kokonaisina kuljeteta millään vehkeellä. Toisinaan latvusnippu jätettiin metsään. Siitä ei paljon kuutiot lisäänny.
Sahamiehen kannattaa katkaista latva siltä kohdalta ,missä karsiminen ei ole enää mielekästä. Tuskin mennään alle 5 sentin läpimittaan.
Berzalla on asetukset kohdallaan henkisesti ja fyysisesti . Noilla eväillä onnistuu kaikki ja pitkiä pinoja syntyy. Järki näyttäytyy siinäkin ,että ei ole sotkeutunut kokopuukorjuuseen.
Noista mönkkäreistä sen verran , aika moni miespuolinen ,jota on alkanut aikuisella iällä lapsettaa, on saanut hankintaluvan ”hallitukselta” esittämällä laitteen tulevan metsäkäyttöön. Metsässä sillä kyllä pörrätään ,mutta työsaavutukset eivät välttämättä ole hääppösiä. Varsinaiset raivauksetkin jäävät usein tekemättä.
Itselläni on ollut vähille rahoille parempaakin käyttöä. Pintaremonttia sisällä, uutta maalia talon ulkoseiniin ja aurikopanelit katolle ovat maksaneet kukin erikseen yhden mönkkärin hinnan. Sahalla saa metsiä kuntoon ihan eri malliin verrattuna siihen ,että tusailisi lisäksi mönkkärin kanssa. Näin varsinkin silloin ,kun ollaan jo eläkeiässä .
Olen Visan kanssa samaa (7:45)koulukuntaa. Ilmaa on tullut pilattua isompien koneiden avulla jo ihan riittävästi. Moottorisaha ja raivuri löytyvät varastosta ,kun tarvis vaatii…niin ja työnnettävä ruohonleikkuri. Kaikilla näillä saa riittävän liikuntasuoritteen aikaiseksi ,kun huristelee tankillisen tyhjäksi yhtäsoittoa. Vuoden polttopuut pystystä klapeiksi vaatii jo useampia tankillisia ja ”kirvesmiehen” töitä vielä lisäksi .
Berza on saanut ihan mallikkaan suorituksen aikaiseksi ,mutta ihan aloittelija ei välttämättä moiseen kykene. Innolla voidaan toki hankkia ”vimpan päälle” vehkeet kovalla rahalla ,mutta suurimmalle osalle ne jäävät pelkiksi koristeiksi ,kun virta loppuu ukosta ennen ,kun urakka pääsee edes kunnolla alkuun.
Mönkkäri on osaavissa käsissä kelpo työkalu ,mutta aivan liian monen kohdalla se on päättänyt elämän. Samaan lopputulokseen on valitettavasti vienyt päältä ajettava ruohonleikkurikin. Riskit kannattaa siis ottaa huomioon ,kun kalustoa suunnittelee ja jättää sellaiset hankinnat tekemättä ,joiden käytössä on runsaasti vaaratekijöitä. Mönkkäri osaamattomissa käsissä metsätöissä on leikkimistä omalla terveydellä.
Terveytensä voi vaarantaa myös puiden käsittelyssä. Jalan lipsahtaminen tai huolimattomasti tehty nostoyritys voi johtaa pitkään sairaslomaan ja työhankkeen hyytymiseen siihen paikkaan. Omakohtaista kokemustakin löytyy. Kumartuminen nostamaan raivaussahaa suorin jaloin johti pitkäaikaiseen piinaan välilevynpullistuman muodossa. Vei aluksi vain miehen polvilleen ,mutta vaiva paheni muutamassa päivässä sietämättömäksi. Parannuttuani siitä olen ollut varovaisempi ja kiinnittänyt huomiota oikeaoppisiin työasentoihin ja menetelmiin. Istumatyötä tekevien on oltava erityisen huolellinen fyysisissä töissä. Omalla kohdalla varovaisuus on palkittu. Selkä ei ole mennyt pahemmaksi ,vaikka yli 30 vuotta sitten sattunut edellä mainittu tapaturma ei luvannut hyvää jatkossa…..ja miten se selkä parantui? Ei petissä ,vaan säännöllisen riipunnan ja sopivasti rasittavan fyysisen työn ja liikunnan avulla.
