Käyttäjän suorittava porras kirjoittamat vastaukset
-
Perinteiset kaskipohjat ja hakamaat tarvitsevat uudistuakseen kunnon muokkauksen ja maapohjan terästämisen boorilla ,mikäli halutaan kasvattaa laadukkaita tukkipuita.
Itse jouduin aloittamaan homman harsinnan jälkeen alusta. Maa tuli muokattua ,mutta en tuolloin tienyt boorin puuttumisesta , joten kuituvaltaiseksi kehittyi se yritys. Monihaaraisuus ja poikaoksat pudottivat puuston laatua . Siinä tuli myös oppia kantapään kautta ,että läheskään kaikista puista ei kehity tukkia.
Harsinnan tuloksista vielä sen verran ,että tila oli saatu harsimalla konkurssiin ja tila vaihtoi omistajaa pilkkahintaan isäni ostaessa sen. Hän oli kiinnostunut vain hyvistä pelloista. Metsien taantuman korjaamiseen kului kymmeniä vuosia ja runsassti ”ilmaisia” taimia. Enää niitä ei saa ,joten tänä päivänä virheliikkeet on jonkun korvattava kovalla rahalla kovan työn lisäksi. Eli siitä vaan jk:ta kokeilemaan ! Viulut maksaa seuraava sukupolvi !
Kyllähän se yhtälö mahdottomaksi muuttuu ,kun Perkon ja hänen perikuntansa metsässä kehitys taimesta myytäväksi puuksi kestää 120 vuotta ,mutta Visa perikuntineen onnistuu kasvattamaan samassa ajassa kaksi. Ei se taimen alkutaival Perkon maisemissa mikään helppo ole ,kun jk:ssa taimi juroo alle 1,5metrin pituuteen 30-40 vuotta ja loppukehityskin muuttuu jarrutteluksi ,kun puun biologinen ikä nousee liikaa ellei laho tai kirjanpainaja ehdi tuhota koko komeutta jo ennen 120 vuoden ikää.
Äsken saamani tiedon mukaan pitkään paikkakunnalla säätä seuranneen kuntalaisen sademittariin on kertynyt näillä sateilla tähän mennessä 121 milliä vettä (=121cm lunta). Omassa rannassa vesi on noussut reilusti toista metriä eikä loppua näy. Nyt se ilmaston muuttuminen realisoituu. Kuivuus ei kuitenkaan enää vaivaa ja puolukat turpoavat. Samoin myöhäisemmät mustikat.
PS Ei käy kateeksi koneyrittäjiä ,joilla on runsaasti ajamatonta luokoa levällään harvennuksilla ja osaanoton voi jo etukäteen esittää niille isännille ,joiden metsissä ne puut lojuvat.
Se kiirehän tuli siitä ,kun oli istutettu aikanaan liikaa taimia. Virheestä on Jalkasen tapauksessa opittu ja nyt tarjotaan parempaa vaihtoehtoa. Toiset tinkaavat vaihtoehdoksi homman jatkamista ennallaan ,että saadaan energiarisuista tiliä. Metsällä ei niin väliä eikä lopputuloksella tulevaisuudessa.
Metsä tulee pitää taimikosta lähtien siinä asennossa ,että ei tarvitse kiirehtiä. Nythän kaikki ongelmat juontavat juurensa taimikonhoidon laiminlyönteihin ja siitä seuraavaan latvuksen ennenaikaiseen supistumiseen ,jonka seurauksena hakkuu on tehtävä liian varhain . Kaikki tämä kasvattaa tarpeettomasti kustannuksia ja johtaa epätaloudellisern toimintaan.
Raivaus on kallista työlästä myöhästyessään ja kaikkein kalleinta ja lopputulokseltaan heikointa ,kun se tehdään motolla. Viimeksi mainittu aiheutti jopa vakavaa mainehaittaa koko metsäsektorille huonoksi todetun harvennusjäljen vuoksi. Kukaan ei ole kuitenkaan ottanut kantaa julkisesti lähtötilanteeseen ,joka oli ennen hakkuuta. Kun puuston latvus on elinvoimainen ja puiden kasvatustiheys on alusta alkaen sopiva vältytään monilta ongelmilta. Voidaan minimoida kulut ja maksimoida tuotto. Myöhempiin toimenpiteisiin saadaan lisäksi ajallista pelivaraa ,kun lavusten heikkeneminen ei pakota tekemään hakkuuta ennen aikojaan.
Kyllä ne riistatiheiköt kolopuuaihioineen jätetään jo taimikoihin sopiviin paikkoihin ja ne pysyvät kierrossa koskemattomina siitä eteenpäin. Myöhemmin tiheikön ylispuuksi kehittyneiltä koivuilta pudotetaan latva maahan lahoamaan ja ötökkähotelli on siinä. Kyseisestä toimintatavasta olen jakanut kuviakin ja jotkut ovat olleet kovasti harmissaan tekemisistäni. Kyse on kuitenkin sertifiointiehtojen edellytyämästä toiminnasta.
