Käyttäjän suorittava porras kirjoittamat vastaukset
-
Velkarahalla ja lihan myynnin varaan rakennetut metsästykseen liittyvät kiinteistöt lienevät myös yksi syy riistakantojen pitämiseen vahvoina. Tarvitaan maksavia asiakkaita ja runsaasti riistaa ,että kulut saadaan katettua.
Kun joukossa on aktiivisia ja harrastukseen paljon panostaneita seuroja , paine pitää riistakannat runsaina niillä seuduilla on kova. Näistä aktiivisista seuroista löytyvät jäsenet myös järjestöjen johtotehtäviin , joten asenne sopivaksi katsottuun riistamäärään löytyy sieltä.
Tosin kiinnostus häipyy harrastukseen toisaalla väkisinkin ,jos saa saaliikseen vain puhdasta ilmaa vuodesta toiseen. Sitä saa halvemmalla ja vähemmällä sitoutumisella muualtakin. Minimihivitiheysrajan kasvattaminen kahdesta kahteen ja puoleen/1000ha. oli osaltaan korjausliike metsästäjäkadon hidastamiseksi ja toisaalta pitää hirvikannan rakenne paremmin hallittavissa. Pienten seurojen kohdallahan alemmat tiheydet johtavat alueellisiin rauhoituksiin ja kannan seuranta metsästyksestä puhumattakaan voi päättyä kokonaan.
Metsästysmatkailusta ei ole ratkaisuksi metsästäjäpulaan. Turisteja tuskin löytyy syksyn kaikiksi viikonlopuiksi tarpeellista määrää passipaikoille. Kun osaaminen ja paikallistuntemus on heikkoa ,jää saaliskin helposti saamatta. Pahimmassa tapauksessa paikalliset jahtaavat päivätolkulla huonon osuman saaneita turistijahdin kohteita ja ajan mittaan menettävät itsekin kiinnostuksen metsästykseen. Tästä on aivan riittävästi kokemusta ns ”herrajahtien” tiimoilta.
Vieraiden ottaminen jahtiin mukaan on haasteellista siinäkin suhteessa ,että vieras vie mahdollisuuksia oman seuran eteen töitä tehneiltä jäseniltä. Ne 13-piikkiset sarvet satunnaismetsästäjän seinällä herättävät helposti kitkeriä ajatuksia niiden joukossa ,jotka ovat pitäneet toimintaa pystyssä tekemällä runsassti talkoita ja osallistumalla seuran kehittämiseen ,mutta saalis on vuosi toisensa jälkeen onnistunut kiertämään ko henkilön passipaikan. Paikalliset ihmiset ovat kuitenkin se resurssi ,jolla harrastus pidetään hengissä. Ulkopuoliset ovat vain tekohengitystä, ei ratkaisu ongelmaan. Apu on lähempänä seurojen välisen yhteistyön kehittämisessä . Lisäksi petokanta on saatava niin alas ,että koiriakin voi vaaratta käyttää.
Eipä ole kiinteistöjä pl tontti. Hirvet käsitellään toisten nurkissa niin kauan ,kun isäntäväki sallii. Pienellä seuralla ei ole varaa investointeihin. Nyt vielä vähemmän ,kun pyyntilupia on vain neljännes huippuvuosien tasosta ja jäseniä vähemmän ,kun ennen. Lihaa myymällä ei huonetta rakenneta.
On myös pieniä seuroja ,jotka lopettavat jahdin ,kun pakastimet ovat täynnä oli lupia enemmä tai vähemmän. Nämä ovat enimmäkseen vielä maanomistajavetoisia ja joihin muita ei oteta .
Jatkuvuutta yritettiin turvata liittymällä isompaan seuraan hirvijaoksena ja siirrettiin hallinnollinen vastuu vahvemmille harteille. Liittymismaksut ovat lähes muodolliset ja kausimaksuja kerätään vain kuluihin. Vaatimuksena seuraan liittymiseksi on hyvä maine ja asiaan kuuluvat lisenssit. Koejäsenyys 0-3 vuotta ,josta viimeksimainittua aikaa ei ole käytetty. Heti rinkiin,kun homma käy. Tästä huolimatta viimeisen kolmen vuoden aikana on leikistä luopunut yhdeksän henkilöä ja kolme saatu tilalle. Lisäksi sitoutuminen kiireiden vuoksi on aivan eri tasolla ,kun vielä muutama vuosi sitten. Käyvät ,kun kerkiävät.
Kaupallista touhua on turha edes ehdottaa. Tämä kävi selkeästi ilmi uusiessamme vuokrasopimukset seurafuusion yhteydessä. Fuusiokin oli monelle maanomistajalle vaikea pala ja muutamalle ylivoimainen niellä. Vuokrasopimus jäi syntymättä ,kun oli epäilys”vieraitten ihmisten” valtaavan maat ja mannut. Pelkistä yhtiön maista ei riittävää yhtenäistä aluetta synny.
