Käyttäjän suorittava porras kirjoittamat vastaukset
-
En pidä tapanani istua siellä viisasten pöydässä , kun en koe itseäni tarpeeksi viisaaksi siihen porukkaan.
….mutta…Nyt on edustava kuva ”uutisissa ja blogeissa” oikeasta energiapuupalstasta . On mitä ottaa ja alue on raivattu!
Hakkuun jälkeen näkymä ei välttämättä ole ihan yhtä silmiä hivelevä varsinkaan lumisen talven tai muutaman tuulisemman viikon jälkeen. Liian liki toisiaan kasvaneiden ja kuusia varjostavien koivujen poistamisen jälkeen näkymä on karu. ( kuusia ei tarvitse poistaa ,kun koivut ovat hoitaneet sen puolen)Tuuli tuivertaa armotta juuriltaan toispuoleiset koivut ja heiveröiset kuuset ennen pitkää kumoon. Voi käydä niin ,että ei tarvitse harventaa enää toista kertaa ennen päätehakkuuta. Siinä vaiheessa hyväkään tänä päivänä energiapuusta saatava tili ei enää lämmitä. Lämpöä tuottaa pelko, saako päätehakkuusta edes uudistamiskulujen verran rahaa kasaan. Ollaankin jk-menetelmän porukan kanssa tasoissa.
Kuvan olosuhteet ovat hyvin tutut ajalta ,jolloin korjasin energiapuuta keräävällä kaatopäällä ja vain sillä erotuksella ,että siihen aikaan palstoja ei raivailtu. Kipinä menetelmän arvosteluun syntyi siitä , kun pitkään hoitamattomana kasvaneen metsän pystyyn jätetyt rungot alkoivat kaatuilla itsekseen vielä ollessani työmaalla pienen puhurin voimasta . Palstahan oli saannon kannalta ihanteellinen , mutta myöhempää kehitystä ajatellen jo pahasti pilalla.
Tunnustusta on Visalle toki annettava työstä, jota on viime vuosina tehnyt. Kahta tynnyrillistä bensaa ei jokainen saa poltettua vuodessa raivaussahaa käyttämällä . Rohkenen olla kuitenkin sitä mieltä ,että nämäkin keskustelut ovat antaneet pikkuisen buustia sahan kannattelemiseen . Rästejäkin on joskus ollut ja hirville pesäpaikkoja ,mutta nyt niitä on merkittävästi vähemmän.
Toinen huomio ,jonka olen tehnyt on ,että vielä vuosikymmen sitten ankarana raivauksen vastustajana tunnettu Jesse on pikkuhiljaa pääsemässä sisälle metsänhoidon saloihin . Ulkoiluttaa r-sahaa kuten kuuluu ja voi odotella vuosien saatossa jopa tuloksiakin ahkeruudestaan. Entisten hyvänä pitämiensä käytäntöjen varjopuolet hän onkin jo näiden vuosien aikana meille auliisti kertonut.
Visa on ollut puunostajille metsäpinta-aloistaan johtuen kiinnostava asiakas. Asiat on saatu toimimaan sormia napsauttamalla. Tilanne on aivan toinen niiden metsänomistajien kohdalla , joilla ei ole tarjota suuria määriä puuta myyntiin ja joiden sirpaleisten metsäkuvioiden koko on pieni. Heidän on kerättävä useiden eri kasvatusvaiheiden puuita samaan nippuun saadakseen puut myydyksi. Näissä tapauksissa liian tiheässä kasvaneet energiapuskat ovat hyvin huono vaihtoehto. Jäävät nimittäin kaupallisen toiminnan ulkopuolelle pienialaisuutensa tai alhaisen kertymän vuoksi.
Miten sitten suu pannaan ,jos jo pahoin supistunut latvuskerros supistuu seuraavaa myyntikertaa odotellessa olemattomaksi. Minä tiedän miltä tilanne näyttää . Muutama valitettavasi ei ymmärrä asian vakavuutta.
Suositustiheydessä kasvava metsä antaa pelivaraa toimenpiteiden suhteen, mutta tiheiden palstojen ”parasta ennen” toimenpiteiden päivämäärä on äkkiä käsillä . Se hyvä puoli asiassa kuitenkin on, että kyseisiä kuvioita tarvitsee harventaa vain kerran Jessen malliin ,jos homma vähänkin pitkittyy.
Muistini mukaan Jesse onnistui saattamaan jonkun kuvionsa päätehakkuutiheyteen jo yhden harvennuksen avulla. Ainakin metsäkeskuksen tarkastaja oli metsäkuvion tilan näin määritellyt. Lakirajan alle ei kuitenkaan ihan menty. Kyseessä oli juuri ylitiheänä kasvaneen kuvion harvennus ,jossa kasvatuskelpoisen materiaalin niukkuus pääsi yllättämään. Vastaavia tilanteita ylitiheiden palstojen suhteen on kohdalleni osunut useita , joten veikkaan , että Visan kokemuksia voi verrata lottovoittoon.
