Käyttäjän suorittava porras kirjoittamat vastaukset
-
Edelleen totean ,että olen noudattanut saamiani ohjeita ja se tavoitepituus oli aivan korjuu-ja kuljetustekninen asia ,johon ei mielipidettäni kysytty. Leipä on kuljettajan kohdalla äkkiä kortilla jos ei noudata työnjohdolta saamiaan ohjeita. Muualta voidaan huudella vapaasti mitä sattuu . Ruskeakielisiä tuntuu kirjoittelijoiden joukosta löytyvän muitakin ,mutta kielen väri on haettu väärästä ahterista.
Ja jälki on sitten yhtä ”suurpiirteistä”, kuin raivauskin. Jotkut menevät pakosti raivaamattomille ,kun osaavammat tekevät ne raivatut. Jos metsässä tarvitaan joukkokäsittelyä tai giljotiineja ,on kasvatusketjussa jotain mennyt pieleen. Kyseiset värkit ovat olleet tarpeettomia yhtiöiden hallinnoimilla kohteilla, mutta siellä ei olekaan kemeroita sotkemassa oikeaoppista toimintaa . Veikkaan ,että jos tukea ei maksettaisi Visallakin olisi toinen ääni kellossa ja kasvatusmenetelmät paremmassa kuosissa.
Tilanne on juuri päinvastoin. 55 on päämitta ja sitä tehdään mahdollisimman paljon . Tästä oli ihan erillinen maininta työohjeessa. Apt-ohjelma on laadittu tämän pohjalta . Eikä kuskin ole syytä mennä ohjeistusta ominpäin muuttelemaan. Teknisten vikojen aiheuttamat poikkeamat on toki hoidettava.
Se vitosen mitta on siellä napin alla sitä varten ,että mutkaisen tukkikokoisen pöllin voi tehdä suoraan kuitutavaralajiin. Minulla napin alta löytyi myös kolmonen eikä yhtään lyhempää mittaa . Automatiikka teki lyhempää ,jos oli tarpeen.
Jätkällä taas päivitystarvetta tiedoissa. Hakkuuohjeissa määrättiin tekemään pääsääntöisesti 5,5 metrin kuituja ja lyhempiä mittoja säästeliäästi. Käytännössä siis ensin 55 ja sitten lopusta ,mitä sattui tulemaan. Tämä oli ohjeistukseen kaukokuljetuksen esittämä vaatimus , ei motokuskien keksintöä. Kuitukuormiin ei saanut tarpeeksi painoa ,jos ne koostuivat sekalaisesta silpusta. Poikkeuksena tietysti 3-metrinen ,joita mahtui kaksi nippua peräkkäin. Sellaisiakin apteja oli , joissa moto rykäisi ensin kolmosen ja sen jälkeen pidemmän rangan.
Alle kolmemetriset ovat selkeä ongelma kuljetuksissa. Kolmoset puolestaan voidaan ajaa eri kasaan ja niputtaa autossa kahteen perättäiseen nippuun .
Yhtiön enskoilla ei jako-ongelmia ollut enskan puiden käyttöosan ollessa yleisesti 10-11 metriä. Niistä syntyi näppärästi kaksi täysimittaista kuitupölliä. Toista on niissä metsissä ,joita ei ole hoidettu ja hakkuulle mennään ennen aikojaan.
Taas tehty joutavasta jutun juurta. Raivaushan on pelkästään hyvä asia kaikkien kannalta. Taimet kasvavat raivauksen seurauksena elinkelpoisina ja maistuvuutta heikentävien haitta-aineiden tuotanto on maksimissa. Myös kenttäkerroksen marjakasvustot vahvistuvat eivätkä lehtipuuaineksen latvukset karkaa hirvien/ hirvieläinten ulottumattomiin. Kantovesat ovat ”laillista” ja hyvää ravintoa. Niitä joutaakin syödä , samoin runsaana pysyvää mustikanvarvustoa ,jota sakeassa kasvavassa risukossa ei esiinny. Onkivavoiksi kasvaneiden lehtipuuriukujen merkitys hirven ravintona ei ole kummoinen ,kun eväs on liian korkealla .
Siis raivaukset rankalla kädellä ja Tricoa taimien niskaan ,jos muu ei auta.
No kerrotaan sitten tässä ,että en allekirjoita huolta ravinnon loppumisesta Trico kösittelyn seurauksena . Jos kerran on konsti pitää hirvet pois taimikosta muutamat kriittiset vuodet ,sitä on mielestäni maanomistajalla oikeus käyttää keneltäkään kysymättä. Virkahenkilötkin voisivat keskittyä tärkeämpiin kysymyksiin.
Raivausta ei kuitenkaan kannata unohtaa. Lehtipuut on pidettävä reilulla takamatkalla havupuihin nähden.
Näin menee ,mutta J-koski oli tiukkana pienistäkin latvaläpimitan alituksista minimilatvaläpimitan ollessa vielä 8cm. Oli auditoinnin paikka ja kaksi miestä merkiasi alamittoja kuumeisesti ajetusta pinosta. Ne alamitat eivät olleet lähelläkään viittä senttiä. Millikin alle 8cm , niin pölkky sai punaisen merkin päähän. Väittivät ,että prosessiin syntyy häiriöitä alamittojen seurauksena. Alamitat pudottivat välityspuuerän hinnankin.
….mutta näin muuttuu maailma , kaikki kelpaa ,mikä haisee puulle.
Visan tulokset voisivat olla vieläkin parempia. Hän on joutunut omistajuutensa alkuvaiheessa kunnostamaan metsänsä jk:n jäljiltä ja kehitys on vielä osittain kesken.
Palataan vielä Perkon tapaukseen. Keskitytään yksittäisiin puihin. Perkolla ne ovat jalostettavissa 100-120 vuoden iässä taimien alkuvaiheen juromisen seurauksena ja Visalla viimeistään 65-vuotiaina. Kukahan sitä tiliä lopulta joutuu odottamaan ja kenen maa tuottaa huonosti? 60-65 vuoden jälkeen Visan poistetun puun kannon kohdalla on neljä tainta kasvussa ,mutta Perkon tapauksessa ei välttämättä yhtään.
