Käyttäjän suorittava porras kirjoittamat vastaukset
-
Voihan sitä vanhaa nauhaa pyörittää ,mutta viimeiset viisi vuotta on ollut hirvien hengelle hupa. Metsien hoitorästit vastaavana aikana eivät ole osoittaneet vähenemisen merkkejä, joten on syytä keskittyä niihin .
Annelin edellisellä sivulla jakaman linkin kommenttin on todettava ,että onko pedoille suunnattu haaskaruokinta luonnonmukaista toimintaa ja yleensä millään muotoa puolusteltavissa? Haaskoilla kesytetyt pedot ovat lopettamassa monien kohdalla kokonaisen elinkeinon.
Lääkkeeksi tilanteen korjaamiseksi joudutaan hyvin pian pohtimaan haaskojen täyskieltoa ja kokonaisten kotieläinten tuhoamiseen erikoistuneiden petolaumojen tappamista. Varovaiset ja saloilla viihtyvät pedot pysyisivät luonnollisesti hengissä ,mutta pahoille tavoille erikoistunut petolauma ei enää jatkaisi perinnettä eteenpäin. Tilanteeseen ei muuten saada parannusta ,kun pedot ovat oppineet ,että ihmisen haju on merkki riskittömästä ateriasta hajun lähistöllä.
Kaksivaiheinen metsänkasvatus pienentää marjojen esiintymistä. Onneksi nistä metsistä löytyy edes sieniä. Mustikkaa alkoi todellakin esiintyä runsasmmin ,kun ennakkoraivaukset yleistyivät ja taimikoita alettiin hoitaa aiemmin. Riittämätön valon määrä maan pinnalla esti marjavarvustojen kehityken ja valon puutteeseen ne aiemmat varvustot lopulta kuihtuivat ,kun taimikot kasvoivat hoitamattomina . Elpyminen alkoi vasta lisääntyvän valon myötä , mutta hoitamattomilla kuvioilla taantuma vain paheni.
Mustikan lisääntyminen johtuu kokemuksieni mukaan raivausten yleistymisestä . Männiköissä annettiin kasvaa vielä viimevuosiin asti runsaasti mustikan elinolosuhteita kaventavaa varjostavaa aluskasvosta. Mustikan paluu on ennen kaikkea metsänhoitotoimien tehostumisen ansiota. Esimerkiksi taimikoiden varhaisperkausten ja ennakkoraivausten yleistyminen on selvästi kiihdyttänyt hyvien marjapaikkojen kehittymistä. Peitteisissä olosuhteissa marjat eivät menesty. Niissä viihtyvät vain hirvikärpäset ja hyttyset
Täytyy käyttää jälleen kulunutta termiä hoidettu metsä. Siellä kasvaa selkeästi enemmän mustikanvarvustoa oman onnensa varassa elävään risukkoon tai tiheän aluskasvoskuusikon valtaamaan metsään vetrattuna. Mustikan ”katoaminen” johtuu juuri edellä mainituista tekijöistä hetkellisesti käytetyn liian voimaperäisen maanmuokkauksen ohella.
Kun maan pinta saa riittävästi valoa, mustikkakin viihtyy. Aukkojen reunat ja aluskasvoksesta vapautetut harvennetut metsät tuottavat runsaita satoja. Ajallaan hoidettujen taimikoiden taimikkovaihe kestää vähemmän aikaa ,jolloin tilapäisesti taantunut mustikkakanta palautuu entiselleen vuosia nopeammin verrattuna hoitamattomina kasvaviin taimikoihin ja nuoriin metsiin.
Ja eihän se hyvä mustikkapaikka mikään pysyvä tila ole. Aina kuitenkin löytyy uusia toisaalta ,kun vanha taantuu. Metsien uudistaminen ja hyvä hoito varmistavat uusien paikkojen syntymisen. Kannattaakin suunnata askeleensa muutama vuosi sitten harvennettuihin valoisiin metsiin ja avohakkuualueiden reunoille. Hyvällä onnella marjat löytyvät paikoista ,joissa ei tarvita edes kumisaappaita. Riittää ,kun kävelee ajouraa ja täyttää ämpärit sen varsilta. Näin kertoo nimimerkki ” liki kymmenen ämpärillistä tänäkin kesänä”. Näyttää lisäksi siltä ,että puolukkaämpärit täyttyvät vieläkin vaivattomammin eikä tarvitse edes aluetta vaihtaa. Molemmat viihtyvät samoilla tienoolla eli siellä ,missä on runsaasti valoa tarjolla. Jos vielä osuu lannoitettuun metsään ,on marjoilla näköä ja kokoa. Siitä on kuitenkin pidettävä huolta ,että ehtii paikoille ennen ”marjaturistien” invaasiota .
Raivaukset heti ,kun taimikon tila sitä vaatii ja Tricoa taimille ,jos ollaan hirvien talvehtimisalueella tai muuttopolun tuntumassa . Tricon kanssa ei tarvitse kauaa pelata ,kun taimikko pidetään sopivassa tiheydessä ja hyvässä kasvussa. Suuressa osassa maata ei tarvita edes Tricoa .
Männiköiden raivaus kannattaa tehdä keväällä ainakin taimikoiden osalta. Syksy on huonoa aikaa . Tuolloin hirvet tulevat turpa tanassa vastikään raivattuihin metsiin risujen katkaisupinnoista vapautuvan tuoksun houkttelemana. ,kun muu ravinto alkaa ehtyä. Ne voivat viihtyä paikalla pidempäänkin ,jos syötävää on runsaasti. Kuusikoiden raivaukset ja ennakkoraivaukset voi toki tehdä myöhemmällä ja ohjailla hirviä sinne ,missä niiden oleskelusta ei ole haittaa.