Olen kokemuksesta sitä mieltä ,että se kunto nousee ,kun ei innostu alussa liikaa ja muistaa harjoitella säännöllisesti. Nykyisin pyöräillessäni mäet ovat paljon ”loivempia” verrattuna aikaan neljä vuotta/ 13 000 km sitten jolloin aloin liikkua aktiivisemmin. Ikää siinä vaiheessa 65 vuotta . Ennen täytyi pitää taukoa ,kun oli saanut halottua kottikärryllisen pilkkeitä. Nyt tauko on vasta neljän kärryllisen jälkeen. Sahankin kanssa puhti riittää helposti koko päiväksi.
Malttia kuitenkin alkuvaiheessa tarvitaan ,että pumppu kestää ja paikat pysyvät ehjänä. Monta hyvää juttua on pilattu tavoittelemalla paljon ja liian nopeasti. Eläkeläisen elimistö ei kuitenkaan ole kolmekymppisen .
Aluksi kannattaa kerätä satsi kotitarvepuita samaan malliin ,kun allekirjoittanut lukijoiden kuvissa . Niitä halottaessa selviää ,mitä on jatkossa järkevää ottaa talteen.
….ei muuten maatiaistraktorikaan ole hääppönen kokopuun ajossa. Vitosen ranka alkaa olla maksimi silakkapuntareiden käsiteltäväksi. Minulle vastaavaa yhdistelmää käyttävä sanoi ,että tee mieluiten nelosen pölkkyjä ,kun kunnostelin nuorta metsää omaan käyttööni ja sain häneltä kuljetuspalvelun.
Jos vehkeet on hankittuna niin ei kun menoksi ja puut sellaiseen paikkaan ,että ne saa rekalla varmasti haettua milloin tahaansa. Jos kalustoa ei ole ennestään , kannattaa tyytyä pelkkään sahaan ja puiden kaatamiseen ja ajattaa puut ulkopuolisella. Raivaussaha on liian heiveröinen laite ,kun kaadetaan kunnon puita ,joita varmasti tulee vastaan urakan edetessä. Ihan pienet risut/onkivavat kannattaa jättää suosiolla kaadettuna niille sijoilleen.
Makarov ei ole kokemuksineen yksin. Heinettyneitä harveikkoja on syntynyt jk-ajatusten siivittämänä muuallakin . Työelämän yhteydessä näin monta vastaavaa tapausta ja itsekin uudistelin aikanaan heinävaltaisia ja harsittuja kuusikoita. Niistä saamieni kokemusten perusteella en ole mitenkään otollista maaperää jk-opeille.
Toki kynsille tuli jaksottaisen menetelmän kohdalla itsellenikin kerran ,kun uudistusala istutettiin syksyllä. Äestys ei myöskään tukenut niissä olosuhteissa uudistamisen onnistumista. Lähes kaikki taimet kuolivat hehtaarin alalta.
Korjaustoimenpiteenä tilasin kaivurin paikalle mätästämään ja parantamaan vesitaloutta. Taimet mättäisiin ja jo muutamassa vuodessa tuore taimikko ajoi kehityksessä vereisen palstan äestettyyn maahan istutetun vanhemman taimikon ohi.
Oppi onnettomuudessa oli ,että maanmuokkaustapa on valittava olosuhteiden mukaan. Tuohon aikaan mätästys teki vasta tuloaan , mutta teki kerralla vaikutuksen menetelämänä hyvän tuloksen takia. Syysistutuksista luovuin samassa yhteydessä. Tuolloin elettiin vielä 1980-lukua.
Perusasiat eivät ole muuttuneet tuosta ajasta miksikään. Jk on edelleen epävarma tapa harjoittaa metsätaloutta. Harrastukseksi sopii mikä tahaansa menetelmä. Jaksottaisen riskejä voidaan vähentää muokkaamalla uudistusala olosuhteeisiin sopivalla menetelmällä ja istuttamalla alue pikaisesti heti keväällä .
Suojuspuuhakkuut eivät todellakaan ole rinnastettavissa jk-hakkuisiin. Edellä mainitussa on vahvat viitteet metsän taimettumisesta. Silti onnistumisen todennäköisyys on alle 60%. Jk:ssa ollaan pelkän uskon varassa ja onnistumisen todennäköisyys on paljon pienempi.
Perko syyttelee toisia siitä ,että arvokasvua ei hyödynnetä , mutta luottaa itse enemmän 40v/1 metrin mittaisiin taimiin ,joista odottelee kasvavan tukkipuita. Vanhuus ja taudit vain ehtivät iskeä niihin jo paljon ennen kirvestä. Eli se siitä arvokasvusta .
