Käyttäjän suorittava porras kirjoittamat vastaukset
-
Jätkä maalailee mielikuvia vähän kuluneella pensselillä. En nimittäin tunnista itseäni enkä puolisoani( joka ei ole iso eikä pieni ,vaan sopiva) teksteistäni. Häntä en ole missään vaiheessa edes maininnut.
Jos olen kannustanut suositusten mukaiseen aktiiviseen metsänhoitoon, käyttänyt muiden kuin itseni valitsemia tarkoitukseen sopivia työkaluja ja noudattanut työnjohdolta saamiani ohjeita ( myös viimeisiä päivityksiä niistä) ei liene ammattilaisten näkökulmasta mitenkään outoa. Junasta pudonneiden kohdalla tilanne on eri ,mutta heillekin olen pyrkinyt viestittämään ,missä nykyisin mennään ja ,mitä mahdollisesti on tulossa. Se , että kaikki eivät mielipiteitäni hyväksy ,on ainoastaan ja vain asianomaisen ongelma.
Eri yrityksissä ja eri maakuntien alueella toimineena kokonaiskuva on kohtuullisen selkeä eikä perustu pelkästään havaintoihin päätieverkolta käsin. Vasta ,kun kuvio on hakattu ,tietää mikä on tulos ja se tieto on ensimmäisenä motokuskin nähtävissä. En myöskään nojaa mielipiteitäni pelkästään omiin kokemuksiini. Yrittäjät ,korjuuesimiehet ja luottamushenkilökollegat ovat olleet vahvistamassa näkemyksiäni. Eniten puhetta luottamushenkilötapaamisten yhteydessä on herättänyt raivausten ja metsienhoidon laiminlyönnit. Sieltä saamiani terveisiä olen välittänyt tällekin palstalle.
Energiapuiden parissa olen aloittanut jo yli 20 vuotta sitten tai oikeastaan jo 40 vuotta sitten ,jolloin myin jk.harsinnan tuloksena syntyneiden lepikoiden puut paikalliselle lämpölaitokselle. Silloin ei puista tukea makseltu. Ilmaiset taimet toki hankkeisiini sain . Vastaavaan kuntoon ,missä metsänomistajaurani aloitin ,en halua kenenkään metsien päätyvän.
Energiabuumin alkuvaiheessa 20 vuotta sitten kohteet olivat kiven alla ,vaikka toimin silloin vielä tänäänkin maamme suurimmassa metsäkoneyrityksessä ”yksinoikeudella” energiapuiden parissa. Esitin tuolloin lääkkeeksi kohdepulaan ”pitkäksi menneitä” kemerakelpoisia nuoren metsän kunnostuskohteita. Tiukassa olivat kohteet senkin jälkeen. Edes Metsätehon työn tuottavuutta mittaaviin kokeisiin ei tahtonut löytyä sopivia kohteita. Mittaukset jouduttiinkin tekemään ensiharvennuksilla ,jotka olivat järeydeltään mieluummin yli 100 litraa ,kun alle poistettavien puiden osalta. Nyt hommia olisi tehtävä metsissä jossa puusto on kooltaan viidesosa. Tämän karun totuuden paljastuttua moni energiayrittäjä on joutunut muuttamaan toimintastrategiaansa ja keskittymään kookkaamman puun korjuuseen jos on onnistunut välttämään suoritustilan. Sen tosiseikan tunnustaminen ,että keppejä ei kannata keräillä konevoimalla mihinkään tarkoitukseen tuntuu olevan monille yllättävän vaikeaa. Kemeran sotkeminen energiapuubisnekseen johti vain siihen ,että raivaussahaa alettiin vältellä ajatuksella ,että tehdään hommat konevoimin myöhemmin. Jopa selkeää raivausta tarjottiin tehtäväksi energipuunkorjuun nimikkeellä. Mentiin ojasta allikkoon.
Pienialaiset kohteet ovat vielä heikentämässä tilannetta. Ainoa keino hoitaa ne, on työn toteuttaminen omatoimisesti . Vähimmällä vaivalla selviää ,kun työt tehdään ajallaan. Tekijöitä ja koneita ei yksinkertaisesti riitä huonosti tuottavaan työhön . Tulevaisuudessa vielä vähemmän .
