Käyttäjän suorittava porras kirjoittamat vastaukset
-
Eipä monikaan innovaatio ole kehittynyt nollasarjaa pidemmälle. Komein kuperkeikka taisi tulla hirvittävän kalliin Valmetin kehittämän ja innosuomi- palkinnon saaneen energiamonsterin kohdalla . Tuli käräjäreissu ,kun asiakkaalle oli luvattu liikoja ja katsoivat järjevimmäksi jättää ”lupaavan” innovaation rakentelut sikseen. Sama kohtalo lienee kitkijälaitteilla ja suurimmalla osalla joidenkin kaipaamista giljotiineista ,joita suurella rahalla buukattiin energiapuun keruuseen ,mutta käytäntö osoitti varsin pian systeemin kipupisteet eikä niiden kehittely suuressa mitassa vastannut tarkoitustaan. Kehitysrahaa tuli ovista ja ikkunoista ,kun projekti liittyi vähänkin bioenergiaan. Kaikkia kehitelmiä ei kuitenkaan saatu rakennettua toimivaksi laitteeksi.
Kun menee sinne raivuulle vähän etuajassa ,ei tarvitse hötkyillä harvennusten kanssa eikä pelata lottoa ,saako puunsa kaupaksi ja palstalle mieleisensä koneketjun ja tekijän.
Lukijoiden kuvissa neulasiaan vaihtava raivattu nuori männikkö toimikoon esimerkkinä. Saa rauhassa järeytyä ja korjuuaikaa on mahdollista hieman venyttääkin. Jos olisi kasvanut hoitamattomana , korjuulla olisi jo kiire ja puusto jo osittain pilalla.
Ranka-Antin kysymykseen vastaisin ,että koneita kannattaa käyttää vasta ensiharvennuksissa ,joiden puusto on kooltaan poistuvien runkojen osalta lähemmäs 100-litraista. Kuvion koko on myös rajoittava tekijä. Voi olla vaikeaa saada kaupaksi erilliskaupalla alle 3ha:n ensiharvennuksiakin alhaisen kertymän vuoksi. Järeämmän kakkosharvennuksen tai aukon kylkiäisenä voi kelvata pienempikin kuvio edellyttäen ,että puut voidaan korjata saman korjuuketjun tekemänä yhdellä käynnillä. Mainittakoon ,että ostotoimihenkilö saa esimieheltään ”henkilökohtaisen viestin” , jos enskan puusto osoittautuu alle 50-litraiseksi.
Kertomiini tavoitteisiin on mahdollista päästä varsin helposti noudattamalla tuoreimpia metsänhoidon suosituksia ja tekemällä asiat mieluummin vähän etuajassa ,kun vuodenkaan liian myöhään. Jälkimmäisessä tapauksessa työkustannus on ehtinyt kasvaa jo 10% edellisestä vuodesta ja kasvaa samassa suhteessa työn viivästyessä enemmän.
Energiapuukaupan markkinoinnilla metsänhoidollisena toimenpiteenä johdetaan ihmisiä valitettavasti harhaan ja katteettomiin odotuksiin. Operaatiosta saattaa puuston huonon kunnon vuoksi tulla saattohoitoa ,jonka tuloksena päädytään suoraan päätehakkuutiheyksiin ja monissa tapauksissa pienirunkoisten vitikoiden kaupaksisaaminen on mahdotonta.
….ja valitettavasti ylitiheänä kasvanut nuori metsä on jo pahasti pilalla siinä vaiheessa kun rungot ovat riittävän isoja ja korjuu on tekijälleen kannattavaa.
Niin…kyllä niitä lahonneita e-puukasoja/ nökkösiä tuli työmatkoilla vastaan vuosien varrella tämän tästä ja liitereiden takana käytön puutteessa ruostuvia giljotiineja yhtälailla. Huippu oli tosiaan se 10 vuotta sitten tekemäni viimeinen energialeimikko ,jonka rekkalastillinen polttoon tarkoitettua materiaalia lojui edelleen tien varressa . Ei tarvitse vaivautua sille kasalle.
Hirvi ei käsittääkseni liity teemaan millään muotoa.
Tuo viimeinen Annelin lause 21.52 on asian ydin ,josta on väännetty jo toista vuosikymmentä. Moto on hirvittävän kallis raivaussaha riippumatta siitä ,mitä puomin päässä roikkuu. Energiapuun huono maine tekijöiden silmissä johtuu juuri tuosta tahallisesta väärinymmärryksestä , että kaikki puulle tuoksuva kelpaa energiaksi.
