Käyttäjän suorittava porras kirjoittamat vastaukset
-
Kukas on kirjoittanut kaikista taimikoista. Kyselin vain ,milloin hoitorästien puolittaminen alkaa tapahtua. Siellä taimikossa riittää ihan tarpeeksi apetta nykyiselle ja vähän isommallekin hirvimäärälle ,kunhan raivaukset tehdään ajallaan eikä syötävä karkaa hirvien ulottumattomiin. Jos karkaa ,varjoon jäänyt mäntykin kelpaa .
Näyttää muuten paikkakunnan lupamäärästä puolet olevan vasoja ,mikä tarkoittaa ,että on metsästettävä vähintään kaksi vasaa yhtä aikuista kohden. Uroksia riittää vain yksi seuruetta kohti ja naaraita yksi tai korkeintaan kaksi. Aika näyttää löytyykö suunnitteessa esitetty vasamäärä. Viime vuonna määrä jäi puoleen tavoitteesta.
Ihan vain mielenkiinnosta kyselen ,kehen Visa viittaa mainitessaan termin baarimetsänomistaja. Tähän suuntaan termi soveltuu varsin huonosti. Liikuin viime vuonna luonnossa keskimäärin 14 kilometriä / päivä (= 14/365) eri olosuhteissa. Kaikki patikoinnit eivät ole luvussa mukana. Tässä kuussa luontoretkeilyä on kertynyt ”vasta” 600 kilometriä usean eri paikkakunna metsäteillä ja poluilla tarkkaillen omiani ja toisten tekemiä pyörän selästä käsin.
Tutkimuksia kannattaa peilata nykyaikaan ja nykyisiin korjuumenetelmiin . Liika tiheys aiheuttaa ongelmia korjuussa sekä taloudellisesti ,että työn laadun suhteen. Puuston kestävyyteen luonnonoloja vastaan on myös kiinnitettävä huomiota.
Kuuseen ei kannata kurkottaa laatuun vedoten. Katselin hiljakkoin kymmenen hehtaarin aukkoa ,joka oli tehty aikanaan pystykarsittuun ja toimenpiteen jälkeen valkoisin täplin merkityyyn laatumännikköön. Koko satsi taisi lopulta päätyä Äänekoskelle kesäkorjuussa. Oli nähty paljon turhaa vaivaa asian takia ,joka ei toteutunut. Näin muuttuu maailma.
Jo yli 30 vuotta sitten kuulin käytettävän pystykarsinnasta nimitystä ”petoskarsinta” ja sitähän se useimmissa tapauksissa on ollut. Samaan luokkaan laskisin männikön kasvattamisen liian tiheänä. Siinä vain on kyse itsepetoksesta. Ei porkkanoidenkaan laatu parane ,jos niillä ei ole riittävästi kasvutilaa ympärillään. Laatu heikkenee, sato myöhästyy ja jää pienemmäksi . Metsässä tämä tarkoittaa pidempää kasvatusaikaa ja isompaa kuitupuuosuutta sadosta.
”Hiilinielujen hotkiminen ” on historiaa. Korvaushakemuksia taimikkotuhoihin on tähän mennessä haettu vasta 400 hehtaarille ja siitäkin merkittävä osa alueille (P-Savo, P-Karjala) jossa sudet haittaavat metsästystä.
Taimikkotuhojen (hiilinielujen kapenemisen) suhteen ihminen näyttää olevan osaamattomuudellaan suurin aiheuttaja. Jo pelkästään satunnaisotantaan joutuneita hoidon puutteellisuudesta kohtuen rappiolle meneviä taimikoita on löytynyt 500ha ja tarkempaan syyniin päätyneistä valikoiduista kohteista yli 3000 ha. Tässän eivät ole mukana edes kaikki taimikot. Vain ne ,jotka ovat joutuneet tarkastuksen kohteeksi ja osa taimikoista vastaavassa suhteessa on toimenpiteitä vaativassa tilassa eli vähintään neljäännes, ehkä jopa puolet.
Hirvikanta on alhaisimmalla tasolla vuosikymmeniin. Missä vaiheessa alkaa taimikonhoitorästien vähentäminen ja puolittaminen? Hiilinielujen kehitykseen sillä olisi myönteinen vaikutus.
