Käyttäjän suorittava porras kirjoittamat vastaukset
-
Annelin kommenttiin:
Kartalla tilanne voi näyttää tuolta , mutta vaikutukset ulottuvat idässä alemmas. Niiltä alueilta kertyy petohavaintoja niukasti ,kun ihmiset ovat pettyneet päättäjiin ja petopolitiikkaan eivätkä kirjaa enää turhautuneina tekemiään havaintoja. Koirien käyttö on käynyt ko alueilla lähes mahdottomaksi petojen takia ,joten jahti-into hiipuu samaan tahtiin . Hirvet sitävastoin lisääntyvät lisääntymistään. Kun lupamääriin vaikuttaa vielä luonnonpoistuma (sisältäen petovaran) , on kanta jo tästä syystä perustasoltaan korkeampi.
Paikoin ollaankin jo tilanteessa ,että ylisuurta hirvikantaa pidetään yllä pelkästään petojen takia . Tämähän se susiensuojelioiden perimmäinen tarkoitus olikin eli tehdä metsästyksestä mahdotonta ja tarjota susien leviämiselle hyvät olosuhteet .
Näyttää siltä ,että sorkkaeläinvahinkoja on eniten juuri siellä ,missä on petoja. V-S , P-Karjala, P-Savo. Eli maa – ja metsätaloudelle tuplahaitta.
Kertomani kuvaa koko paikkakunnan tilannetta ,jossa on ollut sitä yhteistoimintaa jo yli 30 vuoden ajan kattavan yhteislupamenettelyn muodossa. Valtakunnan tasolla asetettuihin tavoitteisiin on päästy ,mutta nyt sen vaikutukset näkyvät kiinnostuksen laimenemisena lajia kohtaan. Ikääntyminen on yksi tekijä , mutta vasta aloittaneita nuorempiakin on siirtynyt muiden harrastusten pariin . On aika huolestuttavaa , jos vuosittain lopettavien kahden tai kolmen henkilön tilalle on tulossa vain yksi ja hänkin suuntaa muualle muutaman vuoden jälkeen.
Seurojen yhdistäminen on yksi mahdollisuus ,mutta prosessi kestää kokemuksieni mukaan vuosia ja aiheuttaa lisäksi katoa metsästysmaissa , koska kaikki maanomistajat eivät hyväksy ”vieraita” metsästäjiä mailleen ja jättävät maansa vuokraamatta. Myös seurojen sisältä löytyy voimia, jotka vastustavat yhdistymisiä . On jopa mahdollista ,että hanke kaatuu siinä vaiheessa ,kun seuraa ollaan lopettamassa yhdistymistä varten ja riittävää enemmistöä lopettamiseen ei löydykään. Tällöin palataan lähtöruutuun ja hanke vesittyy vuosiksi.
Mitä valittamiseen tulee , tuntuu porua riittävän oli hirvikanta isompi tai pienempi. Joillekin tuntuu olevan erittäin vaikeaa myöntää ,että hirviä on vähemmän kun vuosikymmeniin. Kun olen esittänyt lukuja ja perusteluita , on se tulkittu valittamiseksi . Ei tilanne minun tekemisiini vaikuta , mutta jos kerron missä mennään ,se tulkitaan valittamiseksi.
Kohta ei ole enää metsästäjiä ,joita syyttää hirvikannan koosta . Mitkä ovat keinot siinä tilanteessa. Hirvien määrä kaksinkertaistuu jo kolmessa vuodessa ,jos metsästyspainetta ei pystytä ylläpitämään.
Unohtui mainita ,että hirviä on jo niin vähän ,että kiinnostus jahtiin on muutamassa vuodessa romahtanut. Meidänkin pieni porukka on puolittunut ja sama kehitys on vallalla muuallakin. Koiranohjaajatkin pohtivat ,kannattaako enää uutta koiraa ottaa ,kun entisestä aika jättää. Se on sitten menoa ,kun koiria ei ole enää käytössä.
Pienemmät sorkkaeläimetkin kiinnostavat heikosti. Vasta yksi valkohäntä paikkakunnalla on saanut tähän mennessä kutsun paremmille laitumille.
Hirvi ei ole nykytiheyksillä läheskään suurin uhka metsänkasvatukselle ,kun se ei ollut sitä edes kannan ollessa merkittävästi nykyistä isompi. Tuuli, lumi , hyönteiset ja kasvitaudit ovat selkeästi isompi uhka. Taimikoita menee monin kerroin enemmän huonoon kuntoon hoitamattomuuden ,kun muutaman hirven takia . Tämä tilanne siis metsäsuomessa. Vain kaupallisiin tarkoituksiin ruuhkasuomessa kasvatettu hirvieläinkanta voi aiheuttaa paikallisesti merkittäviä tuhoja. Varsinais-Suomen tilanne on oma lukunsa.
Jos lupien käyttöasteet ovat keskimäärin alle 80%, on hirvien määrä jo kohtalaisen niukka. Kolmasosan pudotus pyyntilupiin viime vuoteen verrattuna kertoo asiaan perehtyneille ,missä mennään. Hirvikanta on alimmillaan lähes 50 vuoteen.
Taitaa ruohonleikkuri kuitenkin olla tasoissa hirviin nähden ,kun puhutaan kuolemaan johtavista onnettomuuksista. Mönkkäri ja moottorikelkka ovat vielä vaarallisempia.
Kyllä ne oksat karisevat ,kun puut ovat alunalkaen tasaisesti sijoittuneena ja kaikki kehittyvät samaan tahtiin. Ei se lehtipuu edistä karsiintumista ,kun se enimmäkseen karkaa pieksämään havupuun taimien latvat huonoon kuntoon. Tästä on seurauksena laatuvikoja tyvitukkiin ja tuloksena paksua kuitua.
Edelleenkin kiinnitetään liian vähän huomiota siihen ,että ylitiheys taimivaihessa johtaa heikosti kehittyneisiin ja heiveröisiin juuristoihin. Puut myöhemmässä vaiheessa erittäin alttiita luonnontuhoille. Tämä on se näkymätön uhka , joka realisoituu ensiharvennuksen jälkeen. Siis kaikki ajoissa pois ,mikä hidastaa kasvua!
Höh!
Perkaus tehtävä ennen ,kun ei halutun puulajin latvukset ohittavat kasvussa kasvatettavan puulajin. Myöhemmät perkaukset tehtävä tarpeen mukaan. Reikäperkaus ei ole osoittautunut toimivaksi menetelmäksi. On ainoastaan hidastamut taimikon kehitystä ja aiheuttanut enemmän työtä ja jopa jatkuvan raivauskierteen myöhemmin.
Tehdyistä virheistä on syytä oppia eikä toistaa samoja virheitä vuodesta toiseen. Hoitorästejä on jo aivan riittävästi tälläkin hetkellä. Miksi siis lisätä työtaakkaa siirtämällä hoitotoimet myöhemmäksi.
Voi tuota sinisilmäisyyttä!!
Suunta muuttuu. Ruotsissa katsotaan 170 sutta riittäväksi määräksi. Norjassa neljäkymmentä. Suomen kehitys on saatava samansuuntaiseksi. Sata sutta riittää. Venäjältä tulee koko ajan ”loikkareita” lisää .
…ja kenen masinoimaa koirasusien levittäminen oli ? Nekin olivat alkuperältään itärajan takaa ja salakuljetettujen otusten joukossa oikeitakin susia. Mikähän lienee näiden tapausten osuus Lounais-Suomen susikannasta? Ovatko jopa kaikki alkuperää ,joiden levittäminen on tapahtunut kumipyörillä.