En minäkään ja siksi olen ottanut asiaan kantaa ,kun olen ongelman havainnut.
PS. Heitän myös varoituksen sanan niiden suuntaan ,jotka suunnittelevat jatkuvaa kasvatusta turvemaille. Seurauksena on jatkuvat tuulikaadot ja lopulta aukko. Parempi tehdä se aukko suosiolla ilman välivaiheita.
Katselen päivittäin kuusikon tuhoutumista vastarannalla. Korjaamattomat myrskyn kaatamat ja vioittamat puut ovat mieleinen kasvualusta puita tuhoaville hyönteisille. Nuoret ja vanhat kuuset ruskistuvat tasatahtia myrskytuhoalueen liepeillä. Myös Multian ”ämpärimetsä” ja Jyväskylän aukot ulkoilualueiden kuusikoissa osoittavat ongelman olevan akuutti täälläkin.
Gla:n kommenttiin
…ja seurauksena on tuuli- ja lumituhoille erittäin altis metsä. Latvuksen ohella myös juuret kärsivät ylitiheydestä . Näin erityisesti taimivaiheessa ,jolloin kilpaileva ja myöhemmin poistettava roju kilpailevat elintilasta ja ravinteista maan pintaan nähden samassa syvyydessä. Turvemailla puhutaan erittäin suuresta riskistä myös männyn kohdalla ,kun pääjuurta ei kehity lainkaan.
Katselin joskus kauhulla ,kun energiapuuleimikolle kasvamaan jätetyt puut alkoivat kaatuilla itsekseen ,kun tuuli vähänkin yltyi. Esimerkiksi ylispuiksi kehittyneiden koivujen poistaminen teki jäljelle jätetyistä kuusista ”kaatumatautisia”,kun suoja poistui. Tämä valitettavasti luetaan usein harvennustyön toteuttajan ”ansioksi”, vaikka tekijällä ei ole tilanteeseen johtaneisiin tapahtumiin osaa eikä arpaa. Riittävän kasvutilan kaikissa kasvuvaiheessa saanut puu pysyy pystyssä ellei seiso kalliolla tai kivikon päällä. Juuristoltaan huonosti kehittynyt ei.
No eipä tännekään kivihiiltä olisi rahdattu ,jos pystyrisut olisivat olleet ratkaisu energiapulaan. Paksumman tavaran perässä tuo tuntemani energiayrittäjäkin liikkuu. Järeät ryteiköt aukoksi ja sitä rataa niin kauan ,kun vehkeet pysyvät koossa . Uusia ei enää hanki.
Toisen tukijalan ko yrittäjältä katkaisi ent. Vapo irtisanoessaan turvesopimuksen ja laitettuaan omat turvepeltonsa ”pakettiin”. Toiminta pysyy vielä hengissä yrittäjän omien tuotantoalueiden turvin.
Vantaallakin lämmitellään italialaisella jätteellä.
Kyllähän ne isot lämpölaitokset ovat olleet sotaan asti turpeen ja tuontihakkeen varassa. Hakkuutähteet ja kannot lisukkeena. Nyt korvaavaa matreriaalia otetaan ainespuun puolelta ,kun sieltä sitä irtoaa pienimmillä kuluilla.
Keskiverto metsänomistajan syrjäiset pikkupusikot saavat ränsistyä ihan rauhassa ellei omistajalla riitä virtaa pitää niitä omatoimisesti kasvukunnossa. Visa painii tässä suhteess ihan eri sarjassa ,kun on tarjota myyntiin isompia kokonaisuuksia ja infra on kunnossa . Monilla metsänomistajilla ei ole edes toimivia teitä niille kohteille ,joille rästityöt ovat kertyneet. Näin muodostuu se valtava hoitorästien suma ,joiden korjaamiseen esitetään energiapuun korjuuta. Täysin mahdoton yhtälö toteuttaa. Tekijöitä ja markkinoita on erittäin hankala saada kohtaamaan. Muihin hakkuisiin myöhemmin liitettynä homma voi onnistua ,mutta silloin puiden osoite on toinen ja metsä jo osittain pilalla.
Jätkä maalailee mielikuvia vähän kuluneella pensselillä. En nimittäin tunnista itseäni enkä puolisoani( joka ei ole iso eikä pieni ,vaan sopiva) teksteistäni. Häntä en ole missään vaiheessa edes maininnut.
Jos olen kannustanut suositusten mukaiseen aktiiviseen metsänhoitoon, käyttänyt muiden kuin itseni valitsemia tarkoitukseen sopivia työkaluja ja noudattanut työnjohdolta saamiani ohjeita ( myös viimeisiä päivityksiä niistä) ei liene ammattilaisten näkökulmasta mitenkään outoa. Junasta pudonneiden kohdalla tilanne on eri ,mutta heillekin olen pyrkinyt viestittämään ,missä nykyisin mennään ja ,mitä mahdollisesti on tulossa. Se , että kaikki eivät mielipiteitäni hyväksy ,on ainoastaan ja vain asianomaisen ongelma.