”Totuuteni” perustuu laajaan otantaan ja työskentelyyn erilaisten metsänomistajien omaisuuden parissa yli 30 vuoden ajan. Muilla nimimerkeillä näkemykset rajoittuvat enimmäkseen oman tilan rajojen sisälle ja todellisuuden kohtaaminen käytännön olosuhteissa oman tilan ulkopuolella puuttuu kokonaan.
Kokemuksistani kertoessani pyrin kannustamaan metsänomistajia toimintatapoihin ,joilla metsä saadaan kasvamaan ja tuottamasn mahdollisimman hyvin ja vähällä vaivalla. Tässä tärkeintä ovat oikeat ja oikein ajoitetut toimenpiteet. Laiminlyönneistä maksetaan kova hinta ,mutta valitettavasti sen hinnan vielä tänä päivänä maksaa joku muu ,kun se ,joka lisääntyneet kustannukset aiheuttaa. Tuloksena syntyvä laihempi satokin on vasta seuraavan sukupolven murheita . Jk ja energiapuun kasvattaminen taimikonhoidon kustannuksella johtavat lähes samaan lopputulokseen. Yhtä vaatimattomaan.
Visalle totean ,että hirvillä ei ole osuutta siihen ,että taimikot jäävät hoitamatta ja kasvustot ovat liian tiheitä. Kyllä niitä liian rehevälle pohjalle istutettuja männiköitä täälläkin kuuselle uudistetaan ja käytetään yleisesti hyväksi havaittua mänty-/kuusisekoitusta. Koivuakin laittavat sopiviin paikkoihin , mutta sitä ei lasketa raiskaamaan havupuita. Varhaisperkauksessa lähes kaikki pois.
Puukille:
Ei ole kyse pelkästä näköhavainnosta vaan siitä todellisuudesta ,joka vallitsee ja lukuisista kertomani kaltaisista tapauksista ,joita olen monen muun kollegani tavoin joutunut käsittelemään.
Visalle:
Visa kertoilee yhtiöiden touhuista omiaan. Energiapuu ei ole niiden toiminnassa prioriteettiasteikon kärkipäässä. Ei tullut viimeiseen kymmeneen vuoteen vastaan energiapuukohteita UPM:n eikä Groupin/Finsilva mailla ensimmäistäkään eikä nykyinen metsien käsittelytapa viittaa vähääkään siihen suuntaan ,että tulisi jatkossakaan. Yksityispuolella näitä pienialaisia risukoita on odottamassa energiapuuharvennusta ,jota ei useimmissa tapauksissa tule. Puut kelpaavat vasta isompina muun kaupan yhteyteen ja silloinkin vasta kovan ennakkoraivausurakan jälkeen. Tämä siis keskiverto 25 ha:n metsätiloilla .
Voidaan myös kysyä ,kuka keskiverto metsänomistaja onnistuu realisoimaan 4000 rungon tiheydessä kasvaneen pinta-alaltaan 0,5-1,5 ha:n nuoren männikön tai sekametsän puut erilliskauppana energiaksi ? Lisähaasteena voi olla sekin ,että yli puolet runkoluvusta on riukuuntunutta lehtipuuta . Näitähän ne mainostetut energiapuukohteet ovat. Isommatkin palstat odottelevat yleisesti toimenpiteitä ja kertyvälle materiaalille ostajaa.
Näistä viimeksimainituista on ennen pitkää kuoriutunut laiha kuitupuuleimikko ankaran raivausurakan jälkeen ,jossa puolet runkoluvusta on kaadettu alamittaisena maahan ja loppu päätynyt moton käsiteltäväksi järeydeltään olemattomina 20-50 litran riukuina. Puita olisi ollut järkevää lihottaa raivauksen kälkeen muutama vuosi ,mutta kemeratuki olisi jäänyt tällöin saamatta. Näitä sitten olosuhteiden pakosta tehdään. Onhan se puska raivattu ,mutta puusto aivan liian laihaa. Kun palsta sitten hakkuun jälkeen tarkastetaan ,todetaan ,että on harvennettu liian voimakkaasti ja ,kun lukuun ei ole otettu jätettyjä koivunräippiä, ongelma vain korostuu.