Huvittava esimerkki suhtautumisesta tekopökkelöihin tuli kohdalleni kertoessani niiden merkityksestä ryhmäpuöräilylenkillä kovasti luontoarvoja esillä pitäville henkilöille. He ihmettelivät ,mitä pitkät kannot ovat ,kun ajoimme tuoreen aukon ohi ,jossa törötti eurokantoja ja pitivät niitä rumina. Oli kuitenkin tehty nykymääräysten mukaan ja jätetty kuivaset pystyyn ja säästöpuuryhmiä asiaankuuluvasti oikeisiin paikkoihin. Uudistusala sattui vielä olemaan kirjanpainajien valtaama alue ,joka kärsi niiden vaikutuksesta muutama vuosi sitten lähistölle osuneen myrskytuhon seurauksena. Isoja eurokantoja törötti aukossa huomattava määrä , kun kuollutta puuta oli runsaasti. Samaan tapaan ,kun kohuaukossa ,jossa kannot olivat saaneet muoviämpärit koristeeksi ja tuokin ilmeisesti siksi ,että paheksuttiin avohakkuuta.
Inttikesä 1974 oli hyvin sateinen . Heinät seipäällä vielä elokuussa ja iso osa sadosta pilaantui. Ennen jussia oli helteet ,mutta sitten satoi koko loppukesän. Eilisen ”vuodatukseen” verrattava tilanne oli 29.7. 1977. Vettä tuli kaatamalla Jyväskylän tienoolla ja entisen kotipaikkani tie kapeni reippaasti veden viedessä puolet tiestä mennessään. Samoin näkyi käyneen kuvien perusteellä viime yön aikana. Monet pikkutiet ovat lähistöllä kokonaan poikki. Metsätuhoja voi vain arvailla.
Gla voi tutustua uutisiin Jyväskylän ympäristön sateista . 100 milliä neliölle vuorokaudessa tekee mielestäni kymmenen ämpärillistä. Yhtään en lukua ihmettele ,kun ajoin eilen kahteen kertaan Jyväskylän ja Äänekosken välin kaatosateessa.
Se juurten kehitys alkaa jo taimivaiheessa . Ylitiheys on erityisen paha asia siinä vaiheessa . Puut kasvavat riukuuntuessaan huomattavasti enemmän pituutta verrattuna siihen ,mikä on juurten pitovoima. Myöhemminkään tilanne ei korjaannu. Lopputulos ilmenee viimeistään harvennuksen jälkeen. Sitten on helppoa syytellä harvennusta ,vaikka syy puiden kaatuilemiseen löytyy liiasta tiheydestä taimikkovaiheessa ja vajavaisesti kehittyneistä juurista. Toispuoleisuus on erityisen kohtalokasta.
Vilkaise Iltalehdestä ,mitä on tapahtunut koivuille ,kun sataa vettä kymmenen ämpärillistä neliölle ja pikkuisen tuulee. Kyseiset näkymät yleistyvät ilmaston lämmetessä ja siihen kannattaa varautua. Varapuut eivät ole ratkaisu.
Taisi muuten kuvan perusteella vedenpaisumus liipata liki Jalkasenkin tiluksia. Varmaan mieluusti kertoo ,mitkä olivat seuraukset.
Kyllähän se jälki harvalta äkkinäisestä näyttää ,kun ennakkoraivauksessa poistetaan kymmenentuhatta aluskasvosräippää ja tehdään vielä harvennus päälle.
Varapuut hidastavat varsinaisen taimikon kehitystä ja tämän vuoksi pitävät taimikot pidempään alttiina mahdollisille tuhoille. Ylitiheydestä aiheutuvat kasvun ja laadun menetykset ovat yleisellä tasolla paljon suurempi uhka ,kun hirvieläimet. Jos vielä märkä lumi yllättää tiheikön ,on käsillä helposti täystuho. Liian tiheässä kasvaneet puut ovat myrskyriskin suhteen pahimmassa vaarassa heikon ja monesti toispuolisen juuristonsa takia. Kun poistat lähekkäin kasvaneista puista toisen , kaatuu toinenkin pian perässä. Suoja tuulelta poistuu juuri siltä puolelta ,jossa juuret ovat heikommat ja vastaavasti toispuoliset oksat vielä kasvattavat taakkaa rungon väärällä puolella.
Tämä viikonloppu näyttää ,miten liian tiheässä kasvaneet koivut selviytyvät sateesta ja tuulesta. Ovat nimittäin ensimmäisenä rähmällään , kun tuulee ja sataa yhtä aikaa.