Sitä oikeaa rankapuuta kaivattiin kovasti tehtäväksi jo siihen aikaan ,kun energiabuumi alkoi. Sitä löytyi yllättävän huonosti ja jos löytyikin ,kohteet olivat pienialaisia ja hajallaan pitkin maakuntaa. Siihen sitten joku keksi luvata hätäpäissään työmaiden saamiseksi ,että raivaamattomat risukotkin kelpaavat. Siinä mentiin ojasta allikkoon. Työtä oli vähän enemmän ,mutta samaan aikaan se oli huonosti tuottavaa. Pää saatiin kuitenkin auki järjen vastaiselle toiminnalle ,jota ruokittiin kemeran avulla ja koneenvalmistajien mainostaessa samaan aikaan keksintöjään uskomattomilla suorituksilla. Kun homma ei sitten luonntunutkaan mainoslauseiden mukaisella tavalla ,vika oli kuskissa, vaikka koko systeemi oli arvioitu väärin . Pahinta tässä oli se ,että moni metsänomistaja jätti taimikkonsa hoitamatta virheellisten odotusten perusteella. Tästä Ranka Anttikin on saanut osakseen maistiaiset . Toivotaan ,että innokas ostaja energiapuulle löytyy . Jos ei ,on luvassa käsitöitä .
Se lienee totta ,että joku on erehtynyt hankkimaan giljotiinivehkeet ja tekee niillä toivottomia urakoita ,kun niillä rimpuloilla ei muuta pysty tekemään. Niitä ei saa myytyä ostohinnalla takaisin ,kun realiteetit valkenevat.
Yhteen aikaan yhtiöt pakottivat yrittäjät hankkimaan energiakamppeita imagosyistä ,mutta kun huomattiin ,että kilpi ei noilla laitteilla killottunutkaan ,vaan toiminta aiheutti enemmän mainehaittaa, suurin into painostaa yrittäjiä virheinvestointeihin laantui.
Erikoiskoneet ovat jäämässä harvinaisuuksiksi siitäkin syystä ,että Suomen pirstaleinen metsätilojen rakenne estäää erikoiskoneiden taloudellisen käytön . Kuviot ovat liian pieniä. Kaikki pikkutilan hakkuut on tarvittaessa voitava tehdä yhdellä käynnillä yhden koneketjun voimin ,joten giljotiini istuu tähän kuvioon todella huonosti. Siksi ei pidä luoda ihmisille katteettomia odotuksia. Raivausten laiminlyöntejä ei giljotiinilla paikata.
Nythän keskustellaankin jo itse aiheesta. Energiapuukin on oltava järeämpää ja isommasta puusta tehtävän materiaalin latvaläpimittaakin voi tarvittaessa ohentaa. Valmiiksi pieniläpimittaisen risun keräily ei kannata edelleenkään eikä sitä tahdo saada kaupaksi millään. Jos saataisiin, kolmasosaa energiapuun korjuuseen suunnattua tukea tuskin jäisi käyttämättä. Tukkikin on energialaitoksille nykytilanteessa paljon edullisempaa käyttöpaikalla verrattuna taimikoista kerättyihin risuihin. Nykyisten tarpeiden tyydytyämiseen pieniläpimittaisten metsien puilla eivät myöskään riitä miehet eikä kalusto.
Perko unohtaa aktiivisesti yhden perusasian. Ilman sitä ”tamppaamista” ei maassamme kasvaisi nykyistä määrää puuta eikä sillä vähälläkään olisi markkina-arvoa ,kun ei olisi puuta hyödyntävää teollisuutta. Puunkäytön vaihtoehtona olisi vain polttaminen ja sahailu kotitarpeiksi.
Mistä muuten mahtaa johtua ,että ”tampaajat” ovat tyytyväisiä työnsä tulokseen?Ainoa joka ei ole tyytyväinen ,on Perko, joka ei tamppaa. Kyllähän se varmasti viiksettää ,kun saa puistaan huonomman hinnan ja senkin vain ”tamppaajien” siivellä. Ilman tampaajia Perkon puut päätyisivät polttopuiksi ,mikäli niiden tekeminen sattuisi onnistumaan. Lautojen sahailu olisi jo ylivoimainen rasti. Korkolaskut voisi siinä vaiheessa unohtaa .
Rästit kannattaa toki laittaa kuntoon ,mutta myös samalla tulee pitää huolta siitä ,että uusia rästejä ei synny. Kaikki puulle tuoksuva ei tänäkään päivänä kelpaa ,vaikka myyntihalut olisivat kuinka korkealla.
Kylmä tosiasia on ,että energia otetaan sieltä ,mistä halvimmalla saadaan. Energiarisut eivät ole sieltä halvimmasta päästä ,kun kustannuksia tarkastellaan käyttöpaikalla . Käyttöarvokin häviää järeämmälle tavaralle. Tuontijätteen polttaminen tyrmää monen risukon kunnostuksen energiapuuvaihtoehdon avulla.
Eihän se hirvi raivaustyömaalla mikään ihme ole . Sopivalle syöntihollille kaadetun risukon tuoksu houkuttelee kuin hunaja mehiläisiä. Muualla laidunnuspaine luonnollisesti laskee. Parempi ,että ne hirvet syövät niitä raivattuja varpuja. Tietysti on riski ,että männytkin kelpaavat, jos lehtipuut ovat varjostaneet niitä liian kauan. Oikealla raivauksen ajoittamisella on mahdollista välttää suuremmat vahingot .