Hoidetun ja hoitamattoman taimikon välillä on tiettyjä eroja ravinnon määrän ja maistuvuuden suhteen. Hoitamaton tarjoaa aluksi ruuan ohella myös suojaa hirville ja pitää hirvet aloillaan. Myöhemmässä vaiheessa lehtipuiden oksat karkaavat korkeuksiin ja jäljelle jää varjossa mehevöityneet kituen kasvaneet männyt ,jotka kelpaavat lehtipuuravinnon puuttuessa. Taimivahe kestää hoitamattomuudesta johtuen pidempään ,joten alttius vahingoille pysyy voimassa samassa suhteessa.
Kannattaisi tutkia sitäkin ,mitä ”laadun parantamiseksi” käytetty ylitiheys vaikuttaa männyn maistuvuuteen. Estääkö liikatiheys ja kova kasvukisa taimien maistuvuutta heikentävien haitta-aineiden tuotantoa . Hirvethän viihtyvät erityisesti tiheissä taimistoissa ruokailemassa.
Hoidetuissa taimikoissa voi toki olla jälkiä runsaastikin ,mutta vähemmän merkkejä syönnöksistä. Tästä olen tykönäni päätellyt ,että hirvien takia ei kannata pittää ylitiheyttä yllä . Sinnehän ne hirvet kerääntyvät ,missä on runsaasti syötävää ja suojaa nauttia taimikon antimista. Hyvävoimaisen ja hoidetun taimikon läpi hirvi voi kulkea ,mutta ei jää sinne asumaan. Tiheiköt houkuttelevat kokonaisia laumoja….jos niitä nyt enää isommin on muodostumassa. Kun pyyntilupia alkaa olla tarjolla naapuripaikkakuntien tapaan vain yksi /seura ,kertoo se varmasti jo jotain kehityksen suunnasta. Aiemmin lupamäärät ovat olleet kaksinumeroisia.
Ravintoresurssien kasvu loi pohjan hirvikannan kasvulle. Taimikoiden asiamukainen hoitaminen ei tosiasiassa vähennä ravinnon määrää vaan ainoastaan pitää haitallisen kasvuston matalana ja paremmin hirvien ulottuvilla. Hirvi ei sitävastoin pysty hyödyntämään raivaamattomana liian pitkiksi venyneiden riukujen lehvästöä . Istutetut havupuut puolestaan kehittyvät nopeammin hirvien ulottumattomiin kilpailevan lehtipuuaineksen pysyessä matalampana. Myöhemmin havupuut hoitavat itse osittain ylimääräisen lehtipuun hävittämisen päästessään itse varjostamaan. Raivaussahaa voi siis aivan huoletta vinguttaa. Ravinto riittää varmasti hirville.
Suuri vahinko tehdään ,jos hirvikanta painuu liian alas. Tällöin joudutaan turvautumaan rauhoituksiin. Tämä aiheuttaa varmuudella katoa metsästäjäkunnassa eikä hirvikannan myöhempää kasvua ole riittävästi väkeä rajoittamassa. Metsästäjäkato on jo alullaan alentuneiden lupamäärien takia.
Kannattaa pitää mielessä ,että hirvikanta kolmimkertaistuu jo kahdessa vuodessa ,mikäli hirviä ei metsästetä. Tästä on meillä vanhemmilla kirpeät muistot aikavälillä 1996-2000. Hirviä oli kaadettava jälkimmäisen vuosiluvun tietämissä yli 10-kertainen määrä verrattuna vuoteen 1996, jolloin tienoot oli metsästetty lähes tyhjiksi. Talkoota riitti vuosikymmeneksi siitä eteenpäin.
Yhteislupapalaverissa todettiin hirvikannan alentuneen 10%:lla. Alentuneeseen lupamäärään oltiin tyytyväisiä. Oltiin myös sitä mieltä ,että kaikkia lupia ei ole pakko käyttää. Taustalla nimittäin tieto ,että naapuripaikkakuntien lupamääriä oli pudotettu jopa 30%. Paikkakuntien riistakameramateriaalien sadosta edellisiin vuosiin verrattuna pystyi helposti päättelemään ,että lupamääriä oli leikattu ihan aiheesta.
Hirvikolaritilasto näyttää paikkakunnallamme nollaa. Kauriit sitävastoin voisivat ruveta opettelemaan paremmin liikennesääntöjä. Kolme kertaa on kolahtanut.
Hirvilisenssini on viimeistä vuotta voimassa. Aika näyttää ,onko sitä enää tarpeen uusia.
Kukas on kirjoittanut kaikista taimikoista. Kyselin vain ,milloin hoitorästien puolittaminen alkaa tapahtua. Siellä taimikossa riittää ihan tarpeeksi apetta nykyiselle ja vähän isommallekin hirvimäärälle ,kunhan raivaukset tehdään ajallaan eikä syötävä karkaa hirvien ulottumattomiin. Jos karkaa ,varjoon jäänyt mäntykin kelpaa .
Näyttää muuten paikkakunnan lupamäärästä puolet olevan vasoja ,mikä tarkoittaa ,että on metsästettävä vähintään kaksi vasaa yhtä aikuista kohden. Uroksia riittää vain yksi seuruetta kohti ja naaraita yksi tai korkeintaan kaksi. Aika näyttää löytyykö suunnitteessa esitetty vasamäärä. Viime vuonna määrä jäi puoleen tavoitteesta.