Kyllähän se käsittely on voimakas ,kun puolet- tai enemmän – runkoluvusta poistuu jo raivattaessa ja päälle tehdään vielä hakkuu. Elinkelpoista puuainesta noista olosuhteista ei yksinkertaisesti löydy enää tarpeeksi. Hakkuun siirtäminen tuonnemmas voisi parantaa hieman tilannetta , mutta silloin jää kemeratuki saamatta. Monille tuki tuntuu olevan tärkeämpi ,kun metsän tila.
Niin. ..kumpi oli ensin, muna vai kana. Hirvien talvehtimisalueilla on pistänyt silmään ,että hirvet viihtyvät ja ruokailevat nimenomaan niissä ylitiheissä taimikoissa ,mutta eivät siellä , missä taimitiheys on normaali ja raivaukset tehty ajallaan. Havaintoni koostuvat vierekkäin tai hyvin lähellä toisiaan olevista verrokkikohteista. Visa on käyttänyt vain yhtä kaavaa ja saanut nauttia hirvien läsnäolosta. Olisiko toisenlainen menettely toiminut paremmin?
Yhtiökin olisi varmasti turvautunut tiheämpään taimikkoon ,jos siitä olisi ollut apua hirvituhoja vastaan. Vaan eipä ole tehnyt niin. Varhaiperkaukset reippaalla kädellä ja ennakkoraivauksessa sippirungot kumolleen. Näin käsiteltyjä nuoria metsiä mahtuu lenkkipolkujeni ympäristöön satoja hehtaareita. Näiden tilannetta seuraan miltei päivittäin. Energiapuu on näillä kohteilla tuntematon käsite pl se ,että yli puolet puusta päätyy jalostusprosessin päätteeksi energiaksi laitoksessa ,jonka energiaomavaraisuus on yli 200%.
Parhaillaan näkyi olevan ennakkoraivauksen kohteena siemenpuusyntyinen männikkö ,josta poistin siemenpuut parikymmentä vuotta sitten. Tarkkaan olivat kaataneet ainespuun mitat täyttämättömät rungot maahan. Kelpaa moton tulla ja tehdä .
Se tavoitepituuden asettaminen 5,5 metriin lähti siitä ,kun teollisuus vaati kasvattamaan puutavara-autojen kuljetuskapasiteettia . Kuorman painoa pyrittiin kasvattamaan ,mutta esteeksi nousivat liian lyhyet pankot ja suurin sallittu ajoneuvon korkeus. Täysmittaisella puulla kuorman painoa voitiin nostaa tavoiteltu määrä ,mutta vajaamittoja ei saanut paljoa olla. Tähän ne ohjeet perustuvat ja tuskin kovin paljoa poikkeavat eri toimijoiden kesken ,kun kuljetuskalusto on samanlaista. Kustannus- ja energiansäästöstähän on lopulta kysymys. Kuormatilassa ei passaa olla paljoa ilmaa ,jotta tavoitteisiin päästään.
Ps. Pieniläpimittaista energiarankaa sisältävässä kuormassa ilmaa on puolet.
Kysyn Visalta suoraan ,toimisitko samoilla periaatteilla ,jos kemeravaihtoehto puuttuisi? Metsätaloutesi on varmasti keskivertoa paremmassa kuosissa , mutta pieniläpimittaisen puun korjuu epäilyttää vahvasti. Minkä tahaansa pieniläpimittaisen puun korjuu on vähintäänkin huonosti tuottavaa eikä lopputulos hakkuun jälkeenkään ole kehumisen arvoinen.
Ristiriita on siinäkin ,että taimikonhoidon laiminlyönistä seuraavat kasvavat kulut muuttuvatkin jossakin vaiheessa tuloksi ja ilmaiseksi työksi ,kun riittävän kauan odottaa. Metsä on kuitenkin monessa tapauksessa jo osittain pilalla ja rahat jotka rästien korjaamiseen uhrataan menevät ainakin osittain hukkaan.
Ei se energiapuukaan mikään taikasana ole ,jolla voidaan kumota talouden realiteetit . Leimikon keskijäreys pienimmillään voi olla 50 litraa/ runko. Kannattavassa toiminnassa liikutaan lähempänä 100 litraa. Lisää kokoa puulle kaipaa energiasektorikin. Siksi aletaan käyttää tukkiakin ,kun se tulee edullisemmaksi käyttöpaikallaan pienpuuhun verrattuna .