Ja ketä muuten kiinnostaa pelkkä vasajahti? Vasoja kuitenkin olisi saalistettava nykyisillä hirvitiheyksillä 2/3 saaliista. Mahdolliset rahan voimalla metsästelevät häipyvät muiden harrastusten pariin jo siinä vaiheessa ,kun se seuran ainoa kiintiöuros on kaadettu ja kaikki vasat jäljellä. Paikallisille kelpaa hirvi kokoon katsomatta ,jos se vain saadaan. Viime syksynä saatiin paikkakunnan tasolla vain 7 kymmenestä mahdollisesta. Tuskin tilanne siitä paranee ,kun väki vähenee tätä tahtia.
Näyttää olevan koko metsästyskin monen kohdalla mennyttä aikaa. Meilläkin kolmasosa porukasta lopettanut jahtihommat viimeisen kahden vuoden aikana. Loputkin ovat niin kiireisiä, että näitä vähiäkään ei saada yhtä aikaa metsälle. Ampumaratakäynnit kuluneen kesän aikana ovat vahvistaneet käsitystä ,että muillakin seuroilla on sama kehityssuunta. Enää pari keskeistä toimijaa pelistä pois niin koko homma loppuu siihen. Piste laitetaan lopullisesti perään ,kun koiranohjaaja ilmoittaa luopuvansa leikistä. Siihen ei sitten tarvita muuta ,kun paikkakunnalle pesiytyvä peto. Saa nähdä ,onko hirvilisenssin uusiminen vuoden kuluttua enää tarpeen.
On ihmetyttänyt jo kauan ,miksi pedon saaliiksi joutunutta eläintä ei voida hyödyntää vahingon tehneen elukan poistamisessa. Haaska olisi lähes 100%:n keino poistaa juuri oikea yksilö ja katkaista häiriökäyttäytymistä tukeva tapahtumien ketju. Jos luvan pedon poistamiseen joskus kuukausien kuluttua onnistuu saamaan on otus jo kaukana jatkamassa harrastuksiaan. Tämän myötä ongelat kasvavat lumipalloilmiön tavoin virkamiesten vain levitellessä käsiään ja eläinenomistajien kiikuttaessa revittyjä raatoja ongelmajätelaitokselle. Kustannustehokkaampiakin keinoja ongelman ratkaisemiseksi löytyy. Osaavat kädet hoitavat asian yhden patruunan hinnalla. Suosisin mieluusti jälkimmäistä vaihtoehtoa enkä epäröi hetkeäkään , jos tilanne sellaisia toimenpiteitä vaatii.
Edellä kyseltiin vahinkotilastojen perään. Kyseiset tilastot ova metsästäjien ja rhy:n käytössä vuosittaista verotussuunnitelmaa tehtäessä. Muille niistä ei liene apua.
Millainen meteli pitäisi nostaa ,kun paikkakunnan kaadettavaksi esitetyistä hirvistä tulisi olla 28 aikuista ,joista yli puolet naaraita ja 67 vasaa.
Yhdestä kannanhoidollisessa jahdissa kaadetusta ylivuoteisesta karhun pennusta nousi valtava haloo. Hirven vasat ovat kuitenkin saman vuoden tuotantoa. Pitäisikö nekin rauhoittaa, kuten karhun kohdalla tehdään? Toisen eläimen poikasen tappaminen on metsästysrikos ,mutta toisen ei.
Gla:n kommenttiin 13:23
Mustikka alkoi lisääntyä raivausten tuloksena. Vielä runsas 20 vuotta sitten ennakkoraivaukset olivat harvinaisia ja metsät kasvoivat yleisesti hoitamattomina niilläkin ,jotka toimivat tänään paremmin toimenpiteiden ajoituksen suhteen. Samassa veneessä olivat sekä yhtiöt ,että yksityiset. Tällä hetkellä yksityinen puoli laahaa jäljessä ,mutta yhtiöiden aktiivisuus metsäasioissa alkaa tuottaa tulosta. Läpipääsemättömät kuusialuskasvokset on raivattu ja taimikot perataan vuosia aikaisemmin ,kun vielä 10 vuotta sitten . Tulokset ovat alkaneet näkyä ja minäkin olen päässyt nauttimaan niistä käytännössä jo usean vuoden ajan. Marjapaikkoja ei tarvitse erikseen etsiskellä. Ne löytyvät helposti ,kun menen sinne ,missä kävin harvetamassa metsää muutamia vuosia sitten. Marjamestoja on vaikka muille jakaa…ja olen jakanutkin.
Puuston kasvu on lisääntynyt samassa suhteessa marjamaiden lisääntymisen kanssa. Kuulee puhuttavan ,että yhtiöt hakkaavat metsät keskenkasvuisina. Se ei välttämättä pidä paikkaansa. Hakkuukypsyys vain saavutetaan muutama vuosi totuttua aiemmin onnistuneen metsienhoidon ansiosta .