Taas on nähtävillä uutinen ,jossa todetaan ,että neljännes taimikoista ,joihin on haettu tukea ,ei täytä vaatimuksia. Mikä onkaan tilanne niiden taimikoiden kohdalla ,joille ei tukea haeta. Ovatko jääneen kokonaan raivaamatta?
Uutisessa kävi vähänkin enemmän asioihin perehtyneelle selväksi ,miksi nuoreen metsään pyritään hakkuille liian varhain. Ylitiheyden aiheuttaman ennenaikaisen latvusten supistumisen ohella kemeraehdot houkuttelevat töihin sopimattoman aikaisin. Homma on kuitenkin melkoista kikkailua ,kun jäävä puusto ei saa olla liian järeää ja kertymän on oltava riittävä , jotta tukiehdot täyttyvät.
Korjuussa puolestaan on poistettavien puiden minimikeskijäreys rajoittavana tekijänä. Tässä käytetään pienipuisten kohteiden kohdalla porsaanreikänä keinoa ,jolla samaan korjuukuvioon ja muotoon liitetään osa kookkaampaa metsää keskijäreyden kohottamiseksi ja kertymän kasvattamiseksi . Muutamille onkin tullut ikäviä yllätyksiä ,kun tarkastuksessa kemera on joko kokonaan tai osittain menetetty liian vähäisen kertymän tai liian järeän jäävän puuston takia. Samalla korjuun toteuttajakin on joutunut huonoon valoon ,kun pinta-alaltaan suuremman mutta puustoltaan pienemmän osion tiheys onkin jäänyt silmin nähden harvaksi. Tästä sitten ”kylän viisaat” ovat päätelleet ,että korjuun toteuttajien ammattitaito on huono ,yhtiöt ahneita ja koneet liian isoja. Heikosti toteutetusta taimikonhoidoista kehittyy myöhemmin iso soppa , jossa syyt ja seuraukset ovat iloisesti sekaisin.
Onneksi reikäperkaus on menetelmänä vahentunut eikä sitä kukaan taimikonhoidosta vähänkään ymmärtävä enää käytä. Jos käyttää, osoittaa tyhmyytensä. Niistä reikäperatuista taimikoista kehittyivät ajan myötä ne ”hyvät” energiapuuleimikot ,jotka päätyivät käsittelyn jälkeen suoraan päätehakkuutiheyteen .
En pidä tapanani istua siellä viisasten pöydässä , kun en koe itseäni tarpeeksi viisaaksi siihen porukkaan.
….mutta…Nyt on edustava kuva ”uutisissa ja blogeissa” oikeasta energiapuupalstasta . On mitä ottaa ja alue on raivattu!
Hakkuun jälkeen näkymä ei välttämättä ole ihan yhtä silmiä hivelevä varsinkaan lumisen talven tai muutaman tuulisemman viikon jälkeen. Liian liki toisiaan kasvaneiden ja kuusia varjostavien koivujen poistamisen jälkeen näkymä on karu. ( kuusia ei tarvitse poistaa ,kun koivut ovat hoitaneet sen puolen)Tuuli tuivertaa armotta juuriltaan toispuoleiset koivut ja heiveröiset kuuset ennen pitkää kumoon. Voi käydä niin ,että ei tarvitse harventaa enää toista kertaa ennen päätehakkuuta. Siinä vaiheessa hyväkään tänä päivänä energiapuusta saatava tili ei enää lämmitä. Lämpöä tuottaa pelko, saako päätehakkuusta edes uudistamiskulujen verran rahaa kasaan. Ollaankin jk-menetelmän porukan kanssa tasoissa.
Kuvan olosuhteet ovat hyvin tutut ajalta ,jolloin korjasin energiapuuta keräävällä kaatopäällä ja vain sillä erotuksella ,että siihen aikaan palstoja ei raivailtu. Kipinä menetelmän arvosteluun syntyi siitä , kun pitkään hoitamattomana kasvaneen metsän pystyyn jätetyt rungot alkoivat kaatuilla itsekseen vielä ollessani työmaalla pienen puhurin voimasta . Palstahan oli saannon kannalta ihanteellinen , mutta myöhempää kehitystä ajatellen jo pahasti pilalla.